Miesten johtajuus ei ole itsestäänselvyys

Ymmärrän hyvin Kari Hokkasen mielipidekirjoituksessaan esiin tuoman perinteisen näkemyksen miehen hengellisestä johtajuudesta (RV 13). Raamatussa naisen hengellinen johtajuus on enemmän poikkeus kuin sääntö. Näitä poikkeuksia pitäisi kuitenkin olla jo tänä päivänä merkittävästi enemmän.

Seurakuntiin on pesiytynyt vääriä asenteita naisia ja naisen palvelutyötä kohtaan. Niitä ei voi perustella Raamatulla, vaikka ne siten verhotaankin. Päinvastoin tässä on hyvin pitkälle kyse problemaattisesta tavasta tulkita Raamatun tekstejä oman sukupuolen edun mukaisesti, vaikka Raamatun tekstit ja Jeesuksen esimerkki eivät anna siihen oikeutusta. Miehen ehdoton hengellinen johtajuus ei mielestäni ole itsestäänselvyys, kuten Hokkanen esittää.

Minua ihmetyttää, ettei Hokkanen kommentoinut mitenkään kirjoituksessani esille tuotuja rinnastuksia ja viittauksia, jotka koskivat Raamatun problemaattisten asiakokonaisuuksien tulkintaa. Hokkasen edustama näkemys ei varmasti ole tuntematon kenellekään helluntailiikkeessä. Mutta mikäli tarkoitus on käydä dialogia naisen asemasta, kuulisin mielelläni Kari Hokkaselta vastauksia ja kommentteja seuraaviin kysymyksiin:

Miten olet huomioinut kulttuurihistorialliset eroavaisuudet ja taustat naisen asemaa koskevassa näkemyksessäsi?

Oletko eri mieltä rinnastuksestani, jossa vertaan naisen asemaa orjan asemaan ja sen muuttumiseen? Ja miten perustelet kantaasi?

Miten näet Jeesuksen esimerkin koskien viittaustani naisen korottamiseen opetuslapsen asemaan ja tämän aseman kehitykseen?

Voimmeko samaa tulkintapaa käyttäen, jolla toteat miehen hengellisen johtajuuden olevan itsestäänselvyys, pitää edelleen myös orjia? Ja jos vastauksesi on ei, niin miksi ei? Raamattuhan ei kiellä orjien pitämistä.

Entä onko esimerkiksi Paavalin toteamus Jumalan salaisuuksien julistamisesta veljille (1. Kor. 2:1) tarkoitettu ainoastaan veljille eikä sisarille? Kuuluvatko siis Jumalan salaisuudet vain miehille?

Jeesus ei valinnut kahdentoista opetuslapsensa joukkoon naisia, mutta hänellä oli naispuolisia seuraajia, joille hän salli opetuslapsen aseman (Luuk. 10:38–42). Opetuslapsista tulee aikanaan opettajia, ja opettajan tehtävä on hengellistä johtamista.

Riippumatta siitä, halusiko Jeesus muuttaa maailmaa vai ei, hän joka tapauksessa teki niin. Mikään ei ole ollut ennallaan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Lukemattomien ihmisten elämä on muuttunut. Orjat vapautettiin lopulta kristittyjen toiminnan vaikutuksesta. Samoin naisen asema on muuttunut merkittävästi Raamatun historian ajoista.

Olen eri mieltä Hokkanen kanssa siitä, etteikö Raamatussa tai Jeesuksen teoissa olisi yhtään kohtaa, joka osoittaisi naisen hengellisen johtajuuden. Itse asiassa Hokkanen kumoaa itsekin oman väitteensä todetessaan, että ”jo Raamatun aikana oli naisia tuomareina ja profeettoina”. Eikö tuomari tai profeetta ole juuri hengellinen johtaja?

Jeesus taas nosti naisten asemaa ja kohteli naisia tasavertaisina. Mielestäni meidän tulee miehinä tehdä samoin. Meidän on aika vahvistua terveellä tavalla omassa miehuudessamme ja ryhtyä arvostamaan myös naisissa piilevää armoitusta toimia hengellisenä johtajana.

Miehen ja vaimon välinen asetelma, johon Hokkanen kirjoituksessaan viittaa, muodostaa oman asiakokonaisuutensa, eikä se suoraan määrittele sukupuolten palvelutehtäviä koskevaa järjestystä.

Hokkanen ymmärtää väärin myös kommenttini elävästä Sanasta. Muutos ei tee Sanaa eläväksi, enkä ole sellaista esittänyt. Totesin kirjoituksessani vain, että ”elävään Sanaan mahtuu paljon kehitystä, kuten olemme esimerkiksi orjuuden suhteen historiasta nähneet”.

On selvää, että monilla naisilla oli Raamatun aikoina – ja on myös edelleen – kutsu toimia  opettajana, profeettana tai evankelistana. Miksei sitten myös vanhimmistosisarena? Vai tarkoittaako ilmaisu ”yhden vaimon mies” pelkästään sukupuolta?

En ymmärrä sitä, että vaikka Jumalalle naisen johtajuus ei selvästikään ole ongelma, lähes koko helluntailiikkeen – oma seurakuntani mukaan lukien – linjana on torpata naisen vanhimmuus pelkästään sukupuolen perusteella.

Raamattua tulkitessa on mielestäni todella syytä miettiä, mikä asiakokonaisuus tai käytäntö voidaan perustellusti oikeuttaa tämän päivän seurakunnassa ja mitä puolestaan ei. Itse en estäisi pelkästään sukupuolen takia vanhimmuutta naiselta, joka kokee kutsua hengelliseen johtajuuteen. Minulle tärkeämpiä perusteita vanhimmaksi valinnalle ovat Uudessa testamentissa esitetyt ominaisuudet ja luonteenpiirteet (1. Tim. 3), joita seurakuntapalvelijoilta ja vanhimmilta vaaditaan.


Peter Mata
Rajamäki