Kirjaviisautta

Yksi opiskeluaikani pitkäveteisimpiä kursseja oli neljän opintoviikon mittainen lyriikka. Runoanalyysiin harjoittavaa kurssia piti ruttuinen naisprofessori, jonka ajatuksenjuoksu poukkoili kuin moderni runo. Yksi luento jäi kuitenkin mieleeni. Se, jolla tämä sivistynyt ja herkkäsieluinen rouva laski kirjan alas ja sanoi meille: ”Minä olen kasvanut kirja kädessä ja unohtanut elää. Muistakaa te, nuoret, elää.”

Ihmisiä, jotka lukevat paljon mutta osaavat asiat vain teoriassa, sanotaan kirjaviisaiksi. Tämä professori ilmiselvästi katui sitä, että oli käyttänyt aikansa niin totaalisesti teorioiden maailmassa. Mikä surullisinta, vain muutama vuosi myöhemmin hän kuoli.

Lukemalla voi silti kartuttaa sellaistakin viisautta, joka auttaa suunnistamaan elämässä. Kirjat tarjoavat muun muassa oivan tilaisuuden kasvaa hengellisesti. Jos kaipaa uskon vahvistumista, kannattaa tutustua lähetyspioneerien elämäntarinoihin. Jos jokin Raamatussa askarruttaa, opetuskirja voi auttaa. Myös avioliittoon, lastenkasvatukseen, sielun haavoihin tai vaikkapa seurakunnan perimmäiseen olemukseen voi päästä aivan uudella tavalla käsiksi hyvien kirjojen kautta.

Itse vietin varhaisvuoteni tiiviisti kirjojen maailmassa, mikä vaikutti elämääni ratkaisevasti. Enkä nyt ajattele Viisikkosarjaa tai Tiina-kirjoja, jotka tietysti oli luettava, vaan erilaisia hengellisiä kirjoja. Niistä opin jo varhain Jumalan luonteesta, hänen armostaan ja totuudestaan sekä siitä, millaisia mahdottomalta tuntuvia umpikujia rukous voi avata.

Kirjat vahvistivat uskoani, sillä ne tuottivat elämyksiä. Keksityt tarinat ja tosikertomukset maalasivat kuvia tilanteista, joihin saatoin samaistua. Kun päähenkilö rukoili ja Jumala vastasi hänelle, opin luottamaan, että vastaavaa voisi tapahtua myös omassa elämässäni. Näin kirjan viesti vetosi pelkän älyn sijasta suoraan sydämeen. Ja siinä ei ollut enää kyse kirjaviisaudesta.

Yksistään elämäkerroista olen oppinut paljon tärkeitä totuuksia. Ne ovat auttaneet minua näkemään Raamatun Jumalan rakkauskirjeenä, josta aamuisin kannattaa lukea evankeliumeja, päivällä mahdollisuuksien mukaan historiallisia kirjoja ja illalla runollisia kirjoja, kuten psalmeja. Toimii hyvin.

Elämäkertojen kautta olen ymmärtänyt, että Jumala puhuu omilleen usein myös tulevista asioista, jotta he uskaltaisivat liikkua uskossa niitä kohti, tai jotta ne sytyttäisivät toivon pimeään labyrinttiin. Ehkä ennen muuta hengelliset elämäkerrat ovat vakuuttaneet minut siitä, että Jumala johdattaa rukoilevaa ihmistä aivan varmasti. Kirjoista kun voi lukea rukousvastauksetkin, siinä missä omassa elämässä ne joskus viipyvät.

Jumala on luonut uskovistakin niin erilaisia, että tarvitsemme ravintomme erilaisissa kääreissä. Yksi odottaa koko viikon, että pääsee käpertymään nojatuoliin romaanin kanssa, toinen virkistyy runojen äärellä, ja jotakuta sytyttävät ennen muuta teoreettisesti pohdiskelevat teokset. Makuasioista ei kannata kiistellä. Tärkeintä on se, että emme jää kirjaviisaiksi vaan että hyvät kirjat muuttavat meitä.

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja.