Sydämen asiana naisten voimauttaminen

Vieraillessaan kerran Ugandan pääkaupungin Kampalan slummissa lähetystyötekijä Milla Happonen näki keski-ikäisen naisen tekevän paperihelmiä.

Naisten, erityisesti yksinhuoltajaäitien voimauttaminen on Happoselle sydämen asia, ja askartelusta kiinnostuneena hän ajatteli, että voisi alkaa kouluttaa naisia käytetyistä sanomalehdistä valmistettujen helmien tekemiseen.

Vaikka idea on vanha, helmiä ei vielä tuolloin tehty Kampalassa kovinkaan paljon. Helmien valmistus voisi auttaa naisia olemaan omavaraisia, Happonen pohti.

– Afrikassa naiset ovat yhteiskunnan selkäranka. Olen käytännössä nähnyt, että asiat ovat kotona paremmin, kun äiti voi hyvin. Kun naisen saa voimautettua niin, että hän ansaitsee omalla työllään toimeentulonsa, naisen itsetunto kasvaa ja hän pystyy huolehtimaan perheestään, Happonen toteaa.

Hänen vuonna 2005 perustamansa Caring Hands -järjestön tavoitteena on rikkoa köyhyyden kierre perheissä tarjoamalla työtä ja koulutusta yksinhuoltajaäideille sekä muille heikossa asemassa oleville naisille.

– Monet ovat päässeet toimintamme kautta jaloilleen ihan itse, Happonen iloitsee.

Hätäavusta organisoituun auttamistyöhön

Caring Hands sai alkunsa pienestä: Happosen halusta auttaa oman asuinyhteisönsä hiv-positiivisia ja kaikkein köyhimpiä.

Eräänä kesänä toimelias nainen käynnisti varainkeruun järjestääkseen jouluruokailun läheisen slummin sadalle köyhimmälle perheelle. Lahjoituksia tuli niin paljon, että jouluateria voitiin tarjota 120 perheelle ja lisäksi ruokaa yli 600 ihmiselle kuukauden ajaksi.

Happonen alkoi pohtia, miten köyhyyden kierrettä voisi katkaista ruoka-apua pidemmällä ratkaisulla – kunnes tapasi slummissa paperihelmiä tehneen naisen.

Aluksi lähetystyöntekijä tiimeineen koulutti 15 jouluruokalahjan saanutta naista askartelemaan helmiä. Helmien tekemisen ohessa naisille opetettiin lukemista sekä kirjoittamista ja heitä opastettiin terveysasioissa sekä oman talouden ja yrityksen hoitamisessa.

Nyt kyseiset helmentekijät ovat jo omillaan.

– Monet naisista saivat helmiä myymällä hankittua itselleen tontin sekä rakennettua pienen talon. Muutamat kouluttautuivat edelleen ja perustivat erilaisia bisneksiä, Happonen kertoo.

Tällä hetkellä helmistä saaduilla tuotoilla autetaan 600:aa orpoa tai muuten huonossa asemassa olevaa lasta ja heidän huoltajiaan sekä järjestetään aikuisille suunnattua luku- ja kirjoitustaitokoulutusta.

Kaikella on aikansa

Milla Happosella on teini-iästä asti ollut tietoisuus siitä, että hänen elämällään on tarkoitus.

– Tulin uskoon kymmenenvuotiaana. Hyvin pian sen jälkeen minulle heräsi halu tehdä lähetystyötä, ja opiskelin sairaanhoitajaksi.

Vuonna 1995 Happonen perheineen muutti Kanadasta Ugandaan. Hannu-puolison matkustellessa ja opettaessa raamattukoulussa Milla hoiti kotona perheen kolmea pientä lasta.

– Vaikka kotiin jääminen oli oma valintani, jouduin kriisiin siitä, ettei lähetystyö ollut minun kohdallani sellaista kuin olin kuvitellut.

Oma äiti rohkaisi Happosta ja sanoi, että elämä kulkee erilaisissa vaiheissa aivan kuin vuodenajat. Tuolloin oli aika hoitaa lapsia kotona, ja Taivaan Isä näyttäisi kyllä sitten, mikä olisi hänen tehtävänsä Afrikassa.

– Jälkeenpäin koin, että ratkaisuni jäädä kotiin oli oikea. Jumala ei halua, että jätämme kutsumuksemme vuoksi huolehtimatta lapsista. Ymmärsin myös, että tuolloin en olisi ollut vielä edes valmis nykyiseen tehtävääni.

Lasten kasvaessa Happonen alkoi rukoilla: ”Jumala, näytä minulle, mitä sinä haluat minun tekevän.”

Profeetan sanat puhuttelevat

Kymmenen kotona vietetyn vuoden jälkeen Happosen elämässä alkoi toteutua kutsumus köyhien naisten voimauttamisesta.

– Raamatun sanoma Jumalan ja lähimmäisten rakastamisesta on tullut minulle koko ajan yhä tärkeämmäksi. Työtäni ohjaa Jesajasta löytyvä raamatunkohta: ”Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettuja, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa leskien asiaa” (Jes. 1:17).

– Caring Handsissa kouluttamamme naiset ovat juuri näitä sorrettuja ja heikkoja, joita tässä yhteiskunnassa ei yleensä huomioida: hiv-positiivisia, leskiä, yksinhuoltajia ja työttömiä.

Happonen nauttii työstään, siitä, että voi auttaa yhteisössä eläviä köyhiä perheitä pääsemään omilla aikaansaannoksillaan eteenpäin elämässä.

– On mahtavaa, kun joku avun piirissä ollut tulee kiittämään tuesta, jota sai järjestöltämme jossakin vaikeassa elämänvaiheessa, ja kertomaan, miten heidän elämänsä on muuttunut.

Caring Hands on saanut myös tunnustusta, kun järjestölle vuonna 2008 myönnettiin Ugandan valtion vienninedistämispalkinto.

Happosen toiveena on, että Caring Handsissa naiset saisivat taloudellisen tuen ohella kokemuksen johonkin kuulumisesta.

– Toivomme, että meidät kohdatessaan nämä kovia kokeneet naiset voisivat löytää Jumalan, joka välittää heistä.

Kehitysyhteistyöleikkaukset kirpaisevat

Kulunut kevät on ollut Milla Happoselle raskas. Suomen hallituksen tiukka linjaus kehitysyhteistyön rahoittamisessa on vaikuttanut myös Caring Handsin toimintaan.

– Jätimme jatkohankeanomuksen viime vuonna, mutta emme saaneet rahoitusta. Jouduimme nyt irtisanomaan viisi tiimiläistä, Happonen suree.

Järjestön strategian kehittämiselle onkin nyt entistä suurempi tarve: miten markkinoida tuotteita, miten rekrytoida lisää jälleenmyyjiä ja miten kehittää toimintaa niin, että järjestön tulevaisuus on jatkossakin turvattu.

– Olemme pyrkineet verkostoitumaan Ugandassa eri organisaatioiden kanssa ja tarjoamme nykyään muun muassa erilaisia koulutuksia, Happonen valottaa uusia avauksia.

”Kierrätä hyvää!”

Lähetystyöntekijän käsitys kutsumuksesta on syventynyt oman elämänkulun myötä. Joskus kutsumus voi teologian sijaan olla ”tekologiaa”.

– Jumalan käytössä voi olla monin eri tavoin. Jumalan Henki voi toimia esimerkiksi kädentaitojen kautta. Vanhassa testamentissa kerrotaan, miten Jumala varusti Oholiabin ja Besalelin viisaudella, ymmärryksellä ja taidolla suunnitella sekä valmistaa taidokkaita töitä ilmestysmajaan (2. Moos. 36). Jumala antoi heille myös kyvyn opettaa muita, Milla Happonen innostuu.

– Meillä on ollut silloin tällöin artesaaniopiskelijoita suorittamassa koulutukseen liittyvää harjoittelujaksoa. Osa heistä on saanut tuotteitamme kehittäessään ja suunnitellessaan ahaa-elämyksen siitä, että taiteen tekemiselläkin voi palvella Jumalaa ja lähimmäisiä.

– Hengellisyyden pitäisikin näkyä eri elämämme alueilla ja kaikessa, mitä teemme.

Happonen kannustaa jokaista uskovaa miettimään, mitkä ovat omia vahvuuksia ja mitä osaa ja haluaa tehdä. Sitten kannattaa vaan alkaa tehdä sillä, mitä itsellä on, kouluttautua ja olla innovatiivinen.

– Kukaan ei ole ekspertti hetkessä. Meidänkin toimintamme on kasvanut työnteon myötä, olemme oppineet tekemällä ja kasvaneet ottamaan vastuuta. Jos tykkää siitä, mitä tekee, tulokset ovat yleensä hyviä.

– Jokainen meistä voi tehdä jotakin toisten hyväksi. Kannattaa laittaa kiertoon se hyvä, mitä itsellä on, Milla Happonen rohkaisee.


Marika Anttila

Kuka

Milla Happonen
» Caring Hands -järjestön toiminnanjohtaja.
Järjestö tunnetaan kierrätyspaperihelmistä,
kierrätyskolikkokoruista, koreista, korteista,
kasseista ja pussukoista sekä palmunsiemenistä tehdyistä
tuotteista.
» toiminut vuodesta 1995 lähtien Fida Internationalin
ja kanadansuomalaisten helluntaiseurakuntien
lähetystyöntekijänä
» koulutukseltaan sairaanhoitaja
» asuu Kampalassa, Ugandassa
» puoliso lähetystyöntekijä Hannu
Happonen, kolme aikuista lasta
» kertoo tarinansa kirjoissa Minun äitini
(toim. Merja Larkkonen, Aikamedia 2011)
sekä Minun paikkani (Elina Rautio,
Päivä 2016)
» harrastaa valokuvausta, uintia
ja kävelyä