Laulaja-evankelista Eija Merilä on ilon ja surun kruunaama
"Hyvät naiset ja herrat! On tullut jäähyväisten aika. Olen laulanut ammatikseni toistakymmentä vuotta. Monet teistä ovat ehkä kuulleetkin elämässäni tapahtuneesta mullistuksesta. Antaessani itseni Jeesukselle annoin hänelle myös ääneni. Tästä lähtien laulan vain hänen kunniakseen, jos jotain laulan; häneltähän olen laulun lahjan alun perin saanutkin.”
Nämä sanat laulaja Eija Merilä lausui Kellokosken lavalla juhannusaattoyönä vuonna 1977. Kuulijakunnan ilmeet olivat vakavannäköisiä. Seurasi pitkä hiljaisuus, joka lopulta laukesi runsaisiin aplodeihin. Monet kuivasivat kostuneita silmäkulmiaan ja olivat hämmästyneitä kuulemastaan. ”Mä sulle luvannut en ruusutarhaa…” oli kaikunut nyt viimeisen kerran suomalaisessa suviyössä Eijan laulamana.
Eija Merilä koki valtaavaa rauhaa ja iloa ajaessaan valoisassa juhannusyössä takaisin kotiin. Sisimmässä oli varmuus siitä, että Jumalalla on suunnitelma hänelle ja hänen perheelleen.
Tästä se alkoi
Eija Merilä-Kymäläinen syntyi 30.6.1946 Muhosen perheen kolmantena lapsena Kivijärven kirkonkylässä.
– Äitini oli rakennuttanut kolmekymmentäluvulla komean kaksikerroksisen Rantahotellin Kivijärven rannalle. Siitä tuli ensimmäinen kotini.
Hotellissa kävi paljon taiteilijoita. Heidän seurassaan Eija esiintyi jo pienestä alkaen monenmoisissa kahvikonserteissa.
– Kansakoulun aloitin Kivijärvellä, mutta jo 11-vuotiaana jouduin lähtemään Karstulan yhteiskouluun, Merilä muistelee.
Vieraiden luokse muuttaminen oli uusi mielenkiintoinen elämänvaihe nuoren neitosen elämässä. Viikonloppuisin Eija tuli kotiin äidin luokse, mutta hänellä oli myös toinen koti Saarenkylässä, jossa isä viljeli tilaansa Erkki-veljen kanssa.
Teini-ikään tultaessa Eija Merilä oli jo tottunut itsenäiseen elämään. Uusia ystäviä oli tullut koulussa ja Karstulan kristillisen kansanopiston rippikoululeirillä.
Rippikouluaikoina myös Eija mietti elämän tarkoitusta.
– Mietin ylipäänsä sitä, miksi ihmiset syntyvät maailmaan. Vastausta en silloin tiennyt, mutta nyt minulle on selvää, että Jumalalla oli minulle tehtävä ja kutsumus, jota hän ei ole katunut.
Tähti syttyy
Eija Merilän elämä ohjautui nopeasti kohden suomalaisen iskelmätaivaan huippua. Tuli menestystä iskelmäkilpailussa, tarjouksia levy-yhtiöstä ja muutto 16-vuotiaana Helsinkiin.
– Opiskelin yhdessä Laila Kinnusen, Ilkka Lipsasen eli Dannyn ja muiden nousevien tähtien kanssa. Taitelijanimekseni valittiin Eija Merilä.
Takana oli jo toistakymmentä äänitettyä levyä, kun varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1972 kappaleella Ruusutarha. Eija Merilä oli noussut hetkessä Suomen iskelmätaivaan kirkkaimpaan tähdistöön.
– Ruusutarha soi radiossa ja tanssilavoilla sitä pyydettiin yhä uudestaan. Lehdistö pyöri haastatteluja pyytämässä.
Eija oli avioitunut lentokoneinsinööri Eino Kymäläisen kanssa vuonna 1967. Perheeseen syntyivät lapset Pasi ja Pia sekä myöhemmin Nina ja Anna-Mari. Utelias lehdistö oli kiinnostunut myös koko perheen asioista. Vaikkei niitä erityisemmin riepoteltukaan lehtien palstoilla, julkisuuden paine tunkeutui kyllä ajoittain myös kodin sisälle.
Kymäläisen perheessä asiat olivat jokseenkin ojennuksessa. Lapset olivat terveitä, taloudellinen tilanne siedettävä ja asiat muutenkin reilassa.
– Minua kuitenkin vaivasi kuoleman pelko. Myös elämä pelotti – ja turhautti. Kaipasin vaihtelua, muutosta ja uusien arvojen löytämistä. Myöhemmin ymmärsin, että elin tuolloin etsikkoaikaani.
Eikka-puoliso ehdotti, että hän hakisi YK:n alaisen järjestön tointa Iranista ja ottaisi vuoden virkavapaata. Eija innostui asiasta, ja niin Kymäläiset muuttivat Teheraniin.
Täyskäännös Teheranissa
Teheranin-matka muutti täysin Eija Merilän elämän.
– Ensimmäisen työpäivänsä jälkeen Eikka kertoi tavanneensa Poikolaisen perheen ja mainitsi heidän olevan uskovaisia, mutta lisäsi nopeasti heidän olevan kuitenkin ihan mukavia ihmisiä, Eija Merilä nauraa.
Poikolaisten elämä ja yhteiset keskustelut uskonasioista sekä hengellisten kirjojen ja Raamatun lukeminen ohjasivat Eijaa hänen elämänsä suurimpaan ratkaisun hetkeen.
– Eräänä heinäkuisena päivänä istuin yksin kotona ja luin Raamattua. Yhtäkkiä minulle selvisi, että se, mitä on tapahtunut Raamatun henkilöille ja muille uskoon tulleille ihmisille, voi tapahtua myös minulle!
Eija sulki Raamatun ja sanoi mielessään yksinkertaisesti: ”Jumala, jos minä kerran tällaisena heikkona ja epäonnistuneena ihmisenä sinulle kelpaan, niin tässä minä olen. Tule, Jeesus, elämääni ja muuta minut.” Siinä se oli, Eija Merilän uskoontulo.
Suomeen paluu ja mediamylläkkä
Kymäläiset palasivat Suomeen ja myös Eikka teki oman uskonratkaisunsa. Eija Merilän paluu kotimaahan herätti uudelleen lehdistön ja levy-yhtiöiden mielenkiinnon. Uutta iskelmälevyä ei Eija kuitenkaan enää suostunut tekemään, ja ensimmäisen lehtihaastattelun uskoontulostaan hän antoi helmikuussa 1976.
Pian Eija tutustui uusiin uskoviin ystäviin ja kävi hovioikeusneuvos Paavo Hiltusen raamattutunneilla.
– Halusin kasvaa nopeasti uskossa ja siksi luin paljon Raamattua ja hengellisiä kirjoja.
Väistämättä eteen tuli myös kastekysymys. Joidenkin teologisten keskustelujen seurauksena Eija teki päätöksensä ja niin hänet ja Eino kastettiin Helsingin Saalemissa Pengerkadulla, johon seurakuntaan he myös liittyivät. Seuraavan viikon Seura-lehden kannessa komeilivat kastealtaassa seisovat Eija ja Eikka.
Eija Merilän uskoontulo herätti merkittävää mielenkiintoa eri lehtien toimituksissa ja uskosta osattomien ihmisten keskuudessa. Suomessa julkisuuden henkilöitä oli alkanut tulla uskoon, mitä Merilän lehtijutut vain vahvistivat.
Kymäläiset olivat tutustuneet Vuorisen perheeseen, jonka seurauksena syntyi Eijan, Markun ja Sirpan evankelioimisryhmä. Missä vain ryhmä kulki, koulujen juhlasalit ja kokoustilat olivat ääriään myöten täynnä. Kymmenet ihmiset halusivat tehdä uskonratkaisun. Lähes jokaisen paikkakunnan sanomalehti teki tilaisuudesta jutun ja Eijasta haastattelun.
– Evankeliumi levisi voimallisesti sinne, minne se oli tarkoitettu: uskosta osattomien keskuuteen.
Eijan Merilän hengelliset levyt rikkoivat myös kulta- ja timanttilevyjen rajat. Levy, jossa Eija lauloi Konsta Jylhän lauluja, sai lumivyörymäisen vastaanoton. Äänitteen kultalevykonsertti oli pidetty joulukuussa 1979, ja jo kevätkesällä 1980 meni rikki 50 000:n myyntiraja.
Eijan Via Dolorosa
Vaikka kutsumus laulaja-evankelistana oli ollut siunauksellisen menestyksekäs, Eija Merilän elämään mahtuu myös paljon koettelemuksia ja vastoinkäymisiä.
– Parin vuoden aikana koin useampia menetyksiä kuin moni koko elämänsä aikana. Jouduin 13 kuukauden sisällä hyvästelemään veljeni, äitini ja isäni.
Samoihin aikoihin aviomiehen lentoyhtiöhanke Karibialla joutui sellaiseen vastatuuleen, että perheen niskaan kaatuivat miljoonien markkojen velat. Kodin ja omaisuuden menetys oli rankka kokemus. Tämän jälkeen Kymäläisten on täytynyt opetella elämään akuutin talouskriisin keskellä.
Suurin suru kohtasi kuitenkin, kun 7-vuotias lapsenlapsi Julia kuoli yllättäen.
– Se oli niin ankara isku, että tyttäreni totesi huolestuneena, että tämä asia vie äidin hautaan.
Suurin lohduttaja on jälleennäkemisen toivo.
– Tiedän, että näen vielä Julian taivaassa.
Eija Merilä samaistuu Jobiin ja toteaa, että kukaan ei kaipaa kärsimyksiä, mutta kun tuska tulee omaan elämään, se tuntuu ainutkertaiselta.
– Ja sitä se onkin. Se on myös avain muiden kärsivien parempaan ymmärtämiseen. Itse en ole koskaan kokenut syytöstä Jumalan suuntaan, vaan luottamus häneen on säilynyt kaikissa hetkissä.
Floridaan
Eikan ammatti johti Kymäläiset ensin Dominikaaniseen tasavaltaan ja sitten Floridaan. Eija toimi liki 15 vuotta Kotikirkossa vapaaehtoisena työntekijänä. Seurakunnassa riitti laulamista, puhumista, evankeliointia ja rinnalla kulkemista. Työ oli antoisaa, mutta ajoittain myös raskasta ja koettelevaa.
Kun aika täyttyi, Jumala johdatti Kymäläiset takaisin Suomeen. Nyt he viettävät seestynyttä elämää Eijan syntymäseuduilla Kivijärvellä. Lapset ja yhdeksän lastenlasta tuovat iloa ja vipinää elämään. Heidän kanssaan mummi juhlii näinä päivinä myös 70-vuotissyntymäpäiviään. Parin viikon kuluttua Kymäläiset lentävät Kanadan-kiertueelle.
– Toivoisin näkeväni vielä kerran hengellisen herätyksen Suomessa, Eija Merilä unelmoi.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...