Minulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kultainennoutaja, ja jostain kaapin perukoilta taitaa löytyä Aalto- maljakko.
Monille aikuisuus avautuu jonkin suuren virstanpylvään kautta. Minulle se avautui turkulaisessa ravintolassa, kun vietin iltaa itseäni kymmenen vuotta nuorempien seurassa. Olin tilannut lohta, ja sitä syödessäni huomasin, että kala oli keskeltä raakaa.
Mitä tekee aikuinen? Lähettää annoksen takaisin keittiöön ja saa tilalle uuden. Kaverit päivittelivät rohkeuttani, enkä tosiaan olisi itsekään yltänyt moiseen suoritukseen heidän iässään. Olisin pistellyt kalan poskeeni ja päätellyt, että itsessäni on jotain vikaa, kun en pidä sen mausta.
Tätäkin on aikuisuus: tietoisuutta siitä, miten asioiden tulisi olla, ja kykyä reagoida.
Viime aikoina sisäinen palautteenantajani on päässyt toden teolla valloilleen. Olen esimerkiksi antanut palautetta leirintäalueelle, jossa jouduin maksamaan ylimääräisiä maksuja, ja järjestölle, jonka feissari käyttäytyi manipuloivasti.
Yritän huomata myös tilaisuudet kiittää. En koskaan unohda hammaslääkärin hämillisen ilahtunutta ilmettä, kun totesin, ettei kukaan ole työntänyt puudutuspiikkejä ikeniini yhtä kivuttomasti kuin hän.
Palautteen antaminen vaatii taitoa, mutta vielä vaikeampaa on sen vastaanottaminen. Kehut ehkä menevät, mutta harva pystyy kuuntelemaan kielteisiä kommentteja puolustelematta itseään.
Otetaanpa esimerkki kristilliseltä kentältä. Viime talvena kohtasin ystävieni kanssa evankelistan, jonka käytös sai minut lähestymään hänen seurakuntansa johtajaa sähköpostitse. Porukkamme eli iloisen jälleennäkemisen ensi hetkiä, kun joukkoon lyöttäytyi mies, joka alkoi puhua valinnasta taivaan ja helvetin välillä. Hän ei tiennyt puhuvansa ihmisille, joille asia oli hyvinkin tuttu: olihan meitä siinä pastori, diakoni, kristillisen lehden toimittaja ja neljäntenä henkilö, joka oli huonojen kokemustensa takia ottanut etäisyyttä seurakuntiin. Emme kertoneet taustoistamme, koska mies ei antanut siihen tilaisuutta.
Tilannetajuton evankelista yritti sinnikkäästi saada meidät rukoilemaan uskoontulorukouksen: ”No niin, rohkeesti vaan, kuka aloittaa?” Totesin, että emmeköhän me kaikki ole sen jossain vaiheessa elämäämme rukoilleet. Kiusallisen hiljaisuuden jälkeen tiemme viimein erkanivat.
Sain sähköpostiini pitkän vastauksen, jossa johtaja pahoitteli tapahtunutta ja avasi toiminnan periaatteita. Muuten hyvä, mutta hän ei malttanut olla tarttumatta siihen, että olin kutsunut painostavaa lähestymistapaa hengelliseksi väkivallaksi. Sitä se ei kuulemma missään tapauksessa ollut (tuntematon mies vain yritti kuoleman uhkaan vetoamalla saada minut tekemään jotain, mitä en halunnut – olipa hupsua luulla sitä väkivallaksi). Hän myös vihjasi, että vähän oli vikaa meissäkin, kun emme heti tulleet kaapista ja kertoneet olevamme uskovia.
Herätyskristillisissä piireissä marinoituneena ymmärrän johtajan sielunelämää ja tiedostan toiminnan hyvän tarkoituksen, mutta hänen selittelynsä vesittivät anteeksipyynnön. Ei voi vaikuttaa aidosti pahoittelevalta, jos samaan aikaan yrittää perustella toisen tunnekokemusta vääräksi. Fokuksen on oltava joko anteeksipyynnössä tai oman toiminnan puolustamisessa, sillä yhdistelmä on mahdoton.
Anteeksi voi toki pyytää monessa merkityksessä. Kuulin kerran sivusta riidan, jossa toinen osapuoli tiuskaisi toiselle: ”Mä oon pahoillani, että sä oot hullu!” Varmaan jokaisen asiakaspalvelijan on joskus tehnyt mieli vastata palautteeseen samalla tyylillä.
Ruotsalainen Livets Ord antoi hiljattain hyvän esimerkin anteeksipyynnöstä. Johtaja Joakim Lundqvistin johdolla koko seurakunta rukoili polvillaan, että yhteisö saisi anteeksi menneisyyden virheet, joiden vuoksi moni oli haavoittunut sen toiminnan piirissä. Seurakunnasta aikoinaan irtaantunut Karin Fahlström kertoi Dagen-lehdelle Lundqvistin puheen koskettaneen häntä, koska siihen ei sisältynyt mutta-sanaa: ei kertomuksia siitä, mitä kaikkea hienoa seurakunta on kaikesta huolimatta saanut aikaan. Oli vain avoin, nöyrä anteeksipyyntö.
PääkirjoitusAjassamme viljellään paljon termejä riski, riskinhallinta ja riskipääoma. Muuttuvassa maailmassa, jossa riskejä kartoitetaan, ei mikään tunnu olevan varmaa. Yhteiskunnallisessa elämässä sekä muutoksee...
Miten onSyyspäivillä keskusteltiin naisten asemasta helluntaiherätyksessä monipuolisesti. Keskusteluista noussut toivomus oli, että seurakunnat voisivat jatkossa olla entistä ehyemmin miesten ja naisten yhtei...
UutisetSeurakuntien Yhteyspäivät järjestettiin syys-lokakuun vaihteessa Lapinlahdella jo kahdennentoista kerran. Päivien teemana oli tällä kertaa ”Lasten kaltaiseksi tuleminen”. Aihetta käsiteltiin laajasti...
UutisetHyvä Sanoma ry:n Vammaispalvelu etsii kuulovammaisten työstä kiinnostuneita henkilöitä suunnittelemaan alueellista ja valtakunnallista toimintaa. Kuulovammatyön ryhmä aikoo vaikuttaa esimerkiksi seura...
UutisetSuomen Ekumeenisen Neuvoston varhaiskasvatusseminaarissa puhuneen lehtori Sylvia Tastin mukaan ”on illuusio, että lasta voitaisiin kasvattaa jonkinlaisessa tyhjiössä”.
UutisetTM Anna Sofia Salosen tuore väitöstutkimus avaa ruoka-apuun liittyviä jännitteitä. Salonen tutki uskonnollisten yhteisöjen tarjoamaa ruoka-apua vastaanottajien näkökulmasta. Hän seurasi tutkimustaan v...
UutisetKirkko on uudistanut Liity kirkkoon -verkkopalvelunsa. Käyttäjä voi nyt tunnistautua pankkitunnuksien avulla, jolloin valtaosa tarvittavista liittyjän tiedosta saadaan suoraan väestötietojärjestelmäst...
UutisetSyyrialaisen Aleppon kaupungin kokema väkivalta ja pommitukset eivät poista sikäläisten ihmisten tarvetta kuulla Jeesuksesta. Paikalliset uskovat ovatkin jatkaneet levottomuuksien keskellä evankelioin...
UutisetRanskan hallituksen ministeri Laurence Rossignol esitteli pari viikkoa sitten suunnitelman, jolla maa alkaa rajoittaa abortinvastaisia internetsivuja. Päämääränä on lakkauttaa ”sivustot, joiden tavoit...
UutisetJoukko Yhdysvaltain uskonnollisia johtajia on pyytänyt presidentti Obamaa ja maan korkeinta johtoa hylkäämään kansalaisoikeusvaltuuskunnan tuoreen raportin näkemyksen, jonka mukaan uskonnolliset järje...
KolumniLokakuussa alkaa reformaation merkkivuosi, jonka viettämiseen meillä on kansakuntanakin aihetta. Uskonpuhdistuksen seurauksena saimme aapisen ja lukutaidon; aiheuttipa reformaatiosta vauhtia saanut ka...
MielipideSaanen tehdä korjausliikkeen musiikista käytävään keskusteluun. Minusta inttämisen ytimessä ei ole musiikkityyli tai -maku. Kritiikin pointit ovat tässä: volyymi, mantramaisuus ja yhteislaulun kaventu...
MielipideOlin ollut 1980-luvun alkupuolella herätyksessä jo useamman vuoden ja hengelliset asiat kiinnostivat. Olin käynyt evankelis-luterilaisen seurakunnan tilaisuuksissa, mutta en saanut vastausta siihen, m...
MielipideHelluntailiikkeessä ja Ristin Voiton mielipidepalstalla on käyty keskustelua naisten osallistumisesta seurakuntien johtoon. Keskustelu on sisältänyt erinomaisia huomioita puolin ja toisin ja toivottav...
ArtikkelitJo vuodesta 2004 valmisteilla ollut kansainvälinen dialogi luterilaisten ja helluntailaisten välillä pyörähti käyntiin syyskuussa Filippiineillä pidetyllä ensimmäisellä viikon mittaisella kokoontumise...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
MuutPorvoolainen Olavi Hakola on tehnyt mittavan työuran sähköjärjestelmiä ja -tarvikkeita valmistavan Enston myyntipäällikkönä mutta myös helluntaiseurakunnan monitoimimiehenä ja Jumalan valtakunnan laaj...
MuutKun vankeinhoidon ylijohtaja K. J. Lång kutsui Kyösti Erkinkorven vuonna 1982 neuvottelemaan kanssaan vankien parissa tehtävästä hengellisestä työstä, ei kumpikaan voinut arvata, kuinka jännittävä ja...