"Uskovan tulisi voida olla ylpeä siitä, mitä seurakunta edustaa" – Mitä Fila teki eri tavalla?
Kun Fila Helsinki perustettiin sata vuotta sitten, seurakunta syntyi kahtiajakautuneeseen kaupunkiin. Valkoisten voitonparaati oli vasta hiljattain kulkenut läpi tuoreen tasavallan pääkaupungin.
Helsingissä oli itsenäistymisen vuosina tullut helluntailaisen herätyksen myötä uskoon ihmisiä kaikissa yhteiskuntakerroksissa, myös ruotsinkielisten parissa. Uudenlaiset, Jeesus-keskeiset laulut ja puheet kaikuivat niin hienostokodeissa kuin työläiskortteleissakin.
Helsingfors Filadelfiaförsamlingenin ajan oloon komea kirkko avattiin Albertinkadulle vuonna 1940 talvisodan pommitusten laannuttua. Seurakunnan työn pohjalta oli jo syntynyt muun muassa suomenkielinen Saalem-seurakunta.
– Taas pitäisi laittaa paikkoja uusiksi, johtava pastori Johan Forsbäck tuumii katsellen ympärilleen kirkossa.
Lavan lisäksi aulatiloihin on panostettu. Avaraa tilaa on paljon, taaperoiden leikkikehästä avautuu näkymä parvelta alas saliin.
Seurakunnassa tehtiin viimeksi mittava remontti 2010-luvun taitteessa, mutta kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon, ja tilat ovat olleet myös kovassa käytössä.
Satavuotias Fila vietti viime vuonna myös eräänlaisia kymmenvuotisjuhlia.
Joulukuussa 2010 pidettiin seurakunnan pastoreiden ja vapaaehtoisjohtajien kokous, jossa puhuttiin yhteisön tulevaisuudesta ja unelmista.
– Moni pastori aloittaa ilman odotuksia ja ottaa tavoitteekseen pikkuhiljaa muuttaa asioita. Menee kolmesta viiteen vuotta, eväät on käytetty, ja pastori vaihtaa paikkakuntaa, Forsbäck kuvailee yleistä tapahtumien kulkua.
Johan ja Lotta Forsbäck olivat vuonna 2010 juuri palanneet kahden vuoden opiskelujaksolta Hillsong Collegesta Australian Sydneystä.
Palaveripäivä osoittautui merkittäväksi. Pastorit ja kolmisenkymmentä vapaaehtoista saivat potkua yhteisen tahtotilan muodostamiselle.
– Siitä päivästä aloimme ajatella, että alamme enemmän olla seurakunta tätä kaupunkia varten.
Johan Forsbäck, 41, syntyi ja kasvoi Tammisaaressa. Perhe kuului ruotsinkieliseen metodistiseurakuntaan.
Kun seurakunnan urkuri muutti pois kaupungista, nuottikirja ojennettiin yhdeksänvuotiaalle Johanille.
– Siitä alkaen olen palvellut seurakunnassa oikeastaan joka sunnuntai, läpi elämäni.
Forsbäck on ollut aina mukana muutoksissa ja myös vahvasti ajanut niitä. Pikkupojan ensimmäinen muutoshankekin meni läpi seurakuntaneuvostossa: kirkkoon hankittiin vanhojen sähköurkujen tilalle piano.
Vuosituhannen vaihteessa Forsbäck aloitti opiskelut Helsingissä teknillisessä korkeakoulussa. Nokia-Suomessa Forsbäckin opiskelema ohjelmistokehitys oli kuuma ala. Filalle kotiutuneen nuoren miehen sydämessä poltteli kuitenkin toisenlainen kutsu, ja hän aloitti vuonna 2003 seurakunnan nuorisopastorina.
Tilanne Filassa oli samantyyppinen kuin monissa isommissa kaupunkiseurakunnissa: kulttuuriero lauantain nuortenillan ja aamupäivän jumalanpalveluksen välillä oli dramaattinen.
Nykyisin moni Filan sunnuntaihin tuleva kysyy, onko kyseessä seurakunnan nuortenilta.
– Se, että kyse on meidän tavallisesta sunnuntain jumalanpalveluksesta, tuntuu monista uskomattomalta.
Vuonna 2005 alkoi seurakunnan aiemman johtajan Kenneth Grönroosin ajama muutoshanke. Päämäärinä olivat muun muassa tilojen uudistaminen ja seurakunnan omistajuuden siirtäminen uudelle sukupolvelle.
– Suurin muutos oli jo pian se, että nuoret eivät kokeneet olevansa vieraita sunnuntaissa. Se tuntui yhtä paljon nuorten kuin muidenkin omalta tilaisuudelta.
Kun Johan ja Lotta Forsbäck astuivat Filan ruoriin vuonna 2012, tilat oli jo modernisoitu ja idea uudenlaisesta johtajuudesta ja ilmapiiristä hiljalleen sisäistetty.
Sittemmin Filasta on kehittynyt se, minä se nykyisin tunnetaan: moderni ja vetovoimainen kaupunkiseurakunta.
Johan Forsbäckin ajatuksissa on viime vuosina ollut vahvasti paitsi seurakunnan, myös kristittyjen identiteetti.
– Uskovan tulisi voida olla jollain tavalla ylpeä siitä, mitä seurakunta edustaa. Vain silloin hän voi kutsua mukaan myös ystäviään.
2020-luvun nuori aikuinen elää erilaisten profiilien maailmassa.
– On kysyttävä, tukeeko seurakunta nuoren aikuisen kuvaa itsestään ajassa elävänä kristittynä.
Pahimmillaan ystävien kuva nuoresta saattaa muodostua sellaiseksi, että hän elää jossain vuosikymmenten takaisessa maailmassa.
– Kokouksissa ei saisi olla sellaista tunnelmaa, että mennään kylään kaverin isovanhempien luokse, Forsbäck vertaa.
Kuvaus Filan lähihistoriasta muistuttaa monen kaupunkiseurakunnan nykytodellisuutta. Nuortenillassa eletään jo eräänlaista uuden seurakunnan arkea, mutta ilmapiiri ei kanna sunnuntaiaamuun asti.
Miksi juuri Filassa onnistuttiin muutosprosessissa, josta moni haaveilee?
Forsbäckin mukaan yksi avaintekijöistä oli se, että jo vuosituhannen vaihteessa nuorisopastori Per Hallin aikana silloiset nuoret tulivat mukaan myös sunnuntaiaamuihin.
– Ymmärsimme, että jos uskon kanssa haluaa olla tosissaan, on oltava mukana muuallakin kuin nuortenilloissa, Johan Forsbäck sanoo.
Kun Fila uudistui, paikalle ei siis tunkeutunut jokin outo jengi jostain aivan toisesta todellisuudesta. Nuoret oli jo opittu tuntemaan seurakunnan keskellä. Kulttuurieroista ja hienoisista jännitteistä huolimatta päällimmäinen tunne oli keskinäinen luottamus.
Kenties tämä kohta tarinassa erottaa Filan muutosprosessin monista muista seurakunnista. Useinhan nuoria on toki mukana, mutta jostain syystä aitoa omistajuuden siirtymistä ei ole saatu nytkäytettyä liikkeelle. Nuoret ovat jääneet henkisesti omaan porukkaansa, vanhemmat omaansa.
Nykyisin tyypillistä filalaista on Forsbäckin vaikeaa kuvailla.
– Mukana on kasvava määrä keski-ikäisiä, ja tietysti myös iso joukko nuoria aikuisia. Se mikä ihmisiä yhdistää, on halu olla mukana tuoreessa, aika menevässä yhteisössä, jossa uskotaan suureen Jumalaan ja myös armolla on hyvin suuri merkitys.
Pastorin iloksi mukana on myös joukko senioreita.
– Jotkut jo yli 80-vuotiaat eivät halua jäädä yhdestäkään tilaisuudesta pois.
Vapaaehtoisten tiimeissä eri tehtävissä on tällä hetkellä hieman yli sata henkilöä. Sunnuntai kokoaa normaalioloissa kerrallaan 160–180 ihmistä.
Pienryhmiä on viitisentoista. Niiden määrän Forsbäck soisi tuplaantuvan jo pian.
– Pullonkaulana on johtajuus. Meidän pitäisi saada uusia solujohtajia.
Tavallaan Fila Helsinki on nyt samassa tilanteessa kuin sama seurakunta sata vuotta sitten. Kaikki on vielä uutta, kaupunki ihmisineen levittäytyy ympärille. Uskonaskeleita on otettu, ja ehkä kohta on jo aika niittää satoa laajasti.
– Minusta olemme seurakuntana eläneet viime vuosina vähän samanlaisen matkan kuin lähetyskentälle siirtyvä perhe.
– Emme mene vieraan kulttuurin keskelle viemään ja opettamaan omaa kulttuuriamme, vaan menemme kaiken keskelle mukanamme evankeliumi.
Seurakunnan täytyy silti olla Forsbäckin mukaan se, joka koetaan puoleensavetävänä.
– Toivomme, että se, joka tulee ovesta sisään, voisi rakastaa meitä. Jos ihmiset eivät rakasta sanoman tuojaa, myöskään sanomaa ei rakasteta.
– Ja aina kaiken lähtökohtana on oltava Jeesus ja hänen antamansa lähetyskäsky. Hänen rakkautensa saa värittää kaiken, mitä teemme tai emme tee.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...