”Toronton siunaus ei ole tärkeä osa historiaamme”

Tämänkö vuoksi luovuin huumeista? ihmetteli juuri uskoon tullut kalifornialainen hippimuusikko John Wimber. Hänen  kveekariseurakuntansa pastori oli todennut, että sunnuntaisin kirkossa laulettiin ja saarnattiin. Jotkut asiat, joista Wimber oli lukenut Uudesta testamentista, eivät sen sijaan kuuluneet jumalanpalvelukseen: ihmisten parantaminen, riivaajien ulosajaminen, muut ihmeet tai armolahjat.

Pastorin mukaan riitti, että uskoi näiden joskus kerran tapahtuneen.

Wimberistä kehittyi innokas evankelista. Seitsemän vuotta uskoontulonsa jälkeen hän pyöritti yhtätoista raamattupiiriä, jotka kokosivat viitisensataa ihmistä. Useimmat heistä olivat tulleet uskoon Wimberin kautta.

Mistään ihmekokouksista ei tosin ollut kyse. Wimber oli hyväksynyt kveekaripastorinsa vastauksen.

Muutama vuosi myöhemmin, vuonna 1974, Wimber kutsuttiin johtamaan uutta seurakuntakasvun osastoa, joka perustettiin Fullerin teologiseen seminaarin yhteyteen. Oppilaitoksessa vieraili lähetystyöntekijöitä, jotka kertoivat tarinoita ihmeistä ja merkeistä, jotka siivittivät seurakuntien kasvua maailmalla. Wimberin kollegan, raamatuntutkija George Laddin kirjoitukset johtivat hänet pohtimaan, tulisiko  armolahjojen sittenkin olla luonnollinen osa seurakunnan elämää.

Eräänä yönä Wimberin vaimo Carol näki unen, jossa hän saarnasi kielillä puhumista vastaan. Kun Carol havahtui unestaan, hän huomasi vieraan kielen pulppuavan omasta suustaan.

Toinenkin yöllinen kokemus oli mullistava. Työmatkallaan John Wimber nukkui sikeästi hotellissa, kun Jumala herätti hänet ja sanoi: ”John, olen nähnyt sinun palvelutyösi, mutta nyt aion näyttää sinulle omani.” Mies itki aamuun asti.

Pariskunnan kotona Yorba Lindan kaupungissa alkoi kokoontua joukko kveekariuskovia. He lukivat armolahjoista ja parantumisesta ja rukoilivat niiden ilmaantumista. Kun yhdeksään kuukauteen ketään ei parantunut, Wimber oli valmis antamaan periksi.

Kymmenen kuukauden jälkeen ensimmäinen henkilö parantui. Pian parantuneiden määrää ei enää laskettu.

Fullerissa Wimberiä pyydettiin opettamaan kurssia ”Ihmeet, merkit ja seurakuntakasvu”. Oppitunnilla toisensa jälkeen alettiin kokea Pyhän Hengen manifestaatioita.

John Wimber palasi täyspäiväiseksi pastoriksi 1977 ja perusti seurakunnan Calvary Chapel -liikkeen alaisuuteen. Keväällä 1980 Pyhä Henki täytti 25 nuorta seurakunnan tilaisuudessa. He kaatuivat, tärisivät ja puhuivat kielillä. Nuoret alkoivat julistaa Jeesuksesta ympäri kaupunkia. Uskoon tulleita kastettiin uima-altaissa ja poreammeissa.

Epäterveestä karismaattisuudesta aiemmin haavoittuneen Calvary Chapel -liikkeen johto pyysi Wimberiä eroamaan. Hän liittyi opetuslapsineen osaksi pientä, Vineyard-nimistä seurakuntaverkostoa, jonka johtajaksi häntä myöhemmin pyydettiin.

Ihmeet ja depressio osana seurakunnan arkea

John Wimber kuoli aivoverenvuotoon 1997. Miehen teologisen perinnön soihdunkantaja on tänä päivänä hänen miniänsä Christy Wimber.

Christy kasvoi Johnin ja Carolin perheen naapurissa. Hän osallistui Wimberien mukana ensin kveekariseurakunnan hartauksiin, sitten
kotikokouksiin. Hän nai Johnin pojan Sean Wimberin, joka vapautui huumeista Vineyard-liikkeen alkuvuosina.

Christy Wimber on Vineyardseurakunnan johtava pastori Yorba Lindassa, josta koko liike sai alkunsa. Nyt hän on saapunut Suomeen opettamaan Helsingin Vineyardin tapahtumaan ”Tulkoon valtakuntasi – Voimaantuneena elämään kuten Jeesus”.

– Minua pyydetään vain tapahtumiin, joiden nimessä on sana voima, Wimber sanoo ja nauraa.

Vineyard tunnetaan ”voimaevankelioinnista” (power evangelism). Liike näkee ihmeet ja merkit orgaanisena osana seurakunnan kasvua. Esimerkiksi yliluonnollisen parantumisen rukoileminen on osa ”juttujen tekemistä”, tai ”doing the stuff” – kuten John Wimber kutsui Pyhän Hengen voimassa toimimista.

Toisaalta ihmeet ovat merkkejä tulevasta hyvästä. Vineyard on aina korostanut, että vasta Jeesuksen toisen tulemisen myötä sairaus ja kuolema väistyvät lopullisesti.

Opillinen tasapaino on äärimmäisen vaikea säilyttää.

– ”Ei vielä” ylipainottuu hyvin herkästi esimerkiksi silloin, kun joku läheinen kuolee, Christy Wimber sanoo.

Wimberin mielestä ”jo nyt” -ulottuvuutta painottaa liikaa esimerkiksi kalifornialainen Bethel-seurakunta, jonka raamattukoulussa
on opiskellut myös monia suomalaisia. Bethelin pastori Bill Johnson on Christy Wimberin hyvä ystävä.

– Bill ja minä olemme keskustelleet tästä paljon. Toisin kuin he, me uskomme jännitteeseen nykyisen ja tulevan välillä. Tämä on olennainen ero.

Wimberin mukaan myös ”kärsimyksen teologiaa” tarvitaan.

– Ilman sitä uskoville tehdään karhunpalvelus. Pastorina kävelen jatkuvasti ihmisten rinnalla esimerkiksi ahdistuksen ja depression keskellä.

– Olen nähnyt uskomattomia ihmeitä, olen nähnyt sokeiden saavan näkönsä. Mutta Pyhä Henki on myös kärsimistä varten.

Inhimillinen logiikka ei ota selvää siitä, kuka parantuu ja miksi. Wimber on todistanut jopa jääräpäisten ei-uskovien parantuvan, mutta sekään ei ole heitä käännyttänyt.

– Samalla monet hurskaat miehet ja naiset ovat jääneet sairaiksi ja menehtyneet.

Tosi apostoli ei tarvitse käyntikortteja

Vineyard-liike on yhdistetty moniin kyseenalaisiin herätyksiin ja oppisuuntauksiin. Esimerkiksi Toronton nauruherätys alkoi paikallisesta Vineyard-liikkeen seurakunnasta.

– Herätys kantoi aluksi hyvää hedelmää. Ihmisiä pelastui ja parantui. Mutta pian manifestaatioista tuli kaiken keskipiste, Christy Wimber arvioi.

Hänen mukaansa John Wimber vaati moneen kertaan seurakunnan pastoreita paimentamaan ihmisiä vastuullisemmin ja hillitsemään epäterveitä ilmiöitä.

– Hän yritti järkeillä heidän kanssaan. Mutta pastorit halusivat jatkaa entiseen malliin. Lopputuloksena Toronton seurakunta irrottautui Vineyard-liikkeestä. Ero särki John Wimberin sydäntä.

– Toronto ei ole tärkeä osa meidän historiaamme, Christy Wimber linjaa.

Viime vuosina myös niin sanottu uusapostolinen liikehdintä on herättänyt kritiikkiä. Kyseessä on löyhä joukko herätysliikkeitä, seurakuntia
ja opettajia, joita yhdistää usko siihen, että kaikki Efesolaiskirjeessä (4:11) mainitut viisi seurakuntavirkaa ovat edelleen voimassa.

Näin opettaa myös Vineyard. Toisaalta Christy Wimberin mielestä tee-se-itse-apostoleja ja -profeettoja on liikkeellä liian paljon.

– Saan jatkuvasti käyntikortteja, joissa lukee profeetta tai apostoli, nainen sanoo ja pyörittää päätään.

– Jos todella on apostoli, sitä ei tarvitse toitottaa. Apostolilla on Christy Wimberin mukaan kyky tuoda ihmisiä yhteen ja rakentaa siltoja. John Wimberillä oli tämä lahja. Mutta hän ei koskaan antanut kutsua itseään apostoliksi.

– Joillain henkilöillä on erityinen voitelu. Ongelmaksi tulee usein se, että heistä tulee koko liikkeen fokus.

Profeetan tehtävän nainen ymmärtää ennen kaikkea rohkaisemisena ja rakentamisena. Mutta eikö tämä ole profetian käsitteen vesittämistä? Eikö profetiassa ole myös kyse sanomasta, jota henkilö ei voi luonnollisin keinoin tietää?

Christy Wimber kyllä uskoo yliluonnollisesti saataviin sanomiin, mutta toisaalta hän ei halua ohjata seurakuntalaisiaan odottamaan sellaisia.

Hänen mukaansa kaikki armolahjat ovat periaatteessa jokaisen uskovan saatavilla, mutta käytännössä kellään ei ole kaikkia. Hän ei myöskään pidä Roomalais- ja Korinttolaiskirjeen lahjalistoja kattavina ja perustelee tätä erikoisella argumentilla.

– Paavalin mukaan lahjoja on yhtä monia kuin on ruumiinjäseniäkin. Mutta tietenkin ruumiinjäseniä on enemmän kuin yhdeksän tai kaksitoista. Esimerkiksi kokkaus tai kodinhoito voivat olla hengellisiä lahjoja.

Ylistyskulttuurin edelläkävijä

Vineyardin tilillä on runsaasti ansioita. Idea seurakuntien istuttamisesta parhaana tapana evankelioida yhdistetään usein John Wimberiin. Lisäksi Vineyard Music -levy-yhtiön julkaisuilla on ollut keskeinen vaikutus ylistyskulttuurin leviämiseen.

Eläessään Wimber ei yrittänyt saattaa maailmanlaajuista Vineyard-liikettä oman auktoriteettinsa alle vaan korosti paikallisten seurakuntien itsenäisyyttä ja merkitystä. Myös Christy Wimber valittaa kiertelevien saarnaajien ja ”apostolien” suurta määrää. Moni pyrkii isojen lavojen leijonaksi ennemmin kuin yhden lauman paimeneksi. Nuoret ylistysmuusikot haluavat olla maailmanluokan tähtiä.

– Internet saa kaiken näyttämään niin suurelta. Monet upeat pastorit ja muusikot ajattelevat, että heidän työnsä kotiseurakunnassa ei ole arvokasta, Wimber harmittelee.

Epäterveitä virtauksia torjuakseen Christy Wimber haluaa vahvistaa Vineyardin juuria muistuttamalla liikkeen jäseniä sen alkuperäisistä painotuksista. John Wimberin opetuksista hän on laatinut kokoelman Kanadan Vancouverissa sijaitsevan Regent-yliopiston kirjastoon.

Olisi helppoa ajatella, että Vineyardin oppi ja käytäntö nojaa liiaksi sen apostolin varaan. Miniän mukaan John Wimber kuitenkin vältti tekemästä itsestään Vineyardin keskipistettä.

– Johnille kyse oli aina Jeesuksesta. Harvoin tapaa hengellistä johtajaa, jolla on niin paljon näkyvyyttä mutta jota raha, seksi tai valta eivät saaneet kompastumaan.

Henkilönpalvontaväitteitä hillinnee myös se, ettei John Wimberin äkillinen kuolema horjuttanut herätysliikettä. Henkilönpalvontaväitteitä hillinnee se, ettei John Wimberin äkillinen kuolema horjuttanut herätysliikettä. Vineyard-liikkeen soihdunkantaja Christy Wimber Suomessa ”Toronton siunaus ei ole tärkeä osa historiaamme”

Fakta

Association of Vineyard Churches
» alun perin 1975 Kaliforniassa perustettu evankelisten seurakuntien verkosto
» seurakuntia maailmanlaajuisesti noin 2 500
» teologinen painopiste rakentuu pastori-teologi John Wimberin opetusten ympärille
» muun muassa muusikot Bob Dylan ja Keith Green ovat tulleet uskoon Vineyard-liikkeessä
» toimii Suomessa Helsingissä, Tampereella ja Järvenpäässä


Lari Launonen