Seurakunnissa asiat melko hyvin, korjattavaakin löytyy

Romanit toivovat tasavertaisuutta

Rainer Frisk haluaa haastaa sekä pääväestöä että romaneja eriarvoisuuskysymyksissä. - Emme ole avanneet kulttuuriamme riittävästi.Romanius on pysynyt outona ja mystisenä asiana. Kuva: Jani Alanko
Rainer Frisk haluaa haastaa sekä pääväestöä että romaneja eriarvoisuuskysymyksissä. - Emme ole avanneet kulttuuriamme riittävästi.Romanius on pysynyt outona ja mystisenä asiana. Kuva: Jani Alanko

Huittislainen Rai­ner Frisk (aik. Lindeman) teki keväällä ison ratkaisun. Hän vaihtoi sukunimekseen sukuhis­toriasta löytyneen Friskin.

 

Syy nimenvaihdokseen oli ki­peä. Friskin aikuinen poika Ron­nie oli kotiutumassa Suomeen ulkomailla vietetyn työjakson päätteeksi. Ajatus työnhausta ko­timaassa hirvitti jo valmiiksi. Lin­deman on Suomessa tyypillinen romanien nimi, ja työhaastattelui­hin on vaikeaa, ellei mahdoton­ta päästä.

 

Frisk oli Lindemaneille vapaas­ti käyttöön otettavissa, koska nimi löytyi kirkonkirjoista viiden suku­polven takaa.

 

Rainer Frisk toimii kristillisen romanijärjestön Elämä ja Valo ry:n toiminnanjohtajana. Hänet tun­netaan myös muusikkona.

 

 

Heti töihin toisella nimellä

Ovatko nimenmuutokset yleisty­neet suomalaisromanien parissa?

 

– En tiedä, onko mitään buu­mia, mutta nimiä on suomennet­tu jonkin verran. Esimerkiksi jot­kut Grönstrandit ovat nyt Vih­reärantoja.

 

– Ideana on ollut se, että nimes­tä ei heti tunnistettaisi romaniksi.

 

Frisk puntaroi omaa nimen­muutostaan vuosien ajan.

 

– Pohdin asiaa jo valmiiksi niin, että jos muutan pois Huittisista, vaihdan nimeä. Huittisissa mi­nut tunnetaan, täällä meillä ei ole mitään vaikeuksia. Mutta tiedän, että toisella paikkakunnalla ongel­mat alkavat.

 

Nimenmuutoksista on perhees­sä jo kokemusta. Toinen Friskin pojista otti vaimonsa sukunimen.

 

– Hän pääsi uudella nimellä sa­man tien työhaastatteluun ja töi­hin.

 

 

Koulutusta jo on – työllistyminen hankalaa

Romanien vaikeuksista pääs­tä työn syrjään kiinni on puhuttu jo vuosia. Kulttuurivähemmistön koulutustaso on noussut kohis­ten, mutta työelämään pääsemi­nen on silti melko hankalaa.

 

Rainer Frisk ei ole vihainen, mutta hän toivoo, että asiantila hiljalleen muuttuisi.

 

– Työnantajille haluaisin lähet­tää terveisinä, että uskaltakaa ot­taa riski. En voi luvata mitään sel­laista, että romani olisi välttämät­tä sen parempi työntekijä kuin pääväestöläinenkään, mutta us­kon, että romani on lojaalimpi työntantajalleen.

 

– Romanit eivät heti vilkuile muualle, koska tietävät miten vai­keaa työtä on saada.

 

 

”Liian tiivis porukka”

Romaneilla on ongelmia niin vi­rallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä. Vapailta markkinoilta on haastavaa saada asuntoa. Jos verkon myynti-ilmoituksen takaa paljastuu romani, monien suhtau­tuminen muuttuu.

 

– Minulla on tuttu, jolla on suomalainen nimi, eikä ulkonä­kökään heti paljasta romaniut­ta. Autokauppaa tehdessä ostaja näki myyjän vaimon romanivaat­teissa. En muista, jäivätkö kaupat tekemättä, mutta ostajan reaktio kyllä näkyi kasvoilla välittömästi.

 

Frisk ihmettelee, miksi roma­neihin liittyvä karsastus vain jat­kuu ja jatkuu, sukupolvesta toi­seen.

 

– Haastan kyllä myös romanei­ta. Olemme olleet ehkä liian tii­vis porukka, emme ole avanneet omaa kulttuuriamme kenelle­kään. Romanius on Suomessa py­synyt outona tai mystisenä asiana. Tämä on omiaan luomaan pelkoja ja arvailuja.

 

 

Perinteiset elinkeinot haastettu

Onko romaneissa keskinäisiä ero­ja? Ovatko toiset romanit ”musta­laisempia” kuin toiset?

 

– Omat vanhempani rohkaisi­vat minua opiskelemaan. Kävin­kin ammattikoulun ja kauppa­opiston, eikä se ollut kaikille su­kulaisistani myönteinen asia. Joidenkin mielestä kunnon mus­talainen ei kouluja käy.

 

– Minussa tällainen nosti uhoa ja näyttämisen halua. Haaveilin arkkitehdin urasta. No, arkkiteh­tiä minusta ei tullut, mutta har­mistuminen nosti motivaatiotani, Rainer Frisk muistelee.

 

Friskin mukaan perinteisten romanien suhde koulutukseen on kaksijakoinen. Toisaalta opiskelua saatetaan vähätellä, mutta sitten kun joku menestyy, osataan kyl­lä olla ylpeitä.

 

Asetelma voi olla nuorelle haas­tava.

 

– Kyllä jokainen toivoo, että oma perhe ja suku olisivat mielis­sään.

 

Friskin mukaan nykyisin van­hempi sukupolvikin ymmärtää, ettei perinteisellä elannonhankin­nalla eli sekalaisella kaupankäyn­nillä pärjää.

 

– Kaupanteko on nyt haasta­vampaa kuin aiemmin. Tarjontaa on paljon. Aikuisetkin ovat alka­neet opiskella ja hankkia ammat­teja.

 

Frisk kiersi itsekin nuorempana kaupoilla. Mentiin ovelta ovelle, myytiin harjoja ja vaatteita.

 

– Silloin ovikauppa oli palvelua. Nyt myyjät tavoittavat asiakkaan netin kautta. Kilpailussa jää hel­posti jalkoihin.

 

Vuosia sitten Friskillä oli maa­hantuontiyritys veljensä kanssa. Se muistutti jonkin verran perin­teistä romanien kauppaa.

 

– Toimme maahan nahkatak­keja ja keramiikkaa. Ei meillä ol­lut suurta asiantuntemusta, mut­ta tiesimme hieman siitä, mitä asi­akkaat halusivat.

 

Esimerkiksi keramiikassa tai huonekaluissa romanien maku on usein pääväestöä krouvimpi.

 

 

Kotona oma kulttuuri

Rainer Frisk on ollut pääväestön ihmisten kanssa tekemisissä elä­mässään kenties keskimääräistä enemmän nuoresta asti.

 

– Kyllä se joskus oli jopa tietoi­nenkin ratkaisu. Ei kuitenkaan koskaan niin, että olisin halunnut erottautua romaneista.

 

Sari-vaimo kuuluu pääväes­töön, eikä esimerkiksi pukeudu romaniasuun.

 

– Kyllä siinä omat opettelemi­sensa oli. En ole halunnut tehdä Sarista romania, eikä hän minus­ta pääväestöläistä.

 

– Kotona meillä on oma kult­tuuri, jonkinlainen sekakulttuu­ri. Olen halunnut säilyttää jotain, mitä olen halunnut pitää romani­kulttuurista.

 

Perheen kolme poikaa eivät myöskään pukeudu perinteisen romanimiehen tavoin.

 

– Identiteetiltään he kuitenkin ovat vahvasti romaneja. Arvostan sitä heissä. Romanius ei ole kiinni vaatteista, vaan arvoista, joita ro­manikulttuuriin kuuluu.

 

– Ehkä olen osannut istuttaa jo­tain, ja he ovat luoneet oman kult­tuurinsa, sekoituskulttuurin, Rai­ner Frisk pohtii.

 

 

Rasismia vai eriarvoisuutta?

Minkälaista rasismia romanit koh­taavat seurakunnissa – vai koh­taavatko?

 

– En mielelläni käytä rasismi-sanaa. Itä-Euroopassa olen näh­nyt, mitä rasismi voi olla. Se on pahimmillaan hengenvaarallista.

 

– Se, mitä Suomessa tapahtuu, on eriarvoisuutta. Se on lievem­pää, ja meillä Suomessa on peri­aatteessa samat oikeudet ja velvol­lisuudet kuin kaikilla muillakin. Eriarvoisuuskaan ei ole hyväksyt­tävää.

 

Mutta seurakunnat, kohtaavat­ko romanit siellä haastavia ennak­koasenteita?

 

– Seurakunnissa tilanne on suhteellisen hyvä. Usein roma­nin pitää kuitenkin olla kaksi-kol­me kertaa parempi, että pääsee sa­malle viivalle muiden kanssa.

 

– Usein sanotaan, että ota kita­ra ja laula. Eivät kaikki romanit ole muusikoita. Meissä on opettajia, pastoreita, siivoojia, vaikka mitä.

 

Seurakunnissa vastaan tulee harmittavaa romanihuumoria ja esimerkiksi äänen muuntamista romanimaiseksi hauskuuttamis­tarkoituksessa. Vähemmistöön kuuluvasta se ei useimmiten tun­nu mukavalta.

 

Romanit vitsailevat keskenään romaniudella.

 

– Se voi olla raakaakin, Frisk nauraa.

 

Mutta kun muut vitsailevat ro­maniudella, siihen ei voi lähteä mukaan.

 

– Se ei vaan tunnu mukavalta.

 

 

Heikko itsetunto vaikuttaa

Osan nuoruuttaan Rainer Frisk vietti Ruotsissa. Niitä vuosia hän muistaa lämmöllä. Toisessa maas­sa ei tarvinnut olla niin erilainen kuin kotimaassa.

 

– Suomalaisuus yhdisti ihmisiä, romanius ei ollut niin iso asia.

 

Romaneilla on usein hyvä ih­mistuntemus.

 

– Olemme joutuneet olemaan selviytyjiä.

 

Joskus tutka on turhan herkkä. Keskustelukumppanista saadaan väärä käsitys oman heikon oman­arvontunnon vuoksi.

 

– Minulla ei ole mitään tutki­mustietoa, mutta oma tuntumani on, että romaneilla on keskimää­räistä heikompi itsetunto. Se hei­jastuu ihmissuhteisiin ja siihen, ketä uskaltaa päästää lähelleen.

 

Suurimman sisäisen taistelun­sa suhteessa eriarvoisuuteen Frisk joutui nuorena käymään seura­kunnassa.

 

Sukulaispariskunta oli ohjaaja­na lastenleirillä, nainen keittiöllä, mies leiri-isäntänä. Eräänä iltana heidän käskettiin vaihtaa majoi­tuspaikkaansa. Syynä oli se, että huoneessa säilytettiin leirin kas­saa.

 

– Tämä tuntui valtavan pahal­ta. Jouduin syvään kriisiin. Teki mieli nostaa asia julkiseksi ja sa­noa pahasti.

 

– Sain kuitenkin itse kasvaa tuossa tilanteessa. Asia kyllä otet­tiin vielä esiin ja käsiteltiin. Minun piti osata antaa anteeksi.

 

Frisk toivoisi, että ymmärret­täisiin, kuinka eriarvoisuus tun­tuu erityisen pahalta seurakun­tien piirissä.

 

– Olemme tottuneet kohtaa­maan maailmassa kaikenlaista. Mutta seurakunnissa toivoisim­me, että saisimme olla aidosti ta­savertaisia.

 

 

Anssi Tiittanen

 




27/2018

UutisetMustalaisvitsit ja äänen muuntelu. Näitä romanit kohtaavat seurakunnissa.
PääkirjoitusPaavalin suhteessa Timoteukseen on jotain suurenmoista. Hän kutsuu nuorta työtoveriaan ”oikeaksi rakkaaksi pojakseen uskossa” ja ohjaa tätä lempeästi rohkaisten vahvistumaan armos­sa sekä s...
Miten onJuhannuskonferenssissa eivät enää kaiu juhlakanslian kuulutukset, joissa totuttiin vuosien saatossa kuulemaan tiedotuksia kadonneista henkilöistä, päälle jääneistä auton valoista ja eri puol...
UutisetPelkästään hyvät säät juhannuksena eivät kannattele IK-opistoa. Toiminnan on oltava kannattavaa läpi vuoden.
UutisetHelluntaikansan juhannusjuhlat järjestettiin 22.–24.6. nyt seitsemännen kerran oman kurssikeskuksen mailla Jämijärvellä.
MuutJuhannusaattona näh­ty Missa Concordiaen uusver­sio oli musiikkiteatteri Valkian sympaattinen esiinmarssi.

25 vuotta sitten säväyttänyt Missa oli todennäköisesti var­si...
KolumniUunipesästä kuului palavien koivukalikoiden rentouttava humi­na. Välillä kiuas sihahti äkäisesti, kun siihen heitettiin kipollinen vettä. Muuten rantasaunassa oli ihan hiljaista.
...
MuutOlin vaimoni Tar­jan kera työsken­nellyt alkuvuo­desta 2013 läh­tien Unkarissa. Aloitimme siellä työn romanien parissa. Lähin kutsumukseni oli paimentaa Jumalan lasten lau­maa, mutta rakastin käydä...
PikavisiittiLähetystyöntekijä Henry Mononen viihtyy pikkutarkan työn ääressä.
MuutKuumana käynyt matkapuhelinbisnes mahdollisti mukavan elämän. Tärkeimmäksi asiaksi Pekka Vaismaalle muodostui kuitenkin lopulta häiriötön yhteys yläkertaan.
MuutOssi ja Eveliina Mäki-Reini ihastuttavat musiikin kuuntelijoita kauniilla yhteissoinnillaan ja elämänmakuisilla lauluillaan.
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja