"Piristyn meren äärellä tai kotisohvalla"

Ei ollut voimia vain kuin sulkeutua Pyhän Hengen syliin turvaan eheytymään, muusikko Olli Helenius kertoo, miten hän löysi ylistysmusiikin. Helenius julkaisi hiljattain uutta musiikkia Silent Praise -nimellä. Kuva: Olli Heleniuksen albumi

En koskaan unohda hetkeä, jolloin esikoistyttäreni syntyi.

Kun kaipaan piristystä, lähden ulos kävelylle meren ääreen nauttimaan Luojan kätten töistä. Tai ostan suklaata ja vietän yksinäisen koti-illan sohvalla.

Lapsuuden haaveammattini oli palomies, koska siinä ammatissa saisin auttaa ihmisiä ja kokea jännittäviä hetkiä.

Kun katson peiliin, näen hyvän tyypin jolla on silmissä edelleen pilkettä ja ihossa alkaa näkyä naurusta tulleet rypyt ja kipujen tuomat uurteet.

Minulle rakkain bändi on ollut Jerusalem Ruotsista. Jerusalemissa yhdistyy raskas ja intohimoinen musiikki terävään ja suoraan sanomaan.

Kun ryhdyin solistiksi, yllättävintä oli kuunnella studiossa omaa ääntä ja opetella hyväksymään ja pitämään siitä.

Ylistysmusiikki kolahti, kun kävin elämäni suurinta surua läpi ja ei ollut voimia vain kuin sulkeutua Pyhän Hengen syliin turvaan eheytymään.

Jos pitäisi aloittaa jokin uusi ura, se voisi olla jonkinlainen puhuja tai vaihtoehtoisesti radiojuontaja – toivon välittäjä.

Jos saisin ohjata elokuvan, se varmaankin kertoisi ihmisestä ja ihmisen mielestä, sillä rakastan ihmisyyttä ja sen selittämätöntä mysteeriä ja moninaisuutta.

Rakastan keskustella uskosta, koska siihen kytkeytyy koko elämäni, moraalini ja se, keneksi olen tullut.

Rukoilen, että saisin tulla juuri siksi Olliksi, miksi Jumala on minut suunnitellut, ja että Jumala siunaisi ja suojaisi perheeni ja rakkaani.

Jeesus merkitsee minulle kaikkea; hän on keskipiste, apuni, turvani, iloni, lohtuni, armahtajani, vapauttajani.

Anssi Tiittanen