Juna vie ja tuo virkamiestä

Matkalla Jyväskylästä Helsinkiin ehtii tehdä monenlaista ja pitää myös aamun ensimmäisiä palavereja. "Inhokkihommaa" Tomi Kuosmasella ovat kuittien skannaaminen ja matkalaskujen tekeminen.

Migrin ylitarkastaja voi tehdä töitään monesta eri sijainnista. Tänään monia niistä hoidetaan junasta.

Klo 4.50

Puhelin herättää pirinällään ja kömmin keittiöön laittamaan kahvin tippumaan. Useimmiten saan arkiaamuina herätä pojan valmiiksi keittämän kahvin tuoksuun, mutta tänään on siihen liian aikaista.

Aamutoimet sujuvat pikavauhtia. Vetäisen illalla valmiiksi valitut vaatteet päälle ja nappaan vielä kravatin iltapäivää varten. Näin aikaisin ei aamupala maistu, vain pari kapselia kalanmaksaöljyä.

Tarkastan vielä, ovatko kaikki tarvittavat piuhat, laturit, puhelimet, kortit ja kulkuläpyskät mukana. Lopuksi herätän vaimon, joka pukee ylleen takin ja kengät ja kävelee puoliunessa autoon.

Reilun kilometrin matkalla rautatieasemalle vaimo ehtii sen verran herätä, että selvinnee takaisin kotiin jatkamaan unia. Minä jään etsimään, missä vaunu numero neljä sijaitsee.

Klo 5.28

Juna lähtee Jyväskylästä kohti Helsinkiä. Sain onneksi tietokonepaikan ja vähän yksityisyyttä ilman vieruskaveria. Kaivan koneen esille ja käyn sähköpostien kimppuun.

Kun alkaa väsyttää, on parasta siirtyä päivän toisen kahvikupin ääreen. Ravintolavaunussa on hyvin tilaa vielä Tampereelle asti. Alleviivauskynän kanssa käyn läpi viikko sitten julkaistua materiaalia, joka käsittelee maakuntauudistusta ja sen vaikutusta valmiuteen sekä varautumiseen eri toimialojen näkökulmasta.

Teksti on vaikeatajuista ja ajatukset meinaavat harhailla. Eurolla saa santsikupin kahvia. Sitten kiiruhdan omalle paikalle juuri ennen Tampereelle saapumista. Kokemuksesta tiedän, että Tampereella juna täyttyy ravintolavaunua myöten.

Saan omat kommenttini raapusteltua valmiiksi maakuntauudistukseen liittyen ja laitan ne sovitusti eteenpäin.

Klo 8.45

Juna on perillä Helsingissä vartin myöhässä. Kävellessäni metrolle nappaan kaupasta pari tuoretta karjalanpiirakkaa ja banaanin. Lyhyellä metromatkalla Kalasatamaan työpaikalleni Migriin ehtii lukaista paikallisen ilmaislehden. Enimmäkseen työskentelen etänä kotoa tai reissaan eri puolilla maata. Työkavereiden kanssa nähdään harvemmin kasvotusten.

Töihin saavuttuani vaihdetaan kuulumiset ja päivitetään työhön liittyvät kuviot. Sitten hoidan pois alta inhokkihommani, kuittien skannaamisen ja matkalaskujen tekemisen. Eräs vastuullani oleva projekti olisi saatava maaliin.

Tulostan suunnitelman ja tavoitteet ties monettako kertaa. Yritän löytää askelmerkit minulle ja muille projekteissa mukana oleville. Hieman tuskastuttaa, kun tuntuu, että en löydä järkevää ratkaisua muutamaan olennaiseen asiaan.

Klo 11.30

Lähden työkaverin kanssa lounaalle. Höyryävä basmatiriisi, currypadat, linssikastike ja voilla sipaistut naanleivät vievät useimmiten voiton lounaspaikkaa valitessani. Askeleemme suuntaavat naapurissa sijaitsevaan nepalilaiseen ravintolaan.

Vaihdan kuulumiset henkilökunnan kanssa nepaliksi. Siitä tulee aina hyvä mieli molemmille. On hienoa, että voin Suomessakin pitää yllä aikoinaan vaivalla opettelemaani kieltä.

Työkaveri ihmettelee kielitaitoani ja ajaudumme keskustelemaan, mitä nuo kymmenen Etelä-Aasiassa viettämääni vuotta pitivät sisällään. Lounas sujuu mukavasti kehitysyhteistyön problematiikan ja jälkiruuaksi nauttimamme makean maitoteen äärellä.

Klo 13.30

Leimaan kellokortin ja kiiruhdan metrolla keskustaan. Otan muutaman juoksuaskeleen, jotta ehdin ajoissa eduskuntatalolle KD:n eduskuntaryhmän kokoontumiseen. Ryhmä kokoontuu torstaisin kahdelta ja pyrin puolueen 2. varapuheenjohtajana olemaan mukana aina, kun se on aikataulujen puolesta mahdollista.

Aloitamme rukouksella, jossa pyydämme siunausta ja viisautta päätöksentekoon sekä sitä, että motiivimme pysyisivät puhtaina. Esityslista on pitkä: kannanottoja, kuulumisia valiokunnista, tulevia tilaisuuksia ja niin edelleen. Kaksituntinen vierähtää aktiivisesti keskustellen nopeasti. Tämä joukko pelaa hienosti yhteen ja kannustaa toisiaan. Siitä tulee hyvä mieli.

Kansanedustajat kiirehtivät istuntoon ja minä paluujunalle.

Klo 16.24

Avaan junassa puhelimen ja soittelen kokouksen aikana saapuneisiin puheluihin takaisin. Nykyisin saan työni takia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat huolissaan jonkun maahanmuuttajaystävänsä turvapaikka-asioista. Turhauttaa, kun en pysty auttamaan muuten kuin kuuntelemalla. Omat työtehtäväni liittyvät valmiuteen ja varautumiseen eikä turvapaikkaprosessiin. Koitan kuitenkin valaa luottamusta suomalaiseen viranomaistyöskentelyyn näissä kysymyksissä.

Paluumatkalla on hyvin aikaa sukeltaa uutisten ja somen ihmeelliseen maailmaan. Käyn läpi valtamedioiden uutiset ja näpyttelen jonkun twiitin niihin liittyen. Sähköpostiakin on tullut. Osa vaatii pikaista reagoimista ja joihinkin palaan myöhemmin.

Käyn läpi seuraavan viikon kaupunginhallituksen kokouksen esityslistan. Minulle sopii parhaiten sellainen tapa tehdä asioita, että vaihdan hommaa sopivin väliajoin. Vaihtelu pitää virkeänä ja työnteon mielekkäänä. Näin saan myös eniten aikaiseksi.

Oriveden kohdalla pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen opetusta Heprealaiskirjeestä. Opetan muutaman viikon päästä seurakuntamme raamattukoulussa ja haluan syventyä aiheeseen laajasti käyttäen eri lähteitä.

Herään olo selvästi virkistyneenä Jyväskylään saapumisesta kertoviin kuulutuksiin. Korvissa opetus jatkuu, vaikka aihekin on jo tainnut vaihtua. Ehkä siinä on jotain perää, kun vaimo uskoo jaksamiseni salaisuuden olevan kyvyn nukahtaa sekunneissa missä ja milloin vain. Mielestäni unen merkitys on usein aliarvostettua.

Klo 20.50

Saavun Jyväskylään, jonne vaimo on tullut kävellen vastaan. Käveleminen raittiissa ilmassa parhaan kaverin kanssa samalla jutustellen päivän tapahtumia on ihan parasta terapiaa.

Kotiovella odottavat Namu-koiran takuuvarmat ja ylitsevuotavat tervehdykset. Huikkaan pojan kanssa pikaiset kuulumiset ja laitan saunan päälle. Kävelylenkkimme jatkuu koiran kanssa. Reissupäivän päätteeksi maistuvat kiukkuiset löylyt. Laitan kylpyhuoneen puolelle Youtubesta soimaan musiikkia ja heittäydyn pitkäkseni lauteille. Kiitollinen olo valtaa mielen! Huokailen (kai sitä voi rukoukseksikin kutsua) läheisten ja sydäntä lähellä olevien asioiden puolesta.

Saunan jälkeen ehdin juuri sopivasti sohvalle seuraamaan kymppiuutiset ja nauttimaan pari voileipää maidon kanssa.

Onneksi huomenna on perjantai, eikä tarvitse lähteä mihinkään, vaan työskentelen etänä kotoa. Viikonlopullekaan ei ole sovittuna vielä mitään.

Mitähän sitä keksisi?

Tomi Kuosmanen

Päivästään kertoi Migrin ylitarkastaja ja KD:n toinen varapuheenjohtaja.