Mikä on sammuttanut seurakuntien kasvun?

Suomen helluntaiseurakuntien jäsenmäärien kasvu pysähtyi kuin seinään vuonna 1993. Joku saattaa huomauttaa, että onhan meillä edelleen seurakuntia, joissa on ollut herätystä myös viime vuosina. Voidaksemme varmistua siitä, onko tämä näkemys oikea, on kuitenkin ensin selvitettävä, mitä herätyksellä oikeastaan tarkoitetaan.

Herätykselle on olemassa useita erilaisia määritelmiä. Voidaan puhua esimerkiksi yksilön ja seurakunnan kokemasta herätyksestä tai eri työmuodoissa esiin tulevasta herätyksestä.

Raamatussa herätys ilmenee erityisenä aikana, jolloin uskosta osattomat ihmiset alkavat suuremmassa määrin kiinnostua evankeliumin sanomasta, tulevat uskoon, menevät kasteelle ja liittyvät seurakuntaan (Ap. t.2:38–41; 8:5–12; 11:19–21). Donald A. McGavran erottaa tässä prosessissa kaksi eri asiaa. Hänen mukaansa biologinen kasvu (biologigal growth) tarkoittaa seurakuntalaisten perheiden lasten uskoontuloa ja seurakuntaan liittymistä. Se on syytä erottaa muun hengellisen kääntymisen kautta tulevasta kasvusta (conversion growth).

Hänen mukaansa biologinen seurakunnan kasvu ei juurikaan vaikuta seurakunnan ulkopuolella olevien ihmisten kiinnostukseen evankeliumia kohtaan. McGavran katsookin, että herätyksestä voidaan puhua varsinaisesti vasta silloin, kun seurakunnan jäsenmäärä kasvaa sellaisista seurakunnan työn kautta uskoontulleista henkilöistä, jotka eivät aiemmin ole olleet sidoksissa seurakuntaan.

Tämän määritelmän perusteella koko Suomesta ei ole löytynyt viime vuosikymmeninä montakaan seurakuntaa, joissa edes jonakin vuonna olisi tapahtunut tällaista kasvua – lukuun ottamatta uusia, vähän aikaa sitten perustettuja seurakuntia.

Entä sitten ne suuresti jäsenmääräänsä lisänneet seurakunnat, joiden tuloksia on pidetty hienoina esimerkkeinä herätyksestä?

Havaintojen mukaan useissa näissä tapauksissa on ollut kyseessä niin sanottu siirtokasvu (transfer growth), jossa usein pienempien paikkakuntien seurakuntien työn tulokset siirtyvät suurempien paikkakuntien hyödyksi.

Syitä tällaiseen siirtokasvuun on monia. Suurimmaksi syyksi voi nähdä kaupungistumisen, jonka seurauksena väestö siirtyy ensin kylistä paikkakuntien keskustoihin ja pienemmistä keskuksista kaupunkeihin. Tähän liittyvä tekijä on myös opiskelu- ja työpaikkojen perässä kaupunkeihin muutto. Niinpä monet pienet ja keskisuuret seurakunnat, jotka ovat voittaneet vuosittain useita ihmisiä Herralle, joutuvat jo pian kirjoittamaan heistä siirtotodistuksen uskoontulleiden lähtiessä suurempiin seurakuntiin.

Pienet seurakunnat suuria tehokkaampia

Verrattaessa eri maakuntien alueella vaikuttavien seurakuntien jäsenmääriä, voidaan huomata, että eniten helluntailaisia suhteessa oman paikkakunnan asukasmäärään on muualla kuin suurten kaupunkien alueella. Vaikka suurimmat seurakunnat löytyvät isoista kaupungeista, niiden jäsenmäärän prosentuaalinen osuus alueen asukasmäärästä ei ole kovinkaan korkea. Pienemmistä resursseista ja huomattavasti pienemmästä kohderyhmästä huolimatta pienet seurakunnat ovat siis olleet huomattavasti tehokkaampia sielujenvoittajia kuin suuret kaupunkiseurakunnat.

Kun paikkakuntia vertaillaan prosentuaalisesti, eniten uusia jäseniä paikkakuntansa asukkaista voittaneiden helluntaiseurakuntien tilastossa suuret seurakunnat eivät pääse lähellekään kärkisijoja. Viisitoista eniten alueensa asukkaita saavuttanutta helluntaiseurakuntaa ovat:

1. Alajärvi (4,8 %)
2. Soini (4,5 %)
3. Kihniö (4,4 %)
4. Keuruu (4,4 %)
5. Uurainen( 4,1 %)
6. Toivakka (4,1 %)
7. Pomarkku (3,8 %)
8. Evijärvi (3,6 %)
9. Kaavi (3,3 %)
10. Keitele (3,3 %)
11. Lestijärvi (3,2 %)
12. Honkajoki (3,1 %)
13. Kyyjärvi (3,1 %)
14. Vimpeli (3 %)
15. Veteli (2,8 %)

Noin 30 vuotta seurakuntatyössä toimineena olen pannut merkille useita kasvua jarruttavia tekijöitä maamme helluntaiseurakunnissa. Käsittelen seuraavassa lyhyesti niistä tärkeimpiä. Esille otetut aiheet eivät kuitenkaan ole tärkeysjärjestyksessä.

Seurakuntien rakenteiden jäykkyys

Eräs tärkeimpiä kasvun esteitä on pitäytyminen niissä vanhoissa toiminnan rakenteissa, jotka seurakuntaan ovat muodostuneet sen ollessa vielä tiivis alle sadan hengen kokoinen yhteisö. Tuossa kokoluokassa seurakunnan eri tehtävät jakautuvat vielä suurelle osalle jäseniä heidän kiinnostuksensa, armoituksensa ja ihmissuhteidensa mukaisesti.

Seurakunnan koko sinällään ei kuitenkaan ole ongelman ydin. Pieni seurakunta mahdollistaa periaatteessa tehtävän jokaiselle palveluhaluiselle seurakunnan jäsenelle. Kun seurakunta sitten kasvaa, se pitäytyy kuitenkin edelleen helposti oppimassaan pienen  seurakunnan mallissa. Erotuksena on vain se, että kaikki palvelupaikat on miehitetty jo seurakunnan alkuvaiheessa, eikä uusille jäsenille löydy juuri muuta tehtävää kuin osallistuminen seurakunnan tilaisuuksiin ja uhraaminen seurakunnan toimintaan.

Ydinongelmana ovat siis joustamattomat toiminnan rakenteet, ei seurakunnan koko. ”Monen seurakunnan kasvu on pysähtynyt organisatorisista eikä niinkään hengellisistä syistä”, toteaa Linus J. Morris kirjassaan Seurakunnan läpimurto (Päivä).

Vastuunkantajien ”omien reviirien” suojeleminen

Toinen epäterve kasvua rajoittanut tekijä on pastorien reviiriajattelu, jota seurakunnissa esiintyy yllättävän paljon. Tällainen palvelupaikkojen varaaminen heijastuu ikävinä ristiriitoina monien seurakuntien toimintaan. Uudet jäsenet kokevat itsensä tarpeettomiksi, koska he eivät pääse mukaan palvelemaan, eikä heillä siksi ole myöskään mahdollisuutta kasvaa omien armoituksiensa käytössä. Tästä on ollut seurauksena lukuisien uusien ”villien” seurakuntien syntyminen sekä uskovien siirtyminen paikkakunnalta toiselle ja seurakunnasta toiseen etsimään omaa tehtävää.

Tämä ilmiö on vaikuttanut myös joidenkin pastorien toimintaan siten, että seurakunnan ”saarnapönttöä” varjellaan tarkkaan. Sinne ei päästetä ketään, joka voi vaarantaa oman aseman seurakunnassa. Pahimmillaan pastori voi tulla vaikka kesälomalla ollessaan töihin, jottei vanhimmisto vain päästä joitain vierailevia julistajia tai oman seurakunnan jäseniä puhumaan seurakunnan tilaisuuteen.

Tiedonpuute armoituksiin perustuvasta organisaatiosta

Tutkiessani Suomen helluntailiikkeessä vallitsevia näkemyksiä seurakuntaviroista (Isohella 2007), totesin, että herätysliikkeessä vallinnut pelko määritellä helluntailaisen opin tärkeitä pääkohtia on vaikuttanut myös siihen, miten seurakuntien jäsenistö tuntee joitain tärkeitä Raamatun totuuksia. Tästä syytä tutkimukseni kohteena olleet seurakuntavirat ovat yksi heikoimmin tunnetuista teologian osa-alueista helluntailiikkeessä.

Koska sama ongelma vallitsee myös sananjulistajien keskuudessa, ei aiheesta ole uskallettu opettaa tai sitä ei ole nähty tärkeäksi. Ja kun opetus on puuttunut, eivät seurakuntalaisetkaan ole oppineet tunnistamaan niitä virkoja, joita Herra on heille antanut.

Tästä seuraa vakavia ongelmia niin uskovien omalle hengelliselle kasvulle kuin paikallisseurakuntien ja koko herätysliikkeen kehitykselle. Erityisen silmiinpistävä piirre Suomen helluntaiherätyksessä, niin kuin muissakin herätysliikkeissä, on joidenkin seurakuntavirkojen olemassaolon kieltäminen kokonaan. Näin on joidenkin julistusvirkojen mutta myös niin kutsuttujen palveluvirkojen kohdalla.

Viime vuosina on monissa seurakunnissa noussut muotisanaksi valtuuttava johtajuus. Se onkin yksi tärkeimmistä seurakunnan kasvutekijöistä. Opettaessani vuosien ajan seurakunnissa oman paikan löytämisestä ja opetuslapseuttamisesta olen joutunut toteamaan, ettei valtuuttava johtajuus voi toimia usein käyttämässämme ”suljetussa seurakuntamallissa”, jossa vain muutamilla henkilöillä on mahdollisuus päästä toimimaan eri palvelupaikkoihin. Suurin osa – noin 90 prosenttia – seurakuntien jäsenistä joutuukin tästä syystä passiivisina tyytymään kotiseurakunnassaan ”penkinlämmittäjän” osaan. Erityisesti nuoret ja uudet uskovat jäävät auttamattomasti tämän ”palveluringin” ulkopuolelle.

”Avoimessa seurakuntamallissa” seurakunnan toiminnot rakentuvat ihmisten saamien virkojen, niin kutsuttujen armoituksien, pohjalle ja jokaisella jäsenellä on oikeus ja mahdollisuus osallistua oman armoitusalueensa mukaiseen toimintaan ja kehittää seurakuntaa yhdessä muiden samaa armoitusta kantavien kanssa. Tällaisten ”toimintatiimien” koolle ei ole olemassa mitään ylärajaa, vaan seurakunta voi kasvaa sitä mukaa, kun uusia henkilöitä tulee mukaan näihin toimintamuotoihin. Tällaisessa mallissa seurakunnan johto valtuuttaa ”toimintatiimien” jäsenet toimimaan armoituksensa mukaisissa tehtävissä ja kehittämään seurakuntaa tuolla alueella yhdessä muiden saman armoituksen omaavien kanssa.

Naisten toimintamahdollisuuksien rajoittaminen

Naisten määrä helluntaiseurakuntien julistustehtävissä alkoi huolestuttavasti vähentyä jo 1960-luvulla, vaikka heitä oli vielä 1980-luvun lopullakin työssä noin 300. Nykyisin kokopäiväiset naisjulistajat ovat todella harvinaisia poikkeuksia helluntailiikkeessä.

Mikä on saanut tällaisen muutoksen aikaan? Helluntaiherätys on aiemmin tullut tunnetuksi siitä, että olemme väheksyneet pastoreiden raamattukoulutusta ja teologista tutkimusta. Tällainen asenne on uskoakseni vaikuttanut myös siten, että on alettu ottaa mallia suurempien kirkkokuntien oppikeskusteluista ja oman teologian määritellyn puuttumisen vuoksi alettu toimia varmuuden vuoksi niiden tavalla.

Tämä tulee esiin erityisesti käsityksissä eri seurakuntaviroista ja naisten mahdollisuudesta toimia näissä viroissa. Niinpä Suomen helluntailiikkeessä seurattiin tarkkaan myös evankelis-luterilaisessa kirkossa käynnistynyttä naispappeuskeskustelua, jossa monissa puheenvuoroissa nousi voimakkaasti esiin kirkon tehtävien kuuluminen vain miehille. Lopputuloksena helluntaiherätyksen omat aiemmat käytännöt alettiinkin nähdä vääräksi Raamatun tulkinnaksi ja naisten pääsyä erilaisiin julistustehtäviin alettiin voimakkaasti rajoittaa.

Monissa seurakunnissa on taitamattomuudella ja väärällä Raamatun tulkinnalla jätetty hyödyntämättä Jumalan naisille antamia lahjoja. Mielestäni tällöin on asetuttu Jumalan yläpuolelle, lähdetty jopa sotimaan Jumalaa vastaan, koska Jumala lahjojen jakajana on päättänyt käyttää niitä seurakunnan hyväksi.

Seurakunnan ”omien reviirien” suojeleminen

Eräs suurimmista kasvun pysäyttäjistä maamme helluntailiikkeessä on mielestäni ollut sanomaton sääntö, jonka mukaan jollain alueella toimiva helluntaiseurakunta omaa mandaatin sellaisiin naapurikuntiinsa, joissa ei ole omaa helluntaiseurakuntaa. Tällaisen ajattelumallin seurauksena julistustyö näillä paikkakunnilla on ollut käytännössä lähes mahdotonta. Vaikka tuo aluetta hallitseva seurakunta ei itse tekisi työtä lähipaikkakunnallaan, sinne ei toivota toistenkaan menevän aloittamaan työtä. Halukkaiden seurakunnanistuttajien pelkona on voinut olla jopa leimautuminen rikkuriksi ja omien puhetilaisuuksien loppuminen.

Voimme vain surullisena todeta, että huolimatta sadan vuoden helluntailaisesta historiasta maassamme täältä löytyy edelleen yli 200 nykyistä tai entistä kuntaa, joissa ei ole lainkaan suomenkielistä helluntaiseurakuntaa. Tämän lisäksi monilla suurilla paikkakunnilla on laajoja ja väkimäärältään suuria asuinalueita, joissa seurakunta ei toimi.

Asiaan yritettiin saada muutosta yhteisillä julistuksilla ja teemavuodella, mutta vanhat mallit ovat istuneet sitkeässä, eivätkä seurakunnat yleensä ottaen ole olleet valmiita satsaamaan työn laajentamiseen lähialueilleen.

Vääränlainen perinteisiin pitäytyminen

Eräs tärkeä kasvua rajoittava tekijä ovat jotkut perinteet, joita on pidetty lähes Jumalan sanan vertaisina, eikä niistä ole siksi haluttu luopua. Monet perinteet ovat toki hyviä ja säilyttämisen arvoisia. Kaikessa pitkään jatkuvassa toiminnassa on kuitenkin vaarana pitää kynsin hampain kiinni joistain sellaisista toimintamuodoista ja traditioista, jotka ovat aikanaan olleet hedelmällinen ja normaali osa seurakuntien kulttuuria.

Yhteiskunnan muuttuessa näistä vuosikymmeniä vanhoista traditioista saattaa kuitenkin tulla kummastuksen aiheita seurakuntaan kuulumattomien ihmisten keskuudessa, ja pahimmillaan ne voivat muodostua jopa herätyksen esteiksi.


Kirjallisuus:

Helander, E. 1987. Naiset eivät vaienneet. Naisevankelistainstituutio Suomen helluntailiikkeessä. Suomen kirkkohistoriallinen seura.

Isohella, J. 2007. "Virattomat viranhaltijat". Millainen näkemys Suomen helluntaiseurakunnissa on seurakuntaviroista? Käytännön teologian pro gradu -tutkielma. Iso Kirja -opisto. University of Wales.

McGavran, D. A. 1970. Understanding Church Growth. Grand Rabids. Eerdmans Publishing Company.

Morris, L. 1996. Seurakunnan läpimurto. Päivä.


Jyrki Isohella

Kirjoittaja on MTh, pastori ja raamatunopettaja.


Artikkeli on toinen osa Suomen helluntailiikkeen jäsenkehitystä ja tilaa käsittelevästä kirjoitussarjasta. Sarjan viimeinen osa julkaistaan ensi viikon lehdessä.


Pakina
51

PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa kaverini Erkon. Törmäsimme toisiimme Sokoksella jouluostoksilla.


Erkko halusi tarjota kahvit. En pannut vastaan. Olin jo ehtinyt oppia, että eläkeläisen ei...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilön­vapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikenne­säännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaTalvi-ilta 2022 oli kuin Dickensin romaanista. Katu­lamput loivat oranssia va­loaan hämärtyvälle kadulle, jolla siniset varjot leikkivät väsymättä. Suuria, piparkakun kokoisia lumihiutaleita leiju...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
PakinaKaikki isät, haluan onnitella teitä juhlapäivänne johdosta.


Onnea teille, biologiset isät. Kannattaa iloita päivästä, jolloin hedelmöittyminen onnistui. Muistatte varmaan vielä hetken...
PakinaÄiti, missä sä oot?


– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaUskovista koostuva talkooporukka keskusteli kahvitauolla lopun­ajoista. Oli päästy tuhatvuotiseen valtakuntaan asti.


”Siellä me uskovat sitten hallitsemme”, muuan talkoolainen totesi...
PakinaTapasin taas pitkästä aikaa Erkon. Törmäsimme sattumalta toisiimme

S-marketin parkkipaikalla ja jäimme tarinoimaan.


Huomasin heti, että Erkko oli innoissa...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaTavattiin Erkon kanssa kesällä kirkonkylän torilla. Mies on samanlainen huonokuuloinen eläkeläinen ja traktorinomistaja kuin minäkin.

Tarjosin Erkolle torikioskilla kahvit...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika.
Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.

Vaat...
PakinaVilho piti joulukuun alus­sa Jeesuksen kanssa pa­laverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt tulla pyhimyk­seksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.

– Tu...
PakinaTänäkin vuonna useim­pien ihmisten uuden­vuodenlupaukset unoh­tuvat jo ennen kesää. Suklaan syöminen alkaa viimeistään maa­liskuussa, ja kuntosalilla käymi­nen lopahtaa heti lumien sulet­tu...
PakinaEräänä päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari oli jo van­ha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa hellun­taiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos, Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyt­tää mieltä, kun saa kuul­la noin elämänmakuisen kerto­muksen metsäretkestäsi ja oravi­en käpyjenkeräystavoista!

Ennen...
PakinaSeurattuani viime vuodet Fa­cebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyt­tö tekee ihmisistä kuin huomaa­mattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky pettää, psykologi­set...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa ol­leista listoista, etenkin siitä, jos­sa lueteltiin kasvaneen...
PakinaEi kukaan. Artikkeli ei kuitenkaan voi olla näin lyhyt, joten pureskellaan hiukan tätä sitkeää pähkinää.



Ei minun ansiostani
Armoa on monenlaista, mutta armon peruskä...
PakinaLomakausi on aluil­laan ja suomalaiset valmistautuvat ku­kin tahoillaan otta­maan irti mahdol­lisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille ly­hyen kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti hiljattain sähkömyyjä. Kävin hänen kanssaan saman tahtojen taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien kanssa: minä yritin vakuuttaa hänet siitä, etten aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luteri­lainen ja baptisti ajoi­vat kerran autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurin­ko paistoi ja autojen stereot huu­dattivat Hillsongia, Lutherin vir­siä ja mieskuorolauluj...
PakinaKevään tullen evankelistakin herää talviunilta. Markon matkassa -teokseen kootut kokemukset herättelevät jopa evankelistaa itseään.
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänko­kemuksen karttuessa tajusin, että kyse on harhasta, jonka taustal­la on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun en­simmäinen sun­nuntai, kun Jeesus kuuli Ala-Kattila­mäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu kutsui: ”Sua odotan, jo saa­vu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna 1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä ko­koonnuimme paikalliseen uima­halliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierusto­verin kanssa eläimistä, joita emme haluaisi lem­mikiksi. Minä en halunnut hämä­häkkiä, koska en uskaltaisi käsi­tellä sitä, eikä hän halunnut kar­vatonta kissaa....
PakinaEräs tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaa­tua. Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan, vaik­ka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jäl­keen minä ja mieheni päätimme luopua aja­tuksesta, että kotonamme kuu­luisi pienten jalkojen tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa nart­tukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdista­jat, ja sydämelli­sesti tervetuloa rikkaviljan kitki­jöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan kaikilla oi­kea käännös? Tällä kertaa harjoit­telem...
PakinaUseimmat ihmiset nautti­vat nukkumisesta. Joilla­kin tosin on nukahtamis­vaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan en­nen kuin jo kuukahtavat höyhen­saarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät mel­ko helposti. Kun tiedän, että kir­joitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa puhutella tai mieleen nou­see muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on nykyisin arka ja hienotunteisuutta vaativa keskustelunaihe. Kansanperintönä vaikuttanut vakaumuksen siirtäminen uudelle sukupolvelle ei enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta äitini muistaa. Olin alle kouluikäisenä kaupassa hänen kanssaan. Mieleni teki nakkeja, ja sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä, että nakkeja ei...
PakinaKun vaimoni Tarja täytti 30 vuotta, meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme kauhisteli asiaa tokaisten spontaanisti äidille: ”Kolmekymmentä vuotta! Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan reformaattoritestin, ja lopputulos puhui lahjomatonta kieltään: kaksi vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen suuntaan, neljä näkemystäni Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä kahvilla. Saatoimme usein istua pitkän tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä kuppeja hiljaa käsissämme ja kuuntelimme kadulta tulevaa puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen hyvinvointiin. Se näyttäisi vaikuttavan myönteisesti jopa ihmisen terveydentilaan. Ollakseen onnellinen parisuhteessa ihmisen tulisi olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017) kirjoitin pieleen menneistä lomaodotuksista, kun kaivattu Suomi-lomani meni penkin alle. Tai paremminkin penkin päälle, jolle kaaduin liukkaassa kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on joko vapaaehtoisesti tai pakosta tehty sopimus raportoida tekemisistään jollekin taholle. Tilivelvollisuudesta on hyötyä niin työyhteisöissä kuin yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi lukijoitaan kertomaan, mitkä sanat lohduttivat ja rohkaisivat heitä eniten ja mitä he ennen muuta kaipasivat saada kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti kiireen? Olemmeko aina juosseet kellon perässä ja suunnitelleet päivän menot minuuttien tarkkuudella? En oikein usko.


Teolli...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi.
Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee lamautunutta, apeaa, alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka tarkoittaa väsymistä, uupumista, pulaan tai hätään jo...
PakinaKun pikkusisko nappaa viisivuotiaalta veljeltään värityskynät, veli parkaisee: "Anna tänne!"


Kun sisko ei tottele huudosta huolimatta, veli kopauttaa siskoa kippiautolla p...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun hän kylvi, siemenet putosivat varsinaissuomalaiseen savimaahan, joka on kuivana kovaa kuin kivi ja märkänä kelpaisi ruukkujen muovailuun. Syövätkö linnut jy...
PakinaMuutama vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli parhaillaan keräämässä astioita pöydistä, kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.


–...
PakinaOsallistuin teini-ikäisenä valtakunnalliseen naisvoimistelutapahtumaan, jossa ryhmäni yöpyi helsinkiläisellä koululla. Illalla paikkoja tutkiessani huomasin, että rappukäytävästä pääsee k...
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaToimituksessa mietittiin juttuideoita ystävänpäivän tienoille. Ehdotin koiran ja ihmisen ystävyyttä.

”Voiko koiran tapauksessa puhua ystävyydestä?” työkaveri mietti.

Ihmisparka, joka et...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.

Ateistit ja skeptikot ovat vuosien varrella a...
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaNäin sanoo flegmaattinen ja yksinkertainen kalifi Harun-el-Pullah Ahmed Ahne -sarjakuvassa yksinvaltiaan auktoriteetillaan.

Ei ollenkaan huono idea, kyllä minäkin haluan olla hyvä. Ja kun oikei...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
Pakina"Miksi meidän pitää olla niin köyhiä? Miksei meillä ole ikinä rahaa?! Jos mä voittaisin lotossa, niin mulla olis kaikkea!"

Näihin kysymyksiin vuosia sitten yksi lapsista halusi vastauksia – ja...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:

”Ilmastonmuu...
PakinaHavahduin tänä kesänä siihen, etten ole pitkään aikaan ollut häissä. Suomalainen avioituu keskimäärin kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini kuuluu paljon perinteisesti ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaViime syksynä Facebookissa kiersi negatiivisuushaaste. Siinä piti viikon ajan joka päivä kirjoittaa kohtaamistaan harminaiheista.

Otin haasteen innostuneena vastaan: lopultakin pääsen hyödyntäm...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan