Kristityn kukistettu vihollinen

Moderni ihminen on kadottanut näköpiiristään Jumalan, ja samalla hän on menettänyt myös kristillisen käsityksen kuolemasta, Jari Jolkkonen pahoittelee. %u2013 Kuoleman todellisuus tekee myös elämästä hyvällä tavalla vakavaa ja merkityksellistä. Kuva: Hannu Korhonen
Moderni ihminen on kadottanut näköpiiristään Jumalan, ja samalla hän on menettänyt myös kristillisen käsityksen kuolemasta, Jari Jolkkonen pahoittelee. %u2013 Kuoleman todellisuus tekee myös elämästä hyvällä tavalla vakavaa ja merkityksellistä. Kuva: Hannu Korhonen
"Miten yhdistää rehellinen puhe kuoleman todellisuudesta ja toisaalta vahvistaa toivoa ja elämäniloa?” Näin kysyi Kuopion piispa Jari Jolkkonen hiljattain Itä-Suomen yliopistossa pidetyssä symposiumissa. Hänen alustuksensa – kuten koko symposiumin – aiheena oli kuolema.

Piispallinen kysymys on hyvä. Kuolema on ankara asia, eikä sen kohtaaminen ole aina helppoa tunnustavalle kristityllekään. Jokainen joutuu kamppailemaan oman kuolevaisuutensa kanssa, kokemaan yleensä useiden läheisten poismenon sekä lohduttamaan toisia.

Kuolema luo elämän ylle alituisen uhanalaisuuden ja epävarmuuden tunnun ja tekee elämästä katoavaisuutta vastaan taistelemista – kamppailun, jonka me kaikki lopulta häviämme. Lähestyvän kuoleman kauhistuttavuuden koki myös Jeesus, joka Getsemanessa tunsi tuskaa ja kaipasi opetuslastensa läsnäoloa.

Ranskalaisen luonnontieteilijän ja filosofin Blaise Pascalin (1623–1662) mukaan vain kokonaan paatunut ja tylsämielinen voi suhtautua kuolemaan täysin välinpitämättömästi. Kuoleman aiheuttama ahdistus on siis yleisinhimillistä, ja siihen on tarjottu monenlaisia lääkkeitä. Ei kuitenkaan ainuttakaan, joka pärjäisi kristinuskon antamalle vastaukselle, Jari Jolkkonen vakuuttaa.

Kristillisen vastauksen ja lohdutuksen ytimessä on pääsiäisen sanoma: se, mitä tapahtui Getsemanen jälkeen.

Vihamielinen viikatemies

Länsimaissa kuolemaa on perinteisesti pidetty tyrannina – lähes persoonallisena vihollisena, julmana viikatemiehenä, joka niittää satoaan lupaa kysymättä.

Ihmisten eliniän pidennyttyä ja kristillisen elämäntarkoituksen tultua vieraammaksi kuolema on saanut myös vapauttajan viran. Moni vanhus lähtisi tästä ajasta mieluummin kuin jäisi  raihnaisena kärsimään ja tuottamaan muille vaivaa.

Tällainen vapauttaja-näkemys esiintyy myös joidenkin ei-kristillisten, kuolemaan myönteistä merkitystä etsivien ajatusmallien taustalla. Jo antiikin filosofi Epikuros (noin 341–270 eKr.) vakuutti, ettei kuolemaa kannata pelätä, koska se ei ole paha asia vaan ystävä, jonka jälkeen emme tunne enää kipua. Myöhempi, kyynisemmin muotoiltu versio samasta ajatuksesta on väittämä, että elämä on ikävä sairaus, johon kuolema tuo hyvän lääkkeen.

Piispa Jari Jolkkosta tällaiset puheet eivät vakuuta. Edes Epikuroksen sinänsä kaunis ajatus ei näytä paljonkaan lohduttavan kuolemaa pelkäävää lasta tai lapsensa menettänyttä vanhempaa.

Kovin niukasti lohtua tuo myös näkemys, että juuri kuolema tekee elämästä ylevän, kauniin ja elämisen arvoisen – samoin moderni biologiaan pohjautuva selitys, jonka mukaan kuolema on välttämätön osa luonnon kiertokulkua.

Sairaaloissa ja surutaloissa vieraileville kirkonmiehille kuolema ei näyttäydy hyvänä ystävänä, joka tekee elämästä mielekkään tai kirkastaa sen arvon. Päinvastoin se tuo kaipuuta, vaivaa ja kyyneleitä myös silloin, kun ihminen menehtyy elämästään kylläkseen saaneena.

– Pappina ajattelen, että kuolema on aina tyranni. Toki se lisäksi on joskus myös vapauttaja. Silti se on silloinkin aina raskas isku omaisille. Aina jää raskas suru. Siksi on keinotekoista selittää kuolema kivaksi kaveriksi, Jari Jolkkonen toteaa.

Pyhiinvaelluksen päätös

Ihmisellä tuntuu siis kuin luonnostaan olevan taipumus pitää kuolemaa outona ja elämään kuulumattomana, ja sitä se kristinuskon mukaan onkin. Kuten kaikki Raamattunsa lukeneet tietävät, kuolema ja katoavaisuus eivät sisältyneet Jumalan alkuperäiseen luomissuunnitelmaan.

Kristinuskon mukaan kuolema on turmiovalta ja tappio, syntiinlankeemuksen kollektiivinen seuraus, joka erottaa sielun ja ruumiin ja lopullistaa jumalasuhteen.

Vaikka ajatus kuolemasta synnin rangaistuksena on 2000-luvun pohjoiseurooppalaiselle ihmiselle vieras, Raamatussa asia todetaan niin usein, että sitä voidaan pitää jopa kristillisen ihmiskäsityksen yhtenä peruselementtinä.

Kenties pelottavinta tässä vihollisessa on se, että ilmoituksen mukaan se on portti, josta kulkeminen määrittää pysyvästi ihmisen suhteen Jumalaan. Silti kuolema fyysisenä tapahtumana ei tuo tähän suhteeseen mitään uutta. Jari Jolkkonen lainaa tunnetun katolisen teologin Karl Rahnerin sanoja: ”Kuolema on ihmisen pyhiinvaelluksen päätös, joka tekee lopulliseksi tien, jota ihminen on päättänyt kulkea tässä elämässä.”

Teologiassa puhutaan hengellisestä kuolemasta, jolla tarkoitetaan syntisen ihmisen jo elämän aikana tapahtuvaa vieraantumista Jumalasta.

– Kuolema ei katkaise eikä synnytä ihmisen suhdetta Jumalaan vaan tekee lopulliseksi sen, mikä on totta jo tässä ajassa. Tämä tekee myös elämästä hyvällä tavalla vakavaa ja  merkityksellistä, Kuopion piispa pohtii.

Ja nyt tulee ensimmäinen lohdutuksen ajatus: kristitylle portin takana avautuu Jumalan valtakunta, ja hänelle ruumiin kuolema on kuin kotiinkutsu.

Jolkkonen siteeraa Paavalia: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:23).

– Kuolema ei ole piste, joka päättää kertomuksen, vaan kaksoispiste, josta seuraa jotakin.

Kaksoispisteen ja kotiinkutsun piirtävät Jeesuksen uhrikuolema ja ylösnousemus. Niiden seurauksena kaikille ihmisille on tarjolla pääsy ikuiseen elämään.

Sovitus on pätevä

Kristilliselle kirkolle Jeesuksen ylösnousemus on aina ollut historiallinen tosiasia. Teologisesti tuon tapahtuman on katsottu osoittavan, että Isä hyväksyi ristillä tapahtuneen sovituksen ja lunastuksen. Ylösnousemus todisti, että sovitustyö oli pätevä ja ihmisen ansaitsema rangaistus on kärsitty.

Ja toisinpäin: ilman Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kenelläkään ei olisi mahdollisuutta pelastua.

– Kristuksen kuolema paljastaa ihmisen synnin ja sen vakavuuden. Pojan kuolema ristillä oli myös Isän kärsimyksen paikka. Ylösnousemus puolestaan osoitti paitsi Jumalan voiman myös sen, että Jumala on avannut taivaan ja haluaa lahjoittaa ihmiselle ikuisen elämän valtakunnassaan, Jari Jolkkonen muotoilee.

– Tykkään ilmaisusta ”ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen”. Niitä ei voi erottaa. Kaste ja usko eivät tee ruumiistamme immuunia kuolemalle mutta tekevät sen osaksi Kristuksen lupauksesta: ”Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh. 11:25).

Jolkkosen mukaan hän on toisinaan lohduttanut kuoleman pelkoa kokevaa lastaan muistuttamalla pääsiäisyön messusta, jossa lauletaan keskellä pimeintä yötä, että ”nyt se suuri päivä koitti” (virsi 84). Pääsiäisyön messussa juhlitaan Kristuksen ylösnousemusta ja sen tuomaa toivon näköalaa: taivas on kuin yhteinen koti, jossa on jokaiselle oma paikkansa. Siellä Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet.

– Tämä elämä on esimakua tulevasta. Iankaikkisessa elämässä me emme menetä mitään siitä hyvästä, joka on totta jo täällä maan päällä, vaan siellä se säilytetään, puhdistetaan ja kirkastetaan. Tämä on hyvä ja lohduttava ajatus erityisesti lapselle, joka pelkää kuoleman vievän häneltä yhteyden isään, äitiin ja sisaruksiin.

– Pappeja kehotan puhumaan kuolemasta suoraan ilman kaunistelevia kiertoilmaisuja, kuten ”nukkui pois”. Samoin kehotan heitä puhumaan suoraan kuoleman herättämistä surun ja pelon tunteista. Yhtä rohkeasti kehotan heitä kuitenkin puhumaan myös Kristuksesta kuoleman voittajana ja siihen perustuvasta kristityn toivosta. Joka uskoo ja kastetaan, on jo taivastiellä, Jari Jolkkonen toteaa.

Monta kysymystä ja yksi varma vastaus

Samalla Jeesuksen ylösnousemus antaa toivon ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Jeesuksen herääminen kuolleista ja hänen saamansa ylösnousemusruumis osoittavat, että Jumala ei ole hylkäämässä luomaansa aineellista maailmaa mutta aikoo kylläkin puhdistaa ja uudistaa sen.

Tämä tapahtuu aikojen lopulla, jolloin kaikki kuolleet nousevat ylös: elämänsä aikana Jumalalle selän kääntäneet kadotustuomiolle, Jeesukseen turvautuneet uuteen aamuun Jumalan valtakunnassa.

Se, miten atomeiksi hajonnut ja multaan sekoittunut ruumis nousee ylös, on meille mysteeri. Samoin se, millaista tarkemmin on Raamatun mainitsema uudeksi luominen. Entä nousevatko pelastuneet ylös vai laskeutuuko taivas alas? Kysyttävää riittää, sillä Raamatun kuvaus on niukkaa ja todennäköisesti ainakin osin vertauskuvallista. Se on kuitenkin varmaa, että Raamatun mukaan ihmisen identiteetti säilyy läpi kuoleman ja ylösnousemuksen.

Kristillinen usko ei kumoa vaan voittaa kuoleman.

Oman lapsensa tai uskovan läheisensä menettäneen ihmisen tapauksessa kuollutta kohtaan tunnettu kaipaus on kuin köysi, joka vetää surijaa itseäänkin kohti Jumalan valtakuntaa. Sairastavaa tai ikääntynyttä ihmistä lähestyvä poismeno opettaa irrottautumaan siitä, mikä  hänen on joka tapauksessa kerran jätettävä.

Riemua kuitenkin himmentää huoli Jeesukseen turvautumattomien läheisten iankaikkisuuskohtalosta.

Jari Jolkkosen mukaan pääsiäisen sanoma tarjoaa toivon evankeliumin sekä uskovalle että epäuskoiselle. Kuten luterilaisen pääsiäisyön messun päätössiunauksessa todetaan: ”Ylösnousemuksen säteilevä kirkkaus loistaa voitonsankarimme Kristuksen haudasta. Synnin ja kuoleman kahleet on murrettu –– Maailman on saanut toivon.”

Se on ilosanoma ihan jokaiselle omaksuttavaksi.

– Pääsiäisenä jokainen on kutsuttu Voittajan seuraan, mitä tahansa elämässä onkaan tapahtunut


Heikki Salmela




”Pappi ei saa autuuttaa eikä rovioittaa”

Läheisensä menettänyt uskova kokee todennäköisesti poikkeuksetta tarvetta työstää menetystä ja ikäväänsä myös rukouksissaan: moni haluaa pyytää ajan rajan ylittäneelle rakkaalleen kaikkea hyvää silloinkin, kun tämä on ollut tunnustava kristitty ja pelastuksesta osallinen. Mitä ajattelet kuolleiden puolesta rukoilemisesta, Kuopion piispa Jari Jolkkonen?

– Minusta se on hyväksyttävää. Myös luterilaisessa hautaan siunaamisen kaavassa on rukous, jossa kuollut annetaan Jumalan haltuun.

– Uskon, että Jumala kuulee myös nämä rukouksemme, vaikka se miten hän niihin vastaa, jääkin hänen varaansa.

Miltä tuntuu haudata ihminen, jonka ei tiedetä elämänsä aikana millään tavalla pyrkineen turvautumaan Jeesukseen, ja jonka iankaikkinen pelastus on kaikkea muuta kuin selvä asia?

– Ei se helppoa ole, mutta toisaalta papin pitää välttää ottamasta asiaan kantaa. On  muistettava, että Jumala yksin tuntee sydämet ja vain hän päättää ihmisen ikuisuuskohtalon. Pidän huonona sekä kuolleen ”autuuttamista” että ”rovioittamista” eli sitä, että pappi sijoittaa vainajan joko taivaaseen tai ”hiilihanko-osastolle”.

– Jos vainaja on sanonut, ettei hän halua hautajaisiinsa kristillistä siunausta, silloin omaisillakaan ei ole oikeutta sitä vaatia vaan vainajan tahtoa pitää kunnioittaa.


Mitä ajattelet siitä, että kuolleen läheinen rukoilee Jumalaa herättämään  tämän vielä henkiin? Voisitko pappina rukoilla esimerkiksi onnettomuudessa menehtyneen tai hukkuneen ihmisen henkiin heräämisen puolesta?

– Toki esimerkiksi uimarannalla voisin rukoilla, että hukkunut virkoaisi eloon, mutta jos ihminen on jo kliinisesti todettu kuolleeksi, minä ennemminkin rukoilisin Jumalan läsnäoloa läheisten suruun. Uskon, että Kristus herätti Lasaruksen kuolleista ja että hän voi tehdä niin nykyäänkin; pappina en kuitenkaan halua esiintyä Kristuksena.

– On myös muistettava, että kuolemanrajakokemukset ja kuolleista heräämiset eivät tee kenestäkään kuolematonta. Ihminen voi virota takaisin elämään, mutta silloinkin hän virkoaa vain väliaikaisesti.


Muutaman vuoden takaisessa kyselyssä peräti neljännes luterilaisten seurakuntien työntekijöistä ei uskonut siihen, että kaikki ihmiset herätetään kuolleista ja toisille seuraa iankaikkinen elämä ja toisille kadotus. Mitä piispana ajattelet tästä?

– Piispoina me valvomme pappien julistusta; sydämiin asti me emme pääse.

– Usko Kristuksen ylösnousemukseen ja siihen perustuva usko kaikkien ihmisten ylösnousemukseen ovat kristinuskon luovuttamattomia kulmakiviä. Nehän juuri synnyttivät Uuden testamentin ja koko kristinuskon. Minun on vaikea ymmärtää, miten pappi voi olla johdonmukainen omassa työssään, jos hän kieltää tämän ilosanoman.

Teema
51���52/2019

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan