"Miten yhdistää rehellinen puhe kuoleman todellisuudesta ja toisaalta vahvistaa toivoa ja elämäniloa?” Näin kysyi Kuopion piispa Jari Jolkkonen hiljattain Itä-Suomen yliopistossa pidetyssä symposiumissa. Hänen alustuksensa – kuten koko symposiumin – aiheena oli kuolema.
Piispallinen kysymys on hyvä. Kuolema on ankara asia, eikä sen kohtaaminen ole aina helppoa tunnustavalle kristityllekään. Jokainen joutuu kamppailemaan oman kuolevaisuutensa kanssa, kokemaan yleensä useiden läheisten poismenon sekä lohduttamaan toisia.
Kuolema luo elämän ylle alituisen uhanalaisuuden ja epävarmuuden tunnun ja tekee elämästä katoavaisuutta vastaan taistelemista – kamppailun, jonka me kaikki lopulta häviämme. Lähestyvän kuoleman kauhistuttavuuden koki myös Jeesus, joka Getsemanessa tunsi tuskaa ja kaipasi opetuslastensa läsnäoloa.
Ranskalaisen luonnontieteilijän ja filosofin Blaise Pascalin (1623–1662) mukaan vain kokonaan paatunut ja tylsämielinen voi suhtautua kuolemaan täysin välinpitämättömästi. Kuoleman aiheuttama ahdistus on siis yleisinhimillistä, ja siihen on tarjottu monenlaisia lääkkeitä. Ei kuitenkaan ainuttakaan, joka pärjäisi kristinuskon antamalle vastaukselle, Jari Jolkkonen vakuuttaa.
Kristillisen vastauksen ja lohdutuksen ytimessä on pääsiäisen sanoma: se, mitä tapahtui Getsemanen jälkeen.
Vihamielinen viikatemies
Länsimaissa kuolemaa on perinteisesti pidetty tyrannina – lähes persoonallisena vihollisena, julmana viikatemiehenä, joka niittää satoaan lupaa kysymättä.
Ihmisten eliniän pidennyttyä ja kristillisen elämäntarkoituksen tultua vieraammaksi kuolema on saanut myös vapauttajan viran. Moni vanhus lähtisi tästä ajasta mieluummin kuin jäisi raihnaisena kärsimään ja tuottamaan muille vaivaa.
Tällainen vapauttaja-näkemys esiintyy myös joidenkin ei-kristillisten, kuolemaan myönteistä merkitystä etsivien ajatusmallien taustalla. Jo antiikin filosofi Epikuros (noin 341–270 eKr.) vakuutti, ettei kuolemaa kannata pelätä, koska se ei ole paha asia vaan ystävä, jonka jälkeen emme tunne enää kipua. Myöhempi, kyynisemmin muotoiltu versio samasta ajatuksesta on väittämä, että elämä on ikävä sairaus, johon kuolema tuo hyvän lääkkeen.
Piispa Jari Jolkkosta tällaiset puheet eivät vakuuta. Edes Epikuroksen sinänsä kaunis ajatus ei näytä paljonkaan lohduttavan kuolemaa pelkäävää lasta tai lapsensa menettänyttä vanhempaa.
Kovin niukasti lohtua tuo myös näkemys, että juuri kuolema tekee elämästä ylevän, kauniin ja elämisen arvoisen – samoin moderni biologiaan pohjautuva selitys, jonka mukaan kuolema on välttämätön osa luonnon kiertokulkua.
Sairaaloissa ja surutaloissa vieraileville kirkonmiehille kuolema ei näyttäydy hyvänä ystävänä, joka tekee elämästä mielekkään tai kirkastaa sen arvon. Päinvastoin se tuo kaipuuta, vaivaa ja kyyneleitä myös silloin, kun ihminen menehtyy elämästään kylläkseen saaneena.
– Pappina ajattelen, että kuolema on aina tyranni. Toki se lisäksi on joskus myös vapauttaja. Silti se on silloinkin aina raskas isku omaisille. Aina jää raskas suru. Siksi on keinotekoista selittää kuolema kivaksi kaveriksi, Jari Jolkkonen toteaa.
Pyhiinvaelluksen päätös
Ihmisellä tuntuu siis kuin luonnostaan olevan taipumus pitää kuolemaa outona ja elämään kuulumattomana, ja sitä se kristinuskon mukaan onkin. Kuten kaikki Raamattunsa lukeneet tietävät, kuolema ja katoavaisuus eivät sisältyneet Jumalan alkuperäiseen luomissuunnitelmaan.
Kristinuskon mukaan kuolema on turmiovalta ja tappio, syntiinlankeemuksen kollektiivinen seuraus, joka erottaa sielun ja ruumiin ja lopullistaa jumalasuhteen.
Vaikka ajatus kuolemasta synnin rangaistuksena on 2000-luvun pohjoiseurooppalaiselle ihmiselle vieras, Raamatussa asia todetaan niin usein, että sitä voidaan pitää jopa kristillisen ihmiskäsityksen yhtenä peruselementtinä.
Kenties pelottavinta tässä vihollisessa on se, että ilmoituksen mukaan se on portti, josta kulkeminen määrittää pysyvästi ihmisen suhteen Jumalaan. Silti kuolema fyysisenä tapahtumana ei tuo tähän suhteeseen mitään uutta. Jari Jolkkonen lainaa tunnetun katolisen teologin Karl Rahnerin sanoja: ”Kuolema on ihmisen pyhiinvaelluksen päätös, joka tekee lopulliseksi tien, jota ihminen on päättänyt kulkea tässä elämässä.”
Teologiassa puhutaan hengellisestä kuolemasta, jolla tarkoitetaan syntisen ihmisen jo elämän aikana tapahtuvaa vieraantumista Jumalasta.
– Kuolema ei katkaise eikä synnytä ihmisen suhdetta Jumalaan vaan tekee lopulliseksi sen, mikä on totta jo tässä ajassa. Tämä tekee myös elämästä hyvällä tavalla vakavaa ja merkityksellistä, Kuopion piispa pohtii.
Ja nyt tulee ensimmäinen lohdutuksen ajatus: kristitylle portin takana avautuu Jumalan valtakunta, ja hänelle ruumiin kuolema on kuin kotiinkutsu.
Jolkkonen siteeraa Paavalia: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto” (Fil. 1:23).
– Kuolema ei ole piste, joka päättää kertomuksen, vaan kaksoispiste, josta seuraa jotakin.
Kaksoispisteen ja kotiinkutsun piirtävät Jeesuksen uhrikuolema ja ylösnousemus. Niiden seurauksena kaikille ihmisille on tarjolla pääsy ikuiseen elämään.
Sovitus on pätevä
Kristilliselle kirkolle Jeesuksen ylösnousemus on aina ollut historiallinen tosiasia. Teologisesti tuon tapahtuman on katsottu osoittavan, että Isä hyväksyi ristillä tapahtuneen sovituksen ja lunastuksen. Ylösnousemus todisti, että sovitustyö oli pätevä ja ihmisen ansaitsema rangaistus on kärsitty.
Ja toisinpäin: ilman Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta kenelläkään ei olisi mahdollisuutta pelastua.
– Kristuksen kuolema paljastaa ihmisen synnin ja sen vakavuuden. Pojan kuolema ristillä oli myös Isän kärsimyksen paikka. Ylösnousemus puolestaan osoitti paitsi Jumalan voiman myös sen, että Jumala on avannut taivaan ja haluaa lahjoittaa ihmiselle ikuisen elämän valtakunnassaan, Jari Jolkkonen muotoilee.
– Tykkään ilmaisusta ”ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen”. Niitä ei voi erottaa. Kaste ja usko eivät tee ruumiistamme immuunia kuolemalle mutta tekevät sen osaksi Kristuksen lupauksesta: ”Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut” (Joh. 11:25).
Jolkkosen mukaan hän on toisinaan lohduttanut kuoleman pelkoa kokevaa lastaan muistuttamalla pääsiäisyön messusta, jossa lauletaan keskellä pimeintä yötä, että ”nyt se suuri päivä koitti” (virsi 84). Pääsiäisyön messussa juhlitaan Kristuksen ylösnousemusta ja sen tuomaa toivon näköalaa: taivas on kuin yhteinen koti, jossa on jokaiselle oma paikkansa. Siellä Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet.
– Tämä elämä on esimakua tulevasta. Iankaikkisessa elämässä me emme menetä mitään siitä hyvästä, joka on totta jo täällä maan päällä, vaan siellä se säilytetään, puhdistetaan ja kirkastetaan. Tämä on hyvä ja lohduttava ajatus erityisesti lapselle, joka pelkää kuoleman vievän häneltä yhteyden isään, äitiin ja sisaruksiin.
– Pappeja kehotan puhumaan kuolemasta suoraan ilman kaunistelevia kiertoilmaisuja, kuten ”nukkui pois”. Samoin kehotan heitä puhumaan suoraan kuoleman herättämistä surun ja pelon tunteista. Yhtä rohkeasti kehotan heitä kuitenkin puhumaan myös Kristuksesta kuoleman voittajana ja siihen perustuvasta kristityn toivosta. Joka uskoo ja kastetaan, on jo taivastiellä, Jari Jolkkonen toteaa.
Monta kysymystä ja yksi varma vastaus
Samalla Jeesuksen ylösnousemus antaa toivon ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Jeesuksen herääminen kuolleista ja hänen saamansa ylösnousemusruumis osoittavat, että Jumala ei ole hylkäämässä luomaansa aineellista maailmaa mutta aikoo kylläkin puhdistaa ja uudistaa sen.
Tämä tapahtuu aikojen lopulla, jolloin kaikki kuolleet nousevat ylös: elämänsä aikana Jumalalle selän kääntäneet kadotustuomiolle, Jeesukseen turvautuneet uuteen aamuun Jumalan valtakunnassa.
Se, miten atomeiksi hajonnut ja multaan sekoittunut ruumis nousee ylös, on meille mysteeri. Samoin se, millaista tarkemmin on Raamatun mainitsema uudeksi luominen. Entä nousevatko pelastuneet ylös vai laskeutuuko taivas alas? Kysyttävää riittää, sillä Raamatun kuvaus on niukkaa ja todennäköisesti ainakin osin vertauskuvallista. Se on kuitenkin varmaa, että Raamatun mukaan ihmisen identiteetti säilyy läpi kuoleman ja ylösnousemuksen.
Kristillinen usko ei kumoa vaan voittaa kuoleman.
Oman lapsensa tai uskovan läheisensä menettäneen ihmisen tapauksessa kuollutta kohtaan tunnettu kaipaus on kuin köysi, joka vetää surijaa itseäänkin kohti Jumalan valtakuntaa. Sairastavaa tai ikääntynyttä ihmistä lähestyvä poismeno opettaa irrottautumaan siitä, mikä hänen on joka tapauksessa kerran jätettävä.
Riemua kuitenkin himmentää huoli Jeesukseen turvautumattomien läheisten iankaikkisuuskohtalosta.
Jari Jolkkosen mukaan pääsiäisen sanoma tarjoaa toivon evankeliumin sekä uskovalle että epäuskoiselle. Kuten luterilaisen pääsiäisyön messun päätössiunauksessa todetaan: ”Ylösnousemuksen säteilevä kirkkaus loistaa voitonsankarimme Kristuksen haudasta. Synnin ja kuoleman kahleet on murrettu –– Maailman on saanut toivon.”
Se on ilosanoma ihan jokaiselle omaksuttavaksi.
– Pääsiäisenä jokainen on kutsuttu Voittajan seuraan, mitä tahansa elämässä onkaan tapahtunut
Heikki Salmela
”Pappi ei saa autuuttaa eikä rovioittaa”
Läheisensä menettänyt uskova kokee todennäköisesti poikkeuksetta tarvetta työstää menetystä ja ikäväänsä myös rukouksissaan: moni haluaa pyytää ajan rajan ylittäneelle rakkaalleen kaikkea hyvää silloinkin, kun tämä on ollut tunnustava kristitty ja pelastuksesta osallinen. Mitä ajattelet kuolleiden puolesta rukoilemisesta, Kuopion piispa Jari Jolkkonen?
– Minusta se on hyväksyttävää. Myös luterilaisessa hautaan siunaamisen kaavassa on rukous, jossa kuollut annetaan Jumalan haltuun.
– Uskon, että Jumala kuulee myös nämä rukouksemme, vaikka se miten hän niihin vastaa, jääkin hänen varaansa.
Miltä tuntuu haudata ihminen, jonka ei tiedetä elämänsä aikana millään tavalla pyrkineen turvautumaan Jeesukseen, ja jonka iankaikkinen pelastus on kaikkea muuta kuin selvä asia?
– Ei se helppoa ole, mutta toisaalta papin pitää välttää ottamasta asiaan kantaa. On muistettava, että Jumala yksin tuntee sydämet ja vain hän päättää ihmisen ikuisuuskohtalon. Pidän huonona sekä kuolleen ”autuuttamista” että ”rovioittamista” eli sitä, että pappi sijoittaa vainajan joko taivaaseen tai ”hiilihanko-osastolle”.
– Jos vainaja on sanonut, ettei hän halua hautajaisiinsa kristillistä siunausta, silloin omaisillakaan ei ole oikeutta sitä vaatia vaan vainajan tahtoa pitää kunnioittaa.
Mitä ajattelet siitä, että kuolleen läheinen rukoilee Jumalaa herättämään tämän vielä henkiin? Voisitko pappina rukoilla esimerkiksi onnettomuudessa menehtyneen tai hukkuneen ihmisen henkiin heräämisen puolesta?
– Toki esimerkiksi uimarannalla voisin rukoilla, että hukkunut virkoaisi eloon, mutta jos ihminen on jo kliinisesti todettu kuolleeksi, minä ennemminkin rukoilisin Jumalan läsnäoloa läheisten suruun. Uskon, että Kristus herätti Lasaruksen kuolleista ja että hän voi tehdä niin nykyäänkin; pappina en kuitenkaan halua esiintyä Kristuksena.
– On myös muistettava, että kuolemanrajakokemukset ja kuolleista heräämiset eivät tee kenestäkään kuolematonta. Ihminen voi virota takaisin elämään, mutta silloinkin hän virkoaa vain väliaikaisesti.
Muutaman vuoden takaisessa kyselyssä peräti neljännes luterilaisten seurakuntien työntekijöistä ei uskonut siihen, että kaikki ihmiset herätetään kuolleista ja toisille seuraa iankaikkinen elämä ja toisille kadotus. Mitä piispana ajattelet tästä?
– Piispoina me valvomme pappien julistusta; sydämiin asti me emme pääse.
– Usko Kristuksen ylösnousemukseen ja siihen perustuva usko kaikkien ihmisten ylösnousemukseen ovat kristinuskon luovuttamattomia kulmakiviä. Nehän juuri synnyttivät Uuden testamentin ja koko kristinuskon. Minun on vaikea ymmärtää, miten pappi voi olla johdonmukainen omassa työssään, jos hän kieltää tämän ilosanoman.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...