Yksinäisyydestä osallisuuteen

Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Kansainväliset vertailut puhuvat sen puolesta, että maamme on monessa asiassa maailman paras tai ainakin listausten kärkijoukoissa yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Onnellisuustutkimuksen mittarit sisältävät yhteiskunnallisen näkökulman ja vakauden sekä kansalaisten tyytyväisyyden omaan kotimaahansa. Tutkimuksessa vertailtiin myös tasa-arvoa, ympäristön puhtautta, tietoyhteiskunnan tuomia mahdollisuuksia, maan kilpailukykyä ja pääkaupunkia asumisympäristönä. Lisäksi siinä arvioitiin kansalaisten mahdollisuuksia koulutukseen ja henkiseen pääomaan sekä punnittiin kysymyksiä, jotka liittyvät turvalliseen lapsuuteen, lasten yleiseen hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja kansalaisten terveyteen.

Kaikissa näissä vertailuissa Suomi oli maiden kärkikastissa, mistä meillä on syytä olla kiitollisia.

Onnellisuustutkimuksen tuloksista huolimatta yksinäisyys on viime aikoina noussut esille kansalaiskeskustelussa. Sen lisäksi, että yksinäisyys on suuri henkilökohtainen suru, se on myös merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Jopa kauppakeskusten kehittämistä yhteisöllisemmiksi on mietitty lääkkeeksi pahimpaan yksinäisyyteen.

Onnellisuusmittausten yhteydessä on puhuttu yhteiskunnan mahdollisuuksista lievittää yksinäisyyden kohtaamista. Yksinäisyys on ongelma, joka koskettaa yllättävän monia. Se ilmenee ystävien puutteena ja johtaa pahimmillaan terveyshaittoihin ja syrjäytymiseen. Yksinäisyys vähentää koettua hyvinvointia ja terveyttä enemmän kuin mikään muu tekijä.

Kyseessä on ongelma, joka koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Lapsi voi jäädä ilman kutsua syntymäpäiväjuhliin, koululaisten yksinäisyyttä voi seurata kiusaaminen, ja nuorelle kavereiden puuttuminen on suuri syrjäytymisriski. Aikuiselta työelämästä putoaminen saattaa viedä viimeisetkin tuttavaverkostot. Perheen rikkoutuminen puolestaan rajaa jopa sukulaisuussuhteita. Ja ikääntyessä tuttavapiiri harventuu entisestään ja yksinäisyys kasvaa.

Seurakunnilla on erinomainen mahdollisuus muuttaa ihmisten kokema yksinäisyys osallisuudeksi. Kaikille ikäryhmille on tarjolla toimintaa, joka on jokaisen saatavilla. Puhelinsoiton, ystävällisen hymyn ja kutsun vaikutuksesta yksinäisen elämään voi tulla uutta sisältöä. Parhaimmillaan seurauksena on myös uskoa, turvaa ja aitoa rakastetuksi tulemisen kokemusta.

IK-opiston yksi keskeinen tehtävä on tarjota mielekästä, yhteisöllistä ja elinikäistä oppimista tukevaa toimintaa ja koulutusta kaikille ikäryhmille. Tulossa oleva leirikesä ja uudet alkavat opinnot tarjoavat unohtumattomia elämyksiä ja läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita. Ne voivat vahvistaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta sekä henkilökohtaista kristityn identiteettiä.

Tanja Laulainen

Kirjoittaja on IK-opiston rehtori.