Yksinäisyydestä osallisuuteen

Suomea pidetään maailman onnellisimpana maana. Kansainvä­liset vertailut puhuvat sen puolesta, että maamme on monessa asiassa maailman paras tai ainakin listausten kärkijoukoissa yh­dessä muiden Pohjoismaiden kanssa.

Onnellisuustutkimuksen mittarit sisältävät yhteiskunnalli­sen näkökulman ja vakauden sekä kansalaisten tyytyväisyy­den omaan kotimaahansa. Tutkimuksessa vertailtiin myös tasa-arvoa, ympäristön puhtautta, tietoyhteiskunnan tuomia mahdollisuuksia, maan kilpailukykyä ja pääkaupunkia asu­misympäristönä. Lisäksi siinä arvioitiin kansalaisten mahdolli­suuksia koulutukseen ja henkiseen pääomaan sekä punnittiin kysymyksiä, jotka liittyvät turvalliseen lapsuuteen, lasten ylei­seen hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja kansalaisten terveyteen.

Kaikissa näissä vertailuissa Suomi oli maiden kärkikastissa, mistä meillä on syytä olla kiitollisia.

Onnellisuustutkimuksen tuloksista huolimatta yksinäisyys on viime aikoina noussut esille kansalaiskeskustelussa. Sen li­säksi, että yksinäisyys on suuri henkilökohtainen suru, se on myös merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Jopa kauppakeskusten kehittämistä yhteisöllisemmiksi on mietitty lääkkeeksi pahimpaan yksinäisyyteen.

Onnellisuusmittausten yhteydessä on puhuttu yhteiskunnan mahdollisuuksista lievittää yksinäi­syyden kohtaamista. Yksinäisyys on ongelma, joka koskettaa yllättävän monia. Se ilmenee ystävien puutteena ja johtaa pahimmillaan terveyshaittoihin ja syrjäyty­miseen. Yksinäisyys vähentää koettua hyvinvointia ja terveyttä enemmän kuin mikään muu tekijä.

Kyseessä on ongelma, joka koskettaa kaikkia ikäryhmiä. Lap­si voi jäädä ilman kutsua syntymäpäiväjuhliin, koululaisten yk­sinäisyyttä voi seurata kiusaaminen, ja nuorelle kavereiden puuttuminen on suuri syrjäytymisriski. Aikuiselta työelämäs­tä putoaminen saattaa viedä viimeisetkin tuttavaverkostot. Per­heen rikkoutuminen puolestaan rajaa jopa sukulaisuussuhteita. Ja ikääntyessä tuttavapiiri harventuu entisestään ja yksinäisyys kasvaa.

Seurakunnilla on erinomainen mahdollisuus muuttaa ihmis­ten kokema yksinäisyys osallisuudeksi. Kaikille ikäryhmille on tarjolla toimintaa, joka on jokaisen saatavilla. Puhelinsoiton, ys­tävällisen hymyn ja kutsun vaikutuksesta yksinäisen elämään voi tulla uutta sisältöä. Parhaimmillaan seurauksena on myös uskoa, turvaa ja aitoa rakastetuksi tulemisen kokemusta.

IK-opiston yksi keskeinen tehtävä on tarjota mielekäs­tä, yhteisöllistä ja elinikäistä oppimista tukevaa toimin­taa ja koulutusta kaikille ikäryhmille. Tulossa oleva leirikesä ja uudet alkavat opinnot tarjoavat unohtu­mattomia elämyksiä ja läpi elämän kestäviä ystä­vyyssuhteita. Ne voivat vahvistaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta sekä henkilökohtaista kristi­tyn identiteettiä.

Tanja Laulainen

Kirjoittaja on IK-opiston rehtori.

Kolumni
15/2018

Alkukristittyjen soundi

KolumniVietin erään sunnuntaipäivän Rooman katakombeissa. Ne ovat maan alla risteileviä labyrintteja, jonne ensimmäisten vuosisa­tojen uskovat hautasivat omiaan keisarien aikoina. Koskaan ai­emmin...