Yhteys on enemmän

Amerikkalainen aikakauslehti Life julkaisi kolme vuosikymmentä sitten kuvareportaasin. Sen ensimmäisessä kuvassa oli vehnäpelto, joka jatkui silmänkantamattomiin. Toisessa kuvassa näkyi maatilan pihalla sinne tänne juoksevia ihmisiä. Kolmannessa kuvassa ihmisiä oli tullut lisää, ja sama päämäärättömän näköinen juoksentelu jatkui. Neljännessä kuvassa väkeä oli saapunut yhä lisää, ja hätääntyneen näköiset ilmeet kertoivat jonkin asian olevan pahasti vialla.

Kuvasarja jatkui. Nyt ihmiset olivat muodostaneet toisiaan kädestä pitäen valtavan ketjun, joka kulki pitkin vehnäpeltoa. Viimeisessä kuvassa oli isä sylissään suunnattomaan viljapeltoon eksynyt ja kuolleena löytynyt neljävuotias poikansa. Kuvan alla olivat pojan isän sanat: ”Jos olisimme ottaneet heti toisiamme käsistä ja etsineet yhdessä, poikani eläisi vielä!”

Apostolien teot kertovat uskovien ensiaskeleista seurakuntakauden alussa. He olivat aivan uudessa tilanteessa Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Epävarmuus, pelko ja huoli tulevasta ohjasi heitä yhteiseen rukoukseen yläsaliin. Yhteinen rukous avasi heille näkökulmaa Jumalan lupauksiin ja mahdollisuuksiin, luoden pohjan tulevalle seurakunnan toiminnalle.

Heidän elämäänsä yhdistävä tekijä ei muodostunut vain toiminnallisista ja ulkonaisista tekijöistä vaan syvästä keskinäisestä yhteydestä Pyhässä Hengessä. Yhteisessä rintamassa he kävivät läpi hengelliset taistelut, yhdessä he kokivat voitot ja tappiot. Yhdessä he mursivat leipää ja kokoontuivat kodeissa. Yhdessä he antoivat vahvan todistuksen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja julistivat evankeliumia. Yhdessä he antoivat vahvan viestin aikansa keskelle toinen toisiaan kädestä pitäen.

Jumalan rakkaus saa aikaan hyväksyvän, siunaavan, rinnalle tulevan vaikutuksen ja sanoman. Vahvuutemme ei ole minäkeskeinen ja omillaan toimeentuleva yksilöllisyys, jossa vain minun tarpeeni ja niiden täyttäminen ovat tärkeintä. Sen sijaan esiin nousee yhteisöllisyyden voima. Me tarvitsemme ja vahvistamme toinen toisiamme. Keskinäisessä yhteydessä meidän heikkoutemme ja vajavuutemme yksilöinä muuttuvat vaikuttavaksi ja yhteiskuntaa muuttavaksi voimaksi.

Opetuslasten elämä antaa meille hyvän kuvan ja esimerkin siitä, mikä oli alkuseurakunnan kasvun ja hoitavan voiman salaisuus: ”Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.”

Markku Tuppurainen

Kirjoittaja on Seinäjoen Helluntaiseurakunnan johtava pastori.