Diakonia kuuluu seurakunnan perustehtäviin
Seinäjoen helluntaiseurakunnassa siunattiin hiljattain diakonin tehtävään viisi henkilöä ja yksi vankilalähetti. Vuodesta 2005 seurakunnan diakonina toiminut seurakuntapastori Vuokko Hautala korostaa tehtävään asettamisen ja seurakunnan siunauksen merkitystä diakonin eli seurakuntapalvelijan työn selkiyttämisessä.
– Diakoniaa kyllä tehdään seurakunnissa, mutta selkeä valtuutus saa asiat loksahtamaan kohdalleen. Ilman sitä kutsumuksen toteuttaminen voi jäädä epämääräiseksi.
Uudesta testamentista löytyy suuntaviivoja diakonialle. Jeesus itse antoi mallin toisten palvelemisesta. Pesemällä opetuslasten jalat, viettämällä aikaa heidän kanssaan ja tarjoamalla nälkäisille opetuslapsille leipää ja kalaa Jeesus osoitti olevansa kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarpeistaan.
”Kaikkia tarvitaan”
Yksi Seinäjoella siunatuista diakoneista on päihdetyötä ja asunnottomien parissa työtä tekevä Riitta Savolainen. Hän kokee, että seurakunnan tuki voimaannuttaa ja tuo kokemuksen, että tätä tehdään yhdessä.
– Seurakunnan siunaus kertoo meille, että työllämme on rukoustuki takana. Tämä ei ole vain meidän työtämme vaan koko seurakunnan.
Savolainen näkee seurakunnan särkyneiden majatalona, jonne kaikki vajavaiset saavat tulla.
– Tavoitteemme on nostaa elämän laatua. Jeesus tarjoaa korkealaatuista elämää.
Kokeneena diakonina Vuokko Hautala pitää seurakuntapalvelijoiden siunaamista seurakunnassa merkittävänä asiana.
– Jokaisessa seurakunnassa on erikseen tehtävään siunatut vanhimmat, samoin tulisi olla diakonit. Nyt vain muutamassa Suomen helluntaiseurakunnassa on palkattu diakoni.
Toisaalta toisten auttaminen ja palveleminen kuuluvat jokaiselle rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön perusteella.
– Seurakunta on yhteyttä ja toisten palvelemista. Eri tehtävät ja niitä hoitavat ihmiset muodostavat kokonaisuuden kuten sinfoniaorkesteri. Jos jokin soitin tai soitinryhmä puuttuu, teos ei kuulosta samalta. Kaikkia tarvitaan, Hautala vertaa.
Luultua keskeisempi rooli
Uudessa testamentissa diakonien tehtäväkirjo näyttäytyy laajana. Sieltä ilmenee, että yksi syy diakonien tarpeeseen seurakunnassa oli ruoka-avustusten jakaminen, joka vei apostoleilta liikaa aikaa ja esti heitä keskittymästä Sanan tutkimiseen ja rukoukseen.
Avustamisnäkökulmasta huolimatta diakonien rooli näyttää olleen keskeinen. Esimerkiksi Filippiläiskirjeestä käy ilmi seurakuntapalvelijoiden ja kaitsijoiden yhteistyö: seurakuntapalvelijat avustivat esimerkiksi opettamisessa ja raha-asioiden hoitamisessa.
Alkuseurakunnissa diakonin tehtävä vaikuttaa olleen hyvin selkeä ja olennainen. 300-luvulla kristittyjä vastustanut keisari Julianus ihmetteli diakoneja, jotka henkensä kaupalla auttoivat muun muassa ruttoon sairastuneita. Ensimmäisten vuosisatojen jälkeen diakonien rooli eriytyi seurakuntaelämän arjesta kapeammaksi, pääasiassa sosiaaliseen työhön keskittyväksi osa-alueeksi.
Kai Loikkanen
2/2019
