”Siihen asti kun hän tulee…”

Pääsiäistä edeltävänä kiirastorstaina Jeesus asetti ehtoollisen, jonka vietto on säilynyt kiinteänä osana kristillisen seurakunnan kokoontumista halki vuosisatojen. Jo pari tuhatta vuotta kristityt ovat ehtoollista viettäessään muistuttaneet toisiaan siitä, kuinka Kristus on uhrannut itsensä heidän edestään ja kuollut heidän puolestaan.

Kun Paavali selvittää ehtoollisen merkitystä ja opettaa sen oikeaa viettämistä, hän kirjoittaa alleviivaten: ”Olen saanut Herralta tiedoksi tämän.” Apostoli oli opettanut ehtoollisen viettoa seurakunnalle ja välitti ohjeensa vielä kirjeessäänkin. Näin ollen ehtoollista koskevaa opetusta on lähdekriittisimmänkin kristityn syytä pitää alkuperäisenä Jumalan sanana ja kunnioittaa sitä sellaisena.

Ehtoollisessa tiivistyy evankeliumin keskeisin merkitys: Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden. Vaikka kristillisen opetuksen painotukset ja seurakunnan kokoontumisen muodot vaihtelevat, palauttaa ehtoollisen sanoma Kristuksen seurakunnan aina yhteiseen hengelliseen ytimeen.

Ensimmäinen ehtoollinen asetetiin juutalaisten pääsiäisaterialla. Silti voidaan panna merkille, ettei Paavali parikymmentä vuotta myöhemmin edellyttänyt seurakunnalta enää seder-ateriaan liittyvien juutalaisten tapojen noudattamista. Kaikki muu oli riisuttu pois, ja ehtoollisella keskityttiin olennaisimpaan. Jäljelle oli jäänyt leipä ja viini – Kristus ja hänen muistoateriansa.

Tänä vuonna pääsiäinen osuu kuukauden ensimmäiselle sunnuntaille, jolloin monissa helluntaiseurakunnissa vietetään ehtoollista. Näin pääsiäisaamun ylösnousemuksen juhlassakin on läsnä vahvasti myös Kristuksen kuoleman ja hänen antamansa uhrin merkitys. Näin onkin hyvä, sillä ylösnousemuksen riemua ei olisi olemassa ilman uhria ja ristiä.

Meidän, jotka haluamme ehtoollisella ylistää ja kiittää Jumalaa ja palvoa Kristusta, on hyvä muistaa, mitä Jeesus itse pyysi omiltaan. Murtaessaan leipää ja jakaessaan viinin hän sanoi: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” Ehtoollisen vietto on siis vastaus Kristuksen seuraajilleen esittämään pyyntöön.

Vaikka vieroksuisimmekin kaikkea sakramentaalisuutta, meidän olisi hyvä pohtia ainakin sitä, voisiko ehtoolliselle osallistuminen olla yksi tapa korottaa häntä, johon koko sydämestämme uskomme. Ehtoollisella seurakunta julistaa yhteyttä Jumalaan ja uskovien yhteyttä toinen toisiinsa. Olemme osalliset yhdestä leivästä.

Herran pöytään kutsuttuna tunnustamme, kuinka kipeästi olemme Kristuksesta riippuvaisia ja häntä tarvitsevia. Samalla seurakuntana julistamme myös hänen voittoaan. Me julistamme Herran kuolemaa siihen asti kun hän tulee.

Heimo Enbuska

Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.