”Siihen asti kun hän tulee…”

Pääsiäistä edeltävänä kiirastorstaina Jeesus asetti ehtool­lisen, jonka vietto on säilynyt kiinteänä osana kristillisen seura­kunnan kokoontumista halki vuosisatojen. Jo pari tuhatta vuotta kristityt ovat ehtoollista viettäessään muistuttaneet toisiaan sii­tä, kuinka Kristus on uhrannut itsensä heidän edestään ja kuollut heidän puolestaan.

Kun Paavali selvittää ehtoollisen merkitystä ja opettaa sen oi­keaa viettämistä, hän kirjoittaa alleviivaten: ”Olen saanut Her­ralta tiedoksi tämän.” Apostoli oli opettanut ehtoollisen viettoa seurakunnalle ja välitti ohjeensa vielä kirjeessäänkin. Näin ollen ehtoollista koskevaa opetusta on lähdekriittisimmänkin kristityn syytä pitää alkuperäisenä Jumalan sanana ja kunnioittaa sitä sel­laisena.

Ehtoollisessa tiivistyy evankeliumin keskeisin merkitys: Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden. Vaikka kris­tillisen opetuksen painotukset ja seurakunnan kokoontumisen muodot vaihtelevat, palauttaa ehtoollisen sanoma Kristuksen seurakunnan aina yhteiseen hengelliseen yti­meen.

Ensimmäinen ehtoollinen asetetiin juutalais­ten pääsiäisaterialla. Silti voidaan panna merkille, ettei Paavali parikymmentä vuotta myöhemmin edellyttänyt seurakunnalta enää seder-ateriaan liittyvien juutalaisten tapojen noudattamista. Kaikki muu oli riisuttu pois, ja ehtoollisella keskityttiin olennaisimpaan. Jäljelle oli jäänyt leipä ja viini – Kristus ja hänen muistoateriansa.

Tänä vuonna pääsiäinen osuu kuukauden ensimmäiselle sun­nuntaille, jolloin monissa helluntaiseurakunnissa vietetään eh­toollista. Näin pääsiäisaamun ylösnousemuksen juhlassakin on läsnä vahvasti myös Kristuksen kuoleman ja hänen antamansa uhrin merkitys. Näin onkin hyvä, sillä ylösnousemuksen riemua ei olisi olemassa ilman uhria ja ristiä.

Meidän, jotka haluamme ehtoollisella ylistää ja kiittää Jumalaa ja palvoa Kristusta, on hyvä muistaa, mitä Jeesus itse pyysi omil­taan. Murtaessaan leipää ja jakaessaan viinin hän sanoi: ”Tehkää tämä minun muistokseni.” Ehtoollisen vietto on siis vastaus Kris­tuksen seuraajilleen esittämään pyyntöön.

Vaikka vieroksuisimmekin kaikkea sakramentaalisuut­ta, meidän olisi hyvä pohtia ainakin sitä, voisiko ehtool­liselle osallistuminen olla yksi tapa korottaa häntä, johon koko sydämestämme uskomme. Ehtoollisel­la seurakunta julistaa yhteyttä Jumalaan ja uskovien yhteyttä toinen toisiinsa. Olemme osalliset yhdestä leivästä.

Herran pöytään kutsuttuna tunnustamme, kuinka kipeästi olemme Kristuksesta riippuvaisia ja hän­tä tarvitsevia. Samalla seurakuntana julistamme myös hänen voittoaan. Me julistamme Herran kuolemaa siihen asti kun hän tulee.

Heimo Enbuska

Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.