Lähetyksen sukupolvet

Helluntaiseurakuntien lähetystyö laajeni voimakkaasti maamme jälleenrakennuksen vuosikymmeninä. Toiset saivat lähetyskutsun ja lähtivät viemään evankeliumia vieraan kulttuurin keskelle. Toiset tukivat kotiseurakunnissa innokkaasti heidän työtään. Lähetysnäky oli yhteinen.

Lukuisa joukko 1960–1990-luvuilla lähetyskentillä olleista on palannut Suomeen ja viettää nyt eläkepäiviään kotiseurakuntansa keskellä. He ovat sitä sukupolvea, jonka elämäntyön ansiosta helluntailiikkeen lähetys- ja kehitysyhteistyö laajeni ympäri maailmaa. He ovat niitä pioneerilähettejä, jotka nostivat Fida Internationalin maamme suurimmaksi lähetysjärjestöksi. Tämän työn laajuutta ja tuloksia arvostetaan nyt kansainvälisesti samaan tapaan kuin suomalaisten menestystä kansainvälisissä PISA-koulusaavutusvertailuissa.

Lisäksi Fidan emeritustoiminnanjohtaja Arto Hämäläinen on vienyt aina viime vuosiin asti lähetysnäkyä ansiokkaasti eri maiden kansallisille helluntaikirkoille.

Helluntailiikkeen lähetysveteraaneille on ollut ominaista voimakas kutsumustietoisuus, joka on johtanut heidät antamaan kaikkensa lähetyksen alttarille. Monet heistä ovat nousseet lähetyskentillä hengellisiksi vaikuttajiksi, joiden persoonaa ja elämäntyötä kunnioitetaan edelleen suuresti.

Valitettavan monille läheteille kotimaahan palaaminen on ollut kuitenkin henkisesti raskas kokemus. Pieni eläkekertymä, kotiseurakunnan vähäinen kiinnostus ja seurakuntaelämässä lähes marginaaliasemaan joutuminen ovat koetelleet useiden lähetysveteraanien asenteellista kypsyyttä. Pahimmillaan joku heistä viettää nytkin lähes unohdettuna yksinäisiä eläkepäiviään vaatimattomassa vuokra-asunnossa tai terveyskeskuksen sairasosastolla.

Helluntailiikkeen olisi syytä tehdä kollektiivinen parannus eläkkeellä
olevien lähetysveteraanien huomioimisessa ja kunnioittamisessa.
Ei siksi, että he itse olisivat sitä vaatimassa, vaan siksi, että
heidän elämäntyönsä ansaitsee sen.

Samalla kun seurakunnissa on tärkeää oppia arvostamaan enemmän vanhaa lähettipolvea ja hyödyntämään sen elämänkokemusta, meidän on välttämätöntä tehdä tilaa uudelle sukupolvelle. Aika on muuttunut, ja myös lähetystyön toimintatavat ovat muuttuneet. Nuorilla aikuisilla on nykyisin hyvä koulutus ja kielitaito. He ovat valmistautuneet vakavissaan siihen työhön, johon Jumala on heidät kutsunut. Nyt tarvitaan kotiseurakunnissa niitä, jotka tulevat saman lähetysnäyn valtaamiksi ja ovat valmiita tukemaan myös taloudellisesti uusia lähtijöitä.

Lähetys on Jumalan sydämen asia. Lähetysnäky ja -rakkaus ovat seurakunnan tärkein haaste. Sukupolvien yhteinen tehtävä onkin huolehtia siitä, että lähetyksen tuli saa syttyä ja palaa kirkkaasti.


Leevi Launonen