Thaimaassa maan tavalla

Marjo ja Marko Kaplas ovat viime vuoden elokuusta asti asuneet tyttärensä Eva-Marian kanssa Pohjois-Thaimaassa, Uttaraditin kaupungissa.

– Kun saavuimme Thaimaahan, kaikki tuntui erilaiselta Suomeen verrattuna: kieli, tavat, ruoka, ilmasto, hygieniataso, liikenne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, Marjo Kaplas taustoittaa.

– Aluksi olimme hyvin väsyneitä päivän päätteeksi. Jouduimme olemaan skarppina koko ajan ja lukemaan eleistä, mitä ympärillämme tapahtuu. Paikalliset ihmiset puhuvat huonosti englantia, jos laisinkaan, joten yhteisen kielen puuttuminen on ollut raskasta.

Marjon mukaan uuden maan tavoille totutellessa tulee jatkuvasti tehtyä kaikenlaista hassua, mutta ulkomaalainen saa onneksi kömmähdyksensä anteeksi.

– Uuden kielen puhuminen on aiheuttanut ehkä eniten omituisia tilanteita. Olen saattanut sanoa jonkin sanan väärällä korkeudella ja huomannut vasta kuukausien päästä, että se tarkoittaakin ihan eri asiaa kuin mitä olen luullut.

– Kulttuurishokista selviämiseen on auttanut lähetyslinjalla puhutut asiat. Olemme pyrkineet sopeutumaan siihen, mihin voimme sopeutua ja hyväksymään ne asiat, joille emme voi mitään.

Englannin opetusta Raamatun avulla

Marjo ja Marko toimivat englannin kielen opettajina kristillisessä koulussa, jossa oppilaita on lähes kaksi sataa.

– Suurin osa oppilaista on buddhalaisten perheiden lapsia. Vanhemmat ovat mielissään siitä, että länsimaalaiset opettavat englantia, koska he osaavat lausua sitä oikein. Siksi lasten halutaan opiskelevan kristillisessä koulussa.

Kaplakset iloitsevat siitä, että heillä on mahdollisuus opettaa englantia Raamatun kertomusten ja hengellisten laulujen kautta.

– Uskon, että lasten sydämeen kylvetty siemen kasvaa varmasti. Varsinkin hengelliset laulut voivat jäädä heidän mieleensä, Marjo toteaa.

– Englannin kielen opetuksella on merkittävä rooli lasten tulevaisuutta ajatellen siinäkin mielessä, että he saavat hyvän mahdollisuuden koulutukseen ja työntekoon. Riski ajautua prostituutioon on silloin pienempi.

Lähettäjien tuki on arvokasta

Kaplaksen perhe asuu koulun yhteydessä sijaitsevassa kommuunissa paikallisten ihmisten kanssa, joten heillä ei ole juurikaan vapaa-aikaa.

– Harrastuksille ei jää aikaa eikä täällä ole paljon mahdollisuuksiakaan, koska asumme sen verran pienessä kaupungissa. Minulle on tärkeää pitää yllä hyvää fyysistä kuntoa, ja kävelylenkillä saan hetken olla itsekseni.

– Olemme pyrkineet pitämään kerran viikossa lettukestit. Kun paistamme läjän suomalaisia lettuja, saamme suuhun välillä jotain tuttua ja turvallistakin, Marjo sanoo hymyillen.

Kaplakset ovat mukana paikallisessa seurakunnassa, mutta yhteisen kielen puuttuminen aiheuttaa edelleen haasteita.

– Koska emme vielä osaa riittävän hyvin thaita eivätkä paikalliset osaa kunnolla englantia, täällä ei ole ketään henkilöä, jonka kanssa voisimme keskustella sujuvasti. Sen takia koemme olomme välillä yksinäiseksi.

Suomessa asuvien perheenjäsenien, ystävien ja lähettävän seurakunnan tuella on suuri merkitys Thaimaan läheteille.

– On ollut mahtavaa, miten seurakuntalaiset ovat huomioineet meitä, vaikka emme tunne heitä kaikkia henkilökohtaisesti. Kun kuulemme jonkun muistaneen meitä rukouksin tai saamme Suomesta pienenkin viestin, se antaa voimaa taas jaksaa eteenpäin.


Heli Markkunen