Hajoava vai yhteinen todellisuus?

Jokainen ihminen toimii ja suuntautuu elämässä oman todellisuuskäsityksensä mukaisesti. Se pitää sisällään kokoavan näkemyksen siitä, millainen todellisuus perusluonteeltaan on, mikä siinä on arvokasta ja miten siitä voi saada luotettavaa tietoa.

Omaa aikaamme leimaa hajoava todellisuus. Erilaisilla ihmisryhmillä ja alakulttuureilla on toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, miten asiat ovat ja miten niiden kuuluisi olla. Erilainen todellisuuskäsitys tulee päivittäin esiin esimerkiksi kansainvälisessä politiikassa, maan hallituksen ja opposition näkemyksissä ja vaikkapa työnantajien ja ammattijärjestöjen työelämää koskevissa lausunnoissa. Kyse ei ole ainoastaan yksittäisiä asioita koskevista mielipide-eroista, vaan kokonaisvaltaisemmasta tavasta hahmottaa todellisuutta.

Erilaisia todellisuuskäsityksiä näyttää esiintyvän myös kristittyjen keskuudessa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä tavassa, jolla hengelliseen toimintaan liittyviä ilmiöitä arvioidaan.

Myös helluntailiikkeen sisällä on havaittavissa merkkejä yhteisen todellisuuskäsityksen murtumisesta. Vanhempi helluntaipolvi pitää tärkeänä opillisen identiteetin, toiminnallisten rakenteiden ja herätysliikkeen yhteisöllisyyden vaalimista. Nuorelle sukupolvelle muut asiat ovat usein merkittävämpiä.

Jotkut pastoreista näkevät seurakuntien voimaantumisen avaimena uuden ajattelutavan ja käytännön toimenpiteet, toiset odottavat uutta helluntaita ja suurempaa Hengen voimaa. Isot kaupunkiseurakunnat varsinkin opiskelupaikkakunnilla elävät puolestaan aivan eri todellisuudessa kuin ikääntyvät ja kuihtuvat maaseudun seurakunnat. Myös erilaiset näkemykset helluntaiseurakuntien yhteisistä palvelujärjestöistä, Helluntaikirkosta, seurakunnan toimintakulttuurin uudistamisesta, ekumeniasta ja teologisesta koulutuksesta heijastavat toisistaan poikkeavaa todellisuuskäsitystä.

Todellisuuskäsitysten voimakas eriytyminen on sosiologisessa mielessä yhteisölle uhka. Siksi jokaisen hengellisen yhteisön ydinasia on säilyttää – mahdollisista mielipide-eroista huolimatta – vahva ote samaan hengelliseen todellisuuteen. Uuden testamentin mukaan on vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Apostoli Paavali kuvaa uskoville lahjoitettua Hengen maailmaa ja seurakunnan olemusta vakuuttavasti sanoen: ”Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

Kristus ei ole jaettu. Hän johtaa uskovat kiinnittymään yhteiseen hengelliseen todellisuuteen. Kulttuurisen muutoksen ja näkemyserojen keskellä on ratkaisevan tärkeää pitää kiinni juuri tästä. Heprealaiskirjeessä kehotetaankin: ”Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidämme kiinni siitä todellisuudesta, jonka yh-teyteen jo alussa olemme päässeet.”

Leevi Launonen