Hajoava vai yhteinen todellisuus?

Jokainen ihminen toimii ja suuntautuu elämässä oman todelli­suuskäsityksensä mukaisesti. Se pitää sisällään kokoavan näke­myksen siitä, millainen todellisuus perusluonteeltaan on, mikä siinä on arvokasta ja miten siitä voi saada luotettavaa tietoa.

 

Omaa aikaamme leimaa hajoava todellisuus. Erilaisilla ihmis­ryhmillä ja alakulttuureilla on toisistaan poikkeavia käsityksiä siitä, miten asiat ovat ja miten niiden kuuluisi olla. Erilainen to­dellisuuskäsitys tulee päivittäin esiin esimerkiksi kansainväli­sessä politiikassa, maan hallituksen ja opposition näkemyksissä ja vaikkapa työnantajien ja ammattijärjestöjen työelämää koske­vissa lausunnoissa. Kyse ei ole ainoastaan yksittäisiä asioita kos­kevista mielipide-eroista, vaan kokonaisvaltaisemmasta tavasta hahmottaa todellisuutta.

 

Erilaisia todellisuuskäsityksiä näyttää esiintyvän myös kris­tittyjen keskuudessa. Tämä ilmenee esimerkiksi siinä ta­vassa, jolla hengelliseen toimintaan liittyviä ilmiöitä arvioidaan.

 

Myös helluntailiikkeen sisällä on havaittavissa merkkejä yhteisen todellisuuskäsityksen murtumi­sesta. Vanhempi helluntaipolvi pitää tärkeänä opillisen identiteetin, toiminnallisten rakenteiden ja herätysliik­keen yhteisöllisyyden vaalimista. Nuorelle sukupolvelle muut asiat ovat usein merkittävämpiä.

 

Jotkut pastoreista näkevät seurakuntien voimaan­tumisen avaimena uuden ajattelutavan ja käytännön toimenpiteet, toiset odottavat uutta helluntaita ja suurempaa Hengen voimaa. Isot kaupunkiseurakunnat varsinkin opiskelu­paikkakunnilla elävät puolestaan aivan eri todellisuudessa kuin ikääntyvät ja kuihtuvat maaseudun seurakunnat. Myös erilaiset näkemykset helluntaiseurakuntien yhteisistä palvelujärjestöistä, Helluntaikirkosta, seurakunnan toimintakulttuurin uudistami­sesta, ekumeniasta ja teologisesta koulutuksesta heijastavat toi­sistaan poikkeavaa todellisuuskäsitystä.

 

Todellisuuskäsitysten voimakas eriytyminen on sosiologises­sa mielessä yhteisölle uhka. Siksi jokaisen hengellisen yhteisön ydinasia on säilyttää – mahdollisista mielipide-eroista huolimat­ta – vahva ote samaan hengelliseen todellisuuteen. Uuden tes­tamentin mukaan on vain yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. Apostoli Paavali kuvaa uskoville lahjoitettua Hengen maailmaa ja seurakunnan olemusta vakuuttavasti sanoen: ”Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.”

 

Kristus ei ole jaettu. Hän johtaa uskovat kiinnittymään yhteiseen hengelliseen todellisuuteen. Kulttuurisen muu­toksen ja näkemyserojen keskellä on ratkaisevan tär­keää pitää kiinni juuri tästä. Heprealaiskirjeessä kehotetaankin: ”Mehän olemme osalliset Kristuksesta, kun vain loppuun asti pidäm­me kiinni siitä todellisuudesta, jonka yh-teyteen jo alussa olemme päässeet.”

 

 

Leevi Launonen



Kolumni
17/2018

KolumniIlarilla oli taas idea.

– Meidän pitäisi kävellä tää rakennus ympäri seitsemän kertaa rukoillen.

Se taisi olla kolmas kerta muutaman kuukauden sisä...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan