Perinteiden sekoitus puhuttelee

Messun aloittaa ja päättää ristisaatto. Kuva: Markku Pihlaja
Messun aloittaa ja päättää ristisaatto. Kuva: Markku Pihlaja
Luulen saapunee­ni Tuomasmessun 30-vuotisjuhlaan aivan liian aikaisin: olen paikalla kolme varttia etuajassa. Odotan astuvani autiona kaikuvaan kirkkoon, jos­sa ehkä suntio käyskentelee. Vielä mitä! Kirkkaankeltaiset narsissit napottavat koreissa helsinkiläisen Mikael Agricolan kirkon portail­la, kun eteisaulassa käy jo pieni kuhina. Minua tervehditään joka suunnalta kädestä pitäen, ja saan käteeni virsikirjan ja Tuomaslau­luja-nimisen laulukirjan. Tunnen itseni tervetulleeksi konkariksi, vaikka olenkin Tuomasmessussa ensimmäistä kertaa.

 

Kirkko tulee ääriään myöten täyteen. Joka puolella soljuu iloi­nen puheensorina. Ihmiset ter­vehtivät ja halaavat toisiaan. Vä­enpaljoudesta huolimatta tunnel­ma on välitön ja kodinomainen.

 

Tuomasmessut ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suo­situimpia jumalanpalveluksia: messun ”kotipesässä” Agricolan kirkossa käy joka sunnuntai usei­ta satoja messuvieraita – ja sen päälle tulevat vielä Turussa, Tam­pereella ja pienemmillä paikka­kunnilla järjestettävissä Tuomas­messuissa kävijät.

 

Myös ensimmäistä Tuomas­messua vietettiin aikanaan Ag­ricolan kirkossa, tarkalleen otta­en 10. huhtikuuta vuonna 1988. Kirkko oli silloinkin täynnä. Mes­su syntyi nuorten teologien ja ak­tiivisten maallikoiden puolen vuoden pohdinnan tuloksena. He halusivat luoda ehtoollisjumalan­palveluksen, johon itse haluaisi­vat osallistua ja joka myös osal­listaisi penkissä istujia uudella ta­valla.

 

Uusi messu sai vaikutteita kris­tinuskon eri perinteistä, ja niin­pä mukana on niin ortodokseille ja Taize-yhteisölle kuin myös he­rätyskristityille ja karismaatikoille tyypillisiä piirteitä.

 

 

Arkisuus ja armo

Ensimmäinen laulu nytkähtää käyntiin kuin lähtöä odottanut juna. Hetkessä kirkko täyttyy La­tinalaisen Amerikan musiikin äänimaailmasta: rummuista ja muista lyömäsoittimista, trum­petista, sähkökitarasta… Solistit ja kuoro laulavat yhdessä kome­asti. Soittajat ovat selkeästi am­mattilaisia. Hymyilen leveästi ja heilun musiikin mukana, sillä en voi pysyä paikoillani. Upean kuu­loista!

 

Messun liturgi, tuomaspap­pi Pirjo Kantala astuu alttaril­le. Hän aloittaa kertomalla riittä­vän hyvästä äidistä, joka ei aloita nuhdesaarnaa vaan silittää lasta ja sanoo: ”Kyllä tästä selvitään.” Tämä antaa esimakua siitä, mil­laisia messulaulujen sanoitukset ovat: arkisia ja armollisia.

 

Kantala jatkaa kertoen, että Tuomasmessussa on jo 30 vuot­ta lausuttu katolinen katumusru­kous: ”omasta syystäni, omasta syystäni, omasta suuresta syystä­ni” (latinaksi mea culpa, mea ma­xima culpa). Se lausutaan nytkin yhdessä. Osa lyö nyrkillä rintaan­sa tunnustusta lausuessaan ja te­kee ristinmerkin, kun Kantala ju­listaa synninpäästön.

 

 

Yllätysräppiä

Lattarimusiikki soi messussa use­aan otteeseen, ja tuntuu siltä kuin aurinko alkaisi paistaa kirkossa. Tuomasmessun tavoite, aktivoi­da osallistujia mukaan, onnistuu musiikin kautta erityisen hienos­ti. Musiikkia on jokaiseen ma­kuun, ja se voi vaihdella messus­ta toiseen suurestikin.

 

Takanani istuva keski-ikäinen pariskunta on ollut selvästi muka­na ennenkin, sillä he laulavat kak­siäänisesti. Väkeä on kirkossa val­tava määrä, mutta kaikki toimii kuin hyvin öljytty koneisto: järjes­tyksessä, rauhassa. Ihmiset jonot­tavat esirukousta kärsivällisesti.

 

Esirukousjakson aikana albaan pukeutuneet vapaaehtoiset rukoi­levat ihmisten puolesta. Halutes­saan rukousaiheita voi myös kir­joittaa lapuille, jotka luetaan alt­tarilla ääneen.

 

Vapaaehtoisia toimii Tuomas­messussa monessa eri roolis­sa, esirukoilijoiden lisäksi muun muassa kirjojenjakajina, koleh­dinkantajina, ehtoollisavustajina ja tekstinlukijoina.

 

Ehtoollisen jälkeen lausutaan kokoava loppurukous ja lauletaan virsi 104, Pilvimuurista valo väläh­tää. Olen pudota penkiltä, kun kaljupäinen nuorimies tulee räp­päämään säkeistöjen väliin. Esi­tys saa raikuvat aplodit.

 

 

”Uskon vastakohta on varmuus”

Helsingin tuore piispa Teemu Laajasalo ei ole päässyt paikalle, joten Tuomasmessun perustajiin kuuluva pappi Olli Valtonen tu­lee saarnaamaan. Valtonen aste­lee alttarille ja aloittaa sanomalla: ”Kristus nousi kuolleista.” Yleisö vastaa kuorossa: ”Totisesti nou­si!” Tämä toistetaan kolme kertaa.

 

Saarnaaja aloittaa puhumalla positiiviseen sävyyn siitä, miten ihmisiä kiinnostaa hengellisyys ja miten he eivät etsi uskontoa vaan merkitystä ja elämän tarkoitusta. Valtonen jatkaa, että kansa jano­aa jotakin, joka ”on totta heille”. Valtonen kertoo, miten Tuomas­messussa usko on luottamusta siihen, että jossakin on joku, joka on kaiken takana. Tuomasmessu on hänen mukaansa sekä uskon­tunnustus että turvasatama epäi­lijöille ja etsijöille. Tämän jälkeen Valtonen lausuu painokkaasti, miten ”uskon vastakohta ei ole epäusko vaan varmuus”.

 

Kuuntelen Valtosen saarnaa kasvavan ristiriitaisuuden kou­rissa. Tuomasmessua markkinoi­daan matalan kynnyksen juma­lanpalveluksena epäilijöille – mis­tä nimikin kertoo – mutta antaako messu kävijöille työkaluja päästä epäilyistään eteenpäin?

Nyt saar­nasi pappi, mutta Tuomasmes­sussa on kuultu myös julkkispu­hujia, jotka eivät ainakaan yleisen tiedon mukaan ole tunnustavia kristittyjä.

 

Valtonen kertoo vielä, mi­ten Jeesus ilmestyi opetuslapsil­le kuolemansa jälkeen ja miten sen seurauksena syntyi ”Jeesus-liike”. Seuraavaksi hän kuvailee Jeesusta olennoksi, joka saattoi ilmestyä yhtäkkiä seinien ja ovi­en läpi. Lopuksi hän kertoo, mi­ten Jeesuksen kohtaamisen jäl­keen ihmisten elämä muuttui pe­losta rohkeuteen ja epäuskosta luottamukseen. Valtonen ei taas­kaan puhu uskosta epäuskon vas­takohtana vaan luottamuksesta.

 

Saarnasta jää sekava ja epäjoh­donmukainen kuva, enkä koe sitä kovin raamatulliseksi. Kuulijana jäin kaipaamaan opetusta Jee­suksesta toivon ja ikuisen elämän tuojana – messun päähenkilönä.

 

 

Ei tarvitse vain istua ja kuunnella

Saarnan jälkeen kerätään koleh­ti ja jaetaan ehtoollinen. Liturgia tuntuu kestävän ja kestävän, sil­lä useita rukouksia, uskontunnus­tuksia ja muita säkeitä lausutaan taas yhteen ääneen. Myös itse eh­toollinen kestää kauan, sillä se täytyy juhlamessussa jakaa noin tuhannelle ihmiselle.

 

Keskittymiskykyni alkaa her­paantua, vaikka olenkin noussut seisomaan vähän väliä eri uskon­tunnustusten lausumisen aika­na. Mietin, että liturgiasta voi­si jättää joitakin osia pois, jotta messun kulku olisi vähän napa­kampi. Toisaalta pitkäkestoisuu­den ymmärtää, sillä kyseessä on kuitenkin 30-vuotisjuhla ja ihmi­siä on paljon enemmän kuin nor­maalisti.

 

Lopulta messu päättyy. Bändi alkaa soittaa viimeistä kappaletta, joka on Pekka Simojoen Nouse­vaan aamuun. Messuväki keinah­telee lattarisovituksen tahdissa. Otan itsekin muutaman tanssias­keleen. Musiikki on ehdottomas­ti Tuomasmessun parasta antia. Muusikot ovat ainoita messun te­kijöitä, jotka saavat pienen palkki­on, ja se kyllä kannattaa. Tunnen olevani ilmaisessa mutta korkea­tasoisessa konsertissa.

 

Monet ihmiset tuntuvat nyky­ään haluavan jumalanpalveluksil­ta aktiivista omaa roolia eikä vain passiivista vastaanottamista. Täs­sä Tuomasmessu on totisesti on­nistunut. Pelkkänä penkissä osal­listujanakin tuntee olevansa ak­tiivisempi kuin monessa muussa jumalanpalveluksessa edes va­paakristillisissä yhteisöissä.

 

Tuomasmessua kutsutaan vapaaehtoistyön ihmeeksi, sil­lä messu toteutuu suurimmaksi osaksi lahjoitusten varassa. Me­nestyksen avain lienee siinä, että tehtäviä on monta, ne ovat sel­keitä ja ne eivät ole liian suuria – kaikki nämä ovat tunnettuja toi­mivan organisaation elementtejä. Kun jokainen tietää tehtävänsä, messu etenee sujuvasti.

 

Lähden messusta yhtä aikaa voimaantuneena ja hämmenty­neenä. Musiikki ainakin jää soi­maan päähän. Vaikka väenpal­joudella on huonotkin puolensa, onhan se virkistävää, että kirkon penkit ovat kerrankin täynnä.

 

 

 

Mikä

Tuomasmessu

» Suomen evankelis-luterilai­sen kirkon piirissä kehitet­ty jumalanpalveluskonsepti. Perustettu keväällä 1988.

» Alullepanijana joukko nuoria teologeja ja kirkon maallikoita, joukossa muun muassa Olli Valtonen ja Miikka Ruokanen.

» Nimi viittaa Jeesuksen opetus­lapseen Tuomakseen: mes­sun halutaan olevan myös epäilijälle hoitava paikka.

» Toteutetaan vapaaehtoisvoi­min; esimerkiksi Helsingissä jokaisessa messussa palve­lee noin 70 vapaaehtoista.

» Toimii pääosin lahjoitusten varassa.

» Tunnusomaisimmat elemen­tit ovat monipuolinen musiik­ki ja rukousjakso.

» Saarnaaja vaihtelee ja voi olla myös maallikko. Saar­nojen aiheena kirkkovuoden tekstien ohella myös ajan­kohtaisia teemoja sekä yh­teiskunnallisia asioita.

» Järjestetään myös Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Hollan­nissa.


 

 

 

Nora Tirkkonen




17/2018

UutisetMediatutkija muistuttaa, että anteeksi on tehokas sana myös sosiaalisen median viidakossa seikkaillessa.
PääkirjoitusJokainen ihminen toimii ja suuntautuu elämässä oman todelli­suuskäsityksensä mukaisesti. Se pitää sisällään kokoavan näke­myksen siitä, millainen todellisuus perusluonteeltaan on, mikä siinä...
Miten onLahden helluntaiseurakunnassa järjeste­tään lauantaina 5. toukokuuta sielunhoi­dollinen seminaari, jonka teemana on ”Kun lapsen mieli murtuu”. Seminaari pyrkii aut­tamaan perheitä, joiden la...
UutisetSoinilainen Iiris Syr­jälä on netin kokouslähetysten ja -taltiointien aktiivi­nen seuraaja.

– Katselen muun muassa Mika Turusen saarnoja Saarijärveltä, One Way tv:tä ja...
UutisetRuuhkavuosiaan elävät työs­säkäyvät aikuiset miehet loista­vat poissaolollaan seurakunnista, mutta lyhyet raamatunopetukset netissä kiinnostavat heitä.

Raamatunopettaja,...
UutisetOrtodoksisessa seurakunnas­sa Helsingissä palveleva kanta­suomalainen nunna Elisabet ker­too, että hänet sekoitetaan kadul­la jatkuvasti muslimeihin.

Hän epäilee tämän j...
UutisetViisi vuotta pyörinyt kahvilatoiminta on esimerkki Toivakan helluntaiseurakunnan tavoittavasta nuorisotyöstä.
UutisetHelsingin IK-opiston kirjoittaja­koulussa huhtikuun alussa pereh­dyttiin blogin menestystekijöihin, lehtikirjoittamisen aakkosiin sekä romaanin aloittamiseen.

Asiantunt...
UutisetLähetystyöhön maa­ilmalla on aina si­sältynyt omat vaa­ransa, mutta viime­aikaisten tilastojen valossa ne näyttävät kasvaneen.

– Oman henkilöstömme turval­lisuuden osal...
UutisetKovia kokenut itäukrainalaisen Slavjanskin kaupungin helluntai­seurakunta jatkaa evankelioivaa työtä kaupunkilaisten keskuudes­sa, pastori Aleksandr Pavenko kertoo Avainmedian nettisivuilla...
UutisetGazassa elää enää korkeintaan noin tuhat kristillisiin yhteisöihin kuuluvaa, arvioi katolinen pap­pi Mario da Silva Catholic News Agencyn jutussa.

Määrä on pitkään ollu...
MuutThe Shack (2017) perustuu Wil­liam Paul Youngin kirjaan Au­tiotalo (Päivä 2010).

Elokuva on paitsi mitä han­kalimmin lausuttava myös var­masti eniten keskustelua herättä...
KolumniIlarilla oli taas idea.

– Meidän pitäisi kävellä tää rakennus ympäri seitsemän kertaa rukoillen.

Se taisi olla kolmas kerta muutaman kuukauden sisä...
UutisetTuomasmessu on evankelis-luterilaisen kirkon suosituin messu, joka on selkeästi onnistunut tavoittamaan havittelemiaan epäilijöitä. Toimittaja koki juhlamessussa niin riemua kuin hämmennystäkin.
Raamatun äärelläVanhassa testamentissa kerrotaan, kuinka poika­joukko pilkkaa profeetta Elisaa kaljupääksi. Elisa kiroaa pojat, ja nämä saa­vat jumalallisen rangaistuksen joutuen karhun raatelemaksi (2. Kun...
MuistollePitkän ja merkittävän elämän­työn Afrikassa tehnyt lähetys­työntekijä Kyösti Roininen kutsuttiin taivaan kotiin 31. maalis­kuuta.

Etiopian Kaffassa lempini­men Abba Diima (isä...
MuutYritän mennä ja soitella tässä niin kauan kun sormet liikkuu ja jalat kantaa, evankelista Raimo Karmitz (aik. Karmitsa) sanoo.

– Kulkuri olen sydämeltäni, vaikka joskus...
UutisetJoka kuudes lapsi maailmassa elää turvattomissa oloissa. Fida kampanjoi kevään aikana sodan traumatisoimien lasten toipumisen puolesta.
PikavisiittiSatu Ahlman hoitaa hankalat asiat heti aamusta ja pyrkii lukemaan koko Raamatun läpi kerran vuodessa.
MuutElja Maaninka bloggaa elä­mysten ja kärsivällisyy­den suhteesta (Päivämies.fi 17.4.).
Kotona asuessani vanhem­pani puhuivat siitä, kuinka kär­sivällisyyttä on hyvä kasvattaa, koska se au...
MielipideOn aamuyö. Kel­lo on juuri lyö­nyt kolme. Mi­nut on herätet­ty merkilliseen tunteeseen. Jumalan Henki ke­hottaa: ”Kirjoita Ristin Voittoon ja kysy: kuka menee meidän puolestamme?”
...
MielipideOlen jo jonkin aikaa seurannut helluntailiikkeessä tapahtuvaa kehitystä, joka mahdollisesti jat­kuessaan on mielestäni huoles­tuttavaa. Rohkenenkin nyt herä­tellä niin itseäni kuin lukijoit...
MuutRuumis, sielu ja henki ovat kaikki Jumalan silmissä arvokkaita ihmisyyden osa-alueita. Jos jollakin alueella on häiriö, kokonaisuus kärsii.
PakinaKevään tullen evankelistakin herää talviunilta. Markon matkassa -teokseen kootut kokemukset herättelevät jopa evankelistaa itseään.
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan