– Meidän pitäisi kävellä tää rakennus ympäri seitsemän kertaa
rukoillen.
Se taisi olla kolmas kerta muutaman kuukauden sisään, kun Ilari
nosti ajatuksen esiin hiljattain perustetun seurakuntamme tiimipalaverissa.
Aiemmin idea oli otettu vastaan kohteliaan myönteisesti, mutta toteutus oli –
varmaankin tietoisesti – siirretty aina johonkin määrittämättömään myöhempään
ajankohtaan.
Tällä kertaa tartuttiin tuumasta toimeen. Porukka purkautui
kadulle. Ilman mitään erityisiä näkyviä tunnelatauksia aloimme kiertää taloa.
Hiekoitushiekka rapisi jaloissa, kevät oli juuri sulattanut jäät
asfaltilta. Ruusupuskissa näkyi lumen alta paljastuneita karkkipapereita ja
tölkkejä.
Osa viidentoista henkilön porukasta oli tullut vasta hiljattain
uskoon, ja tupakkaa alkoi löytyä povitaskuista. Savuava rukousremmi kiersi
punatiilista 1980-luvun kyläkeskusarkkitehtuuria edustavaa taloa hiljaisena.
Kukaan ei kulkenut kärjessä torvea soittaen. Kukaan ei kantanut
kylttiä tai käynnistänyt reipasta laulua. Osa taisi ainoastaan toivoa, että
Station-seurakunnan rukouskävely saataisiin hoidettua ilman, että kukaan
kiinnittää asiaan sen suurempaa huomiota.
Paitsi, että pian kiinnitti. Talon toisessa päädyssä kapakan terassilla
tarkeni taas istua. ”Miksi te kierrätte tätä taloa?”, pari kohtuullisen paljon
terassielämää nähnyttä ikäneitokaista kyseli. Äänessä oli muutaman siiderin
antamaa reippautta.
Vastaukseksi kulkueesta tuli hymynyökkäyksiä. ”Ei jaksa kertoa.
Ette tajuaisi kuitenkaan”, mietin mielessäni sarkastisen turhautuneena päätäni
puistellen.
Terassin tytöt päättivät liittyä porukkaan. Homma alkoi siinä
vaiheessa jo naurattaa. Taloa kiersi hilpeä seurakunta, joka savusi ja
sihautteli tölkkejä. ”Tämä on varmasti surkein rukouskävely koskaan”, mietin.
– Mikähän tässä kaikessa on pointtina, juttelimme Juhan kanssa.
Jostain laskeutui viisaus: joka päivä tässä kylässä nähtiin monien
kotien seinien sisällä paljon hullumpia asioita. Muistoissa olivat myös
koulusurmat, Jokelassa kun oltiin.
Ja oliko se edes niin kummallista, jos kristityt kiersivät taloa
ympäri? Outouden tilalle alkoi nousta varmuus siitä, että oikealla asialla
oltiin.
Rukouskävelystä alkoi loistava kevät. Muutamia ihmisiä tuli
uskoon, monet halusivat kasteelle. Jälkeenpäin ymmärrettiin, että
päähänpistomaisilla manifesteilla on merkitys. Tärkeintä on tehdä se, mihin
kokee kehotusta Jumalalta. Tärkeimmät asiat tapahtuvat näkymättömässä
maailmassa.
Ja loppujen lopuksi, se mitä luulemme liian oudoksi ja hihhulimaiseksi,
on sitä aniharvoin.
Israelilaistenkin olisi ollut Jerikon muureilla inhimillisesti järkevämpää
alkaa rakennella katapultteja ja jännittää jousipyssyjä. Mutta ei, Herra käski
kiertää kaupunkia. Loppu on historiaa.
Anssi Tiittanen
Kirjoittaja on
Ristin Voiton toimituspäällikkö ja seurakunnan-istuttaja.
PääkirjoitusJokainen ihminen toimii ja suuntautuu elämässä oman todellisuuskäsityksensä
mukaisesti. Se pitää sisällään kokoavan näkemyksen siitä, millainen
todellisuus perusluonteeltaan on, mikä siinä...
Miten onLahden helluntaiseurakunnassa järjestetään lauantaina 5. toukokuuta
sielunhoidollinen seminaari, jonka teemana on ”Kun lapsen mieli murtuu”.
Seminaari pyrkii auttamaan perheitä, joiden la...
UutisetRuuhkavuosiaan elävät työssäkäyvät aikuiset miehet loistavat poissaolollaan
seurakunnista, mutta lyhyet raamatunopetukset netissä kiinnostavat heitä.
UutisetOrtodoksisessa seurakunnassa Helsingissä palveleva kantasuomalainen nunna Elisabet kertoo, että hänet sekoitetaan kadulla
jatkuvasti muslimeihin.
UutisetHelsingin IK-opiston kirjoittajakoulussa huhtikuun alussa perehdyttiin
blogin menestystekijöihin, lehtikirjoittamisen aakkosiin sekä romaanin
aloittamiseen.
UutisetKovia kokenut itäukrainalaisen Slavjanskin kaupungin helluntaiseurakunta
jatkaa evankelioivaa työtä kaupunkilaisten keskuudessa, pastori Aleksandr Pavenko kertoo Avainmedian nettisivuilla...
UutisetGazassa elää enää korkeintaan noin tuhat kristillisiin yhteisöihin
kuuluvaa, arvioi katolinen pappi Mario da Silva Catholic News Agencyn jutussa.
UutisetTuomasmessu on evankelis-luterilaisen kirkon suosituin messu, joka on selkeästi onnistunut tavoittamaan havittelemiaan epäilijöitä. Toimittaja koki juhlamessussa niin riemua kuin hämmennystäkin.
MuutElja Maaninka bloggaa elämysten ja
kärsivällisyyden suhteesta (Päivämies.fi 17.4.).
Kotona asuessani vanhempani puhuivat
siitä, kuinka kärsivällisyyttä on hyvä kasvattaa, koska se au...
MielipideOn aamuyö. Kello on juuri lyönyt kolme. Minut on herätetty
merkilliseen tunteeseen. Jumalan Henki kehottaa: ”Kirjoita Ristin Voittoon ja
kysy: kuka menee meidän puolestamme?”
...
MielipideOlen jo jonkin aikaa seurannut
helluntailiikkeessä tapahtuvaa kehitystä, joka mahdollisesti jatkuessaan on
mielestäni huolestuttavaa. Rohkenenkin nyt herätellä niin itseäni kuin
lukijoit...