Antakaa lasten tulla

Lapsella on luonnollinen tarve etsiä ja luonteva taipumus myös löytää Jumala. Harvalle lapselle täytyy vakuuttaa, että Jumala on. Tutkiva mieli on avoin ihmettelylle, oppimiselle ja
uskolle. Tutkimukset osoittavat, että henkilökohtainen uskonratkaisu tehdään useimmiten juuri lapsena tai nuorena. Monet kristityt historian merkkihenkilöt ja oman aikamme uskonsankarit ovat löytäneet Kristuksen elämäänsä jo varhain.

Elämme kuitenkin ajassa, jossa on yhä haasteellisempaa tuoda lapsia Jeesuksen luokse – tai Jeesusta lasten luokse. Yhteiskuntamme on yhä enemmän omaksumassa ajattelutapaa, jonka mukaan olisi parasta antaa lapsen kasvaa jonkinlaisessa arvotyhjiössä ilman ulkoisia vaikutteita. Ajatus arvoneutraalista kasvatuksesta on kuitenkin absurdi, sillä elämällä on aina jonkinlainen arvoperusta. Jonkun arvoja joka tapauksessa seurataan – ja hullunkurisimmassa tilanteessa arvottomuudesta tulee arvo.

Yhteiskunnallinen ympäristö on muokannut monien kristittyjenkin perheiden arvot – ja sen myötä ajankäytön – uusiksi. Aikaisemmin pidettiin itsestäänselvyytenä, että sunnuntai on erilainen viikonpäivä kuin kaikki muut päivät. Lapset kävivät pyhäkoulussa, oli siellä opettamassa kuka tahansa.

Tänään monissa kodeissa skidikirkon, pyhäkoulun ja MIX-iltojen kanssa ovat kilpailemassa jalkapallo, luistelu ja monet muut hyvät harrasteet. Niissä ei sinällään ole mitään pahaa. On jopa myönteistä, että olemme mukana vaikuttamassa omassa ympäristössämme.
Oikeaa tasapainoa perheen, työn, koulun, harrasteiden, seurakunnan ja jumalasuhteen hoitamisen välillä on kuitenkin jatkuvasti mietittävä. Ääritapauksissa vanhemmat itse saattavat olla niitä, jotka estävät lapsen pääsyn Jeesuksen luokse.

Myös seurakuntien on katsottava itseään peiliin. Metodimme ja materiaalimme ovat usein viime vuosituhannelta. Emme laita lapsityöhön parhaimpia voimavarojamme ja vapaaehtoisiamme – usein siihen laitetaan kenet tahansa, jonka saamme ylipuhutuksi
tehtävään.

Ja kun emme kuule lasten häiritseviä ääniä pääsalissa, emme edes muista rohkaista lapsityöntekijöitämme. Ei siis ole välttämättä suurikaan ihme, etteivät lapset viitsi lähteä iPadien ja pleikkareiden kiehtovasta maailmasta seurakunnan keskelle. Erilaisista esteistä, vaikeuksista ja virheistä huolimatta on muistettava, että lapsella on edelleenkin oikeus kuulla evankeliumi.


Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.


Muut
9/2016

MuutAloitin kirjan lukemisen hieman varautuneena Hipposhallin katsomossa 11-vuotiaiden kolmiloikkakisaa katsellessa ja lopetin lukuprosessin myönteisen yllättyneenä P10-sarjan kuulantyönnön lomassa muutam...
MuutIlmari-isä syntyi Raudussa, Kärsälän kylässä 17. helmikuuta 1926. Isän isä eli ”äijä”, tullirajavartija Hannes Kurki, oli kätilönä synnytyksessä. Muutaman vuoden perhe asui vielä Kannaksella, mutta si...
MuutHelmikuussa julkaistu Olen mieluummin pieni -cd-kokoelma on koottu kolmesta Prisma-musiikin julkaisemasta lastenlevystä; Iloiten me kuljemme (1974), Olen mieluummin pieni (1975) ja Seis, mä sulle kerr...
MuutIltaisin käperryimme äidin viereen kuuntelemaan Hekki Hiireläisen seikkailuja, Vanamon perheen kesälomaa tai lastenraamattua. Isoveli tosin joskus vaati kuulla ”sitä oikeaa” aikuisten Raamattua, sillä...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan