Uskonnonvapautta kaikille

Kristillisten arvojen kunnioitus ei ole suomalaisessa yhteiskunnassa enää niin itsestään selvää kuin sata vuotta sitten. Yhtenäinen ja kristillisten arvojen pohjalta toimiva yhteiskunta on muuttunut moniarvoiseksi ja maallistuneeksi. Kristillisiä periaatteita ei pidetä muita katsomuksia tai uskonnottomuutta parempina, ja niitä myös avoimesti väheksytään ja oudoksutaan. Vieraantuminen kirkosta ja uudet uskonnot ovat muuttaneet asenteita kristillisyyden vastaisiksi tai vähintään neutraalisuutta vaativiksi.

Kristityt kaihoavat ajoittain vuosikymmenien takaisia aikoja, jolloin valtion johdossa ja koulukasvatuksessa julistettiin kirkkaasti kristillistä moraalia. Muistellaan presidentti Kallion ehotusta lukea Raamattua. Samalla kun arvojen hajautuminen todetaan tapahtuneeksi tosiasiaksi, on myös kysyttävä, millaisessa yhteiskunnassa meidän on kristittyinä parasta elää ja onko uskonnonvapautemme ehkä kaventumassa.

Raamatun totuuksien julistaminen on Suomessa vielä edelleen käytännössä mahdollista ja ongelmatonta. Tosin sanojen valinnassa kannattaa olla viisas, jotta totuudelliseksi parannuksen saarnaksi tarkoitettua viestiä ei tulkita vihapuheeksi. Someraivo voi herätä helposti. Loukkaamisen tai solvaamisen välttäminen ei kuitenkaan käytännössä ole vaikeaa.

Yhtenäiskulttuuri ei takaa vapautta

Vapaakristillisenä herätysliikkeenä muistamme vielä ajat viime vuosisadalta, jolloin yhtenäinen kristillispohjainen yhteiskunta ei laisinkaan taannut eri tavoin ajatteleville kristityille yhdenvertaista asemaa ja mahdollisuuksia. Kristillinen yhtenäiskulttuuri antaa hyvän taustan osalle kristityistä mutta ei suinkaan kaikille. Koko yhteiskunnan kristillistäminen on epäonnistunut monissa historian esimerkeissä. Uskonnonvapaus voi huonosti katolisessa kirkossa ennen reformaatiota mutta yhtä lailla protestanttisena aikana Ulrich Zwinglin Zürichissä tai 1600- ja 1700-luvun Ruotsi-Suomessa.

Kaikkein huonoin uskonnonvapaus on ollut niissä maissa, joissa yhteiskunta on halunnut julistautua uskonnottomaksi. Kommunistinen vainopolitiikka on ollut ihmisarvoa riistävää. Sen lisäksi se on onnistunut tavoitteissaan huonosti. Mielipiteiden ohjailu on osoittautunut odotettua vaikeammaksi.

Moniarvoinen yhteiskunta paras

Suomalainen yhteiskunta perustuu vapauden ja demokratian aatteille. Mielipiteenvapaus ei riipu mielipiteen sisällöstä. Yhteiskunta sietää myös niitä katsomuksia, joita vallankäyttäjät itse pitävät vähemmän kannatettavina.

Uskonnonvapaus ei ole pelkästään vapautta uskoa ja ajatella. Se merkitsee myös yhdenvertaisia toimintavapauksia uskonnollisille ryhmille ja yksittäisille henkilöille. Uskonnonvapaus on Suomessa kehittynyt hyvään suuntaan monessa suhteessa: siviilirekisteriin kuuluvaa ei enää syrjitä työnhaussa, eikä jumalanpalvelukseen ole pakko osallistua. Yhteiskunta suhtautuu kaikkiin aatteisiin tasapuolisesti ja tukee yhteisöjen toimintamahdollisuuksia. Erityisesti kolmannen sektorin järjestöjen yleishyödyllistä työtä arvostetaan ja tuetaan.

Uskonnonvapaus hyödyttää samalla tavalla niin kristillisiä ja ei-kristillisiä uskontoja kuin uskonnottomiakin. Demokraattinen yhteiskunta takaa parhaiten hyvän elämän kaikille. Vaikka emme pidä Euroopan maallistumisesta, meidän on täällä hyvä elää ja toimia.


Markku Luoma

Kirjoittaja on varatuomari, filosofian tohtori ja eläkkeellä oleva poliisipäällikkö.