Turvapaikka-arvioinnissa kehitettävää

Koko kristillinen kenttä mutta erityisesti maahanmuuttovirasto Migri on yllättynyt, kuinka moni syksyn 2015 turvapaikanhakijoista on kääntynyt kristityksi. Kääntymyksiä on mahdoton tilastoida, sillä osa niistä tapahtuu kirkkojen ja seurakuntien toiminnan ulkopuolella. Kaikkia kasteitakaan ei ole tilastoitu, mutta jonkinlainen arvaus voisi olla kaikki kirkkokunnat huomioiden 800–1 000.

Näin laaja ilmiö synnyttää kysymyksen, tavoitellaanko kääntymisillä turvapaikan saamista. Kysymys on aiheellinen, sillä hädässä oleva ihminen tarrautuu jokaiseen oljenkorteen. Toisaalta Migrin turvapaikkapäätöksistä on nähtävissä, että vain joissakin tapauksissa Suomessa tapahtunut kääntyminen on vaikuttanut arviointiin. Käytännössä turvapaikan saaminen on edellyttänyt, että hakijan on pitänyt pystyä osoittamaan joutuneensa jo kotimaassaan vainon kohteeksi.

Vainon uhka

Tällainen viranomaisten suhtautumistapa on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen.

Tiedetään esimerkiksi tapauksia, joissa Suomessa kääntyneen ja kastetun ex-muslimin islamista luopuminen ja kääntymisprosessi ovat lähteneet liikkeelle jo henkilön kotimaassa. Tämä puolestaan on asettanut hänet törmäyskurssille yhteisönsä kanssa, vaikka hän ei olekaan vielä ottanut muodollisia askeleita kohti minkään kristillisen kirkon jäsenyyttä.

Tämä johtuu siitä, että kun muslimiyhteisön muut jäsenet näkevät, että henkilö ei enää osallistu rukouksiin tai käy moskeijassa, hän joutuu tarkkailun kohteeksi. Hän joutuu tilanteeseen, jossa hänen pitää joko paljastaa korttinsa ja ottaa riski tulla jopa tapetuksi – tai paeta. Nämä ihmiset siis elävät jo potentiaalisen vainon uhan alla, vaikka he eivät ehkä vielä tiedä, mihin he ovat hengellisyydessään menossa. Tällaisessa tilanteessa Migrin kysymys siitä, oliko henkilö jo kotimaassa olleessaan kristitty vai ei ollut, on epäolennainen. Joskus on paettava ennen kuin voi ottaa asioista lisää selvää.

Suomessa koettu kääntymys ja kaste voivat toisin sanoen olla osoituksia jo kotimaassa alkaneen prosessin täyttymyksestä.

Seurakuntien palautettava uskottavuutensa

Eri kirkkojen suhtautuminen kääntymyksestään kertovien turvapaikanhakijoiden kastamiseen vaihtelee. Joissakin kirkoissa ja seurakunnissa on päädytty kastamaan kääntyneitä lähinnä turvapaikkapäätöksen jälkeen, kun taas toisaalla kastetaan käytännössä kaikki kastetta kohtaan mielenkiintoa osoittavat. Näitä nopeasti ja liian kevyin perustein kastavia pastoreita löytyy monista yhteisöistä – joitakin helluntailaisia ja luterilaisia seurakuntia myöten. Paikoin kasteita toimitettiin hyvin nopeasti etenkin pakolaisaallon alkuvaiheessa.

Useimmat seurakunnat sijoittuvat näiden kahden ääripään välille antaen kääntyneille riittävästi opetusta ja arvioiden kastettavan tarkoitusperiä. Silti joidenkin seurakuntien rajoittamaton kastekäytäntö on vienyt kaikilta seurakunnilta uskottavuutta: kastetodistuksilla ei ole ollut odotettua painoarvoa silloinkaan, kun seurakuntalaiset ovat toimineet turvapaikanhakijan kanssa kuukausia. Edes kaikki seurakuntien aktiivisimmat turvapaikanhakijajäsenetkään eivät ole olleet Migrin mielestä kristittyjä.

Silti turvapaikanhakijan vakaumuksen kaikkein paras arvioija on henkilön kotiseurakunnan edustaja. Onkin hyvä, että Migri on nyt ilmoittanut perustavansa kristityiksi kääntyneiden vakaumuksen arvioinnin seurakuntien lausuntoon. Se voi ratkaista sisariemme ja veljiemme tulevaisuuden. Ja siksi seurakuntienkin tulee paneutua kastetodistusten ja muiden kääntymyksen tueksi esitettävien asiakirjojen laatimiseen huolella.


Timo Kekolahti

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon maahanmuuttajatyöryhmän puheenjohtaja.