Senioreiden palvelutehtävä ja valtakirja-asia

Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Tämä on tuonut uuden ensiluokkaisen vapaaehtoisreservin seurakuntiin. Lukuisat hyväkuntoiset ja nuorekkaat eläkeläiset ovat tarjolla palvelutehtäviin.

Eivät he mitenkään toimettomia ole, päinvastoin valittavat eläkeläisen kiireitä. Mutta heille voisi tarjota ja heitä haastaa hengellisiin kutsumustehtäviin uudestaan. Ovathan seurakunnan hyvinvointi, lähetystyön eteenpäin meneminen ja uusien ihmisten vastaanottaminen tärkeä uskovan elämän tarkoitus. Ne tuovat eläkkeelle jääneelle kaivattua sisältöä ja merkitystä työelämän kiireen ja stressin jälkeen.

Kokemus käyttöön

Eläkeläisreserviin on siirtynyt myös iso joukko seurakuntien työntekijöitä ja lähettejä. Heidän rooliaan yhteisen työn rakentamisessa ei sovi unohtaa. He ovat edelleen tärkeä voimavara seurakunnissa, erityisesti virassa olevien työntekijöiden tukena. Eihän heidän kutsumuksensa ole mihinkään kadonnut.

Ikävuodet 57 tai 63 tai 68 eivät varasta Jumalan kutsumusta. Rooli vain muuttuu ja sen myötä painavat valjaat. Voi mikä elämänkokemus ja viisaus onkaan kätketty näiden veljien ja sisarten elämään! Heidän lusikkansa on ollut jo monessa keitossa. Tuskinpa on mitään uutta auringon alla, jota he eivät olisi jo kokeneet ja jota nuoremmat käyvät nyt läpi työssään. Heidän viisauteensa ja neuvoihinsa kannattaa tukeutua, vaikka päätöksenteko ja vastuu onkin jo nuoremmilla. Ohjaksia ei tietenkään tarvitse heille antaa.

Käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit” sisältää tärkeän hengellisen periaatteen. Uskon, että nuorempien työntekijöiden ja vanhimpien tulisi osoittaa monella tavalla tätä kunnioitusta. Se ottaa huomioon vanhempien rajoitteet ja voimavarat. Se on myös valmis suojelemaan heidän kunniaansa silloin, kun terveys käy ylivoimaiseksi ja molemminpuoliseen ymmärrykseen tulee särö.

Seniorityöntekijöiden ei ole hengellisesti tervettä jäädä laakereille. Siinä turhautuu. Ehkä jopa tulee kriittiseksi. Sen sijaan kunnioitus ja sopivat tehtävät tuovat siunauksen seurakunnalle, kun nuoremmat voivat palvella vanhempien siunaavien käsien kantamana. Senioreiden rohkaisevat ja kannustavat sanat silloinkin, kun toimitaan eri tavalla kuin on totuttu tai tehdään virheitä, ovat erittäin tärkeitä nuoremmille jatkajille.

Sukupolvien välit

Helluntaiseurakunnat ovat päättäneet ottaa käyttöönsä työntekijävaltakirjan. Sen ohjeissa linjataan, että veteraanit voivat säilyttää valtakirjansa eläköityessään. Tällä halutaan osoittaa seniorityöntekijöiden tarve seurakunnissa ja tunnustaa se, että kutsumus jatkuu ja sitä kunnioitetaan.

Lisäksi valtakirjatoimikunta on linjannut, että seurakunnat voivat anoa siirtymäkautena valtakirjoja myös eläköityneille aktiivisille työntekijöille. Joten edelleen paimentehtäviä tekevät seniorit voivat seurakuntiensa kautta hakea pastorin valtakirjaa. Myös heiltä edellytetään päivän perehdytyskoulutusta, joita tullaan pitämään useita tämän ja ensi vuoden aikana. Rohkaisemmekin seurakuntia anomaan valtakirjaa pastoraalitehtäviä ja julistustyötä tekeville eläköityneille työntekijöille.

Vanhan testamentin viimeinen jae puhuu isien ja lasten yhteisestä siunauksesta. On valtavan tärkeää luoda seurakuntaperheen sisäisiä siltoja. Molemmat kaipaavat toisiaan: nuoremmat vanhempien siunausta ja rohkaisua sekä vanhemmat nuorempien elämäniloa ja läsnäoloa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö lasten ja nuorten omaa toimintaa tai tapahtumia saisi järjestää, vaan henkilötason ja erityisesti johtamistason yhteyttä. Niihin löytyy joka seurakunnassa tilaisuuksia ja hetkiä. Sehän on sydämen tason asia.


Usko Katto

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon johtaja.