Menetyksen kipu kasvualustana - Läheisen itsemurha suistaa ihmisen syvään kuiluun, mutta monen pudonneen
tarina kuitenkin kertoo, että sieltä on mahdollista nousta ylös
Veijo Grönholm
Afrikkalainen tarina kertoo pienestä palmusta, joka kasvoi keitaan reunalla. Eräänä päivänä sen ohi kulki ilkeä mies. Hän huomasi iloisena ja vahvana seisovan nuoren puun. Mies oli kateellinen. Hän ei voinut sietää sitä, että palmu kasvoi niin kauniisti ja voimallisesti. Niinpä hän otti painavan kiven ja asetti sen palmun lehtikruunun päälle. Sitten hän jatkoi vahingoniloisena matkaansa.
Pikku palmu yritti ravistaa kiveä pois hartioiltaan. Se ei onnistunut. Palmu oli epätoivoinen. Koska se ei saanut kiveä pois päältään, se alkoi kasvattaa juuriaan syvemmälle maaperään pysyäkseen pystyssä ja murtumatta taakkansa alla. Juuret kasvoivat pohjaveteen saakka. Taakasta huolimatta siitä kasvoi keitaan komein palmu.
Monen vuoden jälkeen ilkeä mies palasi. Hän halusi nähdä, miten vaivaiseksi ja heikoksi palmu oli jäänyt, jos sitä edes olikaan enää. Mies ei löytänyt surkastunutta vaivaispalmua mistään. Samassa keitaan komein palmu taivutti itsensä hänen puoleensa ja sanoi: ”Kiitos kivestä, jonka asetit hartioilleni. Kuormasi teki minusta vahvan.”
Vanhat viisaudet
Oikaisen heti mahdollisen väärinkäsityksen. Tarkoitukseni ei ole puhua kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta ihmisen elämässä. Sellainen puhe tuntuisi kohtuuttomalta, varsinkin silloin, kun koetaan, että juuri nyt elämä lyö ”kuin vierasta sikaa”. Monia elämän tarjoamat kirvelevät iskut ovat jalostamisen sijaan kovettaneet ja katkeroittaneet. Aina kärsimys kuitenkin muuttaa jotain. Jos olosuhteet ympärillä eivät muutu, ainoaksi muuttujaksi jää ihminen itse.
"Ei ole koskaan hävettävää ottaa apua vastaan."
Ajan sanotaan parantavan haavat. Tiettyyn mittaan saakka se onkin totta. Jokainen haava, fyysinen ja psyykkinen, tarvitsee parantuakseen oman yksilöllisen aikansa – pikaparanemisia näkee vain harvoin. Ajan tarve riippuu monista tekijöistä. Syvä haava tarvitsee parantuakseen enemmän aikaa kuin pintaraapaisu. Pelkkä aika ei kuitenkaan aina yksinään riitä, vaan usein tarvitaan myös paljon muuta.
Kuolema pysäyttää aina
Läheisen kuollessa luonnollinen reaktio on suru. Suru on suhteessa rakkauteen: mitä suurempi rakkaus, sitä syvempi suru. Tässä mielessä surun viesti on myönteinen. Se kertoo, että surevalla on ollut etuoikeus rakastaa.
Paradoksaalista onkin, että usein vasta läheisen menettäminen paljastaa hänen todellisen arvonsa. Tieto siitä, että hän on iäksi poissa, asettaa monta asiaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. Surun aikamuoto on preesens. Mennyt on lopullisesti mennyttä, tulevaisuudesta ei ole mitään tietoa. On vain epäolennaisesta paljaaksi ravisteltu elämä tässä ja nyt.
Silloinkin kun kysymyksessä on niin sanottu luonnollinen kuolema, se järkyttää jälkeenjäänyttä lopullisuudellaan. Näin on varsinkin silloin, kun kuolema on tullut yllättäen. Sisäinen maailma seisahtuu. Moni muistaa tarkalleen hetken, jolloin läheinen kuoli, tai jolloin kuuli hänen kuolemastaan: missä oli juuri silloin ja mitä oli tekemässä.
"Menetykset ovat tuottaneet elämään myös arvokkaita asioita."
Tuo hetki jättää lähtemättömän jäljen sisimpään. Siinä epätodellinen olo valtaa sisäisen maailman. Miten voi olla mahdollista, että elämä ympärillä jatkuu, vaikka omassa maailmassa kaikki on pysähtynyt ja sisäinen maisema muuttunut oudoksi, kuin sumu sitä verhoaisi?
Traumaattinen suru
Kun rakas ihminen lähtee itsemurhan kautta, dramaattinen kuolintapa vaikeuttaa ja monimutkaistaa ihmisen sisäisiä surun prosesseja. On tavallista, että itsemurhamenetys aiheuttaa jälkeenjääneissä traumaattisen surun. Mitä odottamattomampi ja väkivaltaisempi kuolema on ollut, sitä todennäköisempää on, että läheiset traumatisoituvat.
Mitä voimakkaammasta traumasta on kysymys, sitä haastavampaa siitä on toipua. Arviolta 30–40 prosenttia traumatisoituneista ei kykene työstämään kokemuksiaan ilman ammatillista apua. Tämä tieto suhteellistaa vanhan kansanviisauden ajatuksen ajan parantavasta vaikutuksesta.
Mikä sitten tekee itsemurhakuolemasta erityisen traumaattisen? Usein läheiset kokevat olevansa jollain tasolla vastuussa kuolemasta, ja sisintä kalvaa kysymys siitä, olisiko tämä kauheus sittenkin ollut minun estettävissäni. Olinko kuuro? Olinko sokea? Epäonnistumisen tunteet, häpeä ja kuolemansyyn aiheuttama sosiaalisen leimautumisen pelko ovat raskaita kantaa.
Kriisipsykologi Salli Saari nostaa esille neljä tekijää, jotka vaikuttavat traumatisoivasti kriisien yhteydessä. Ensimmäinen niistä on tapahtuman odottamattomuus ja ennustamattomuus. Silloinkin kun merkkejä on ollut ilmassa, itse tapahtuma tuntuu aina tulevan yllättäen. Sitä on voitu aavistella ja pelätäkin, mutta kun tilanne todella tapahtuu, ollaan aina uuden edessä.
Toinen trauman syntyyn vaikuttava tekijä on tapahtuman kontrolloimattomuus. Siihen ei ole ollut mahdollista vaikuttaa. On kenties epätoivoisestikin yritetty, mutta mitkään yritykset eivät ole tuottaneet tulosta.
Kolmantena vaikuttavana asiana Saari näkee sen, että tapahtuma on luonteeltaan niin iso, että se koettelee ja muuttaa ihmisen elämänarvoja. Tämä voi olla elämän kokonaisuuden kannalta kohtalokasta siksi, että perustusten rakoillessa koko rakennus on vaarassa romahtaa.
Neljäs piirre on, että tapahtuma tunkeutuu syvälle ihmisen persoonaan, hänen historiaansa, nykyisyyteensä ja tulevaisuuteensa muuttaen oikeastaan kaiken. Vaivalla ja huolella rakennettu elämän palikkatalo on levällään lattialla. Nyt se olisi rakennettava uudelleen tietoisena jo etukäteen siitä, että entiseen muotoon sitä ei enää saa.
Niin sanotussa normaalissa surussa tunnusomaisia ovat muistot menetetystä henkilöstä, mutta traumatisoituneen ihmisen mieli keskittyy itse järkyttävään tapahtumaan, ja siihen liittyvät muistikuvat hallitsevat. Sureva ihminen pyrkii etsimään lohduttavia muistoja, traumatisoitunut sitä vastoin välttelee järkyttävästä tapahtumasta muistuttavia tilanteita ja asioita.
Suruun liittyvät keskeisesti murheellisuus, ikävä ja menetetyn kaipaaminen. Trauman piirteitä ovat jatkuva vaaran tunne ja ahdistuneisuus. Traumaattinen tapahtuma voi saada ihmisen kuvitelmissa lähes visuaalisen muodon. Sitä voidaan katsella ja kelata yhä uudestaan kuin sisäisenä elokuvana, joka ahdistaa, mutta josta ei pääse eroonkaan.
Traumasta voi toipua
Voimakas traumaattinen kokemus saattaa joskus johtaa pitkäkestoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön. Useimmissa tapauksissa se alkaa ilmetä noin kolmen kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta, joskus vasta kuukausia tai jopa vuosia sen jälkeen.
Trauman aiheuttaman stressihäiriön olemassaolosta voivat viestiä esimerkiksi toistuvat, aina uudelleen palaavat traagiseen tapahtumaan liittyvät mieli- ja muistikuvat, jotka synnyttävät ahdistusta. Siihen voi liittyä myös välttelyä ja torjuntaa. Trauman kokenut voi pyrkiä välttämään tai sulkemaan kokonaan pois tietoisuudestaan traumaattisesta kokemuksesta muistuttavia paikkoja, toimintoja tai keskusteluja. Pahat muistot voivat aiheuttaa jatkuvaa varuillaanoloa, keskittymisvaikeuksia, säikähtelyä ja uniongelmia. Kaikesta tästä seuraa uhka jäädä sosiaalisesti eristyksiin.
Traumaperäiseen stressihäiriöön sairastumisessa on merkitystä myös aikaisemmin koetuilla traumaattisilla tapahtumilla. Tämä näkyy usein nimenomaan juuri itsemurhaperheessä. Yhden perheenjäsenen mielenterveysongelmat ja jopa itsetuhoisuus ovat voineet jatkua pitkään, kenties vuosia, ja takana voi olla itsetuhon yrityksiäkin. Uuvuttavan taistelun keskellä huoli myös muista perheenjäsenistä ja heidän hyvinvoinnistaan on suuri. Pitkittyneen vaaran tunteen kanssa eläminen on syönyt voimavaroja. Näin ongelmat ovat jo valmiiksi kasaantuneet. Läheisen itsemurha on viimeinen pisara, joka saa astian tulvimaan yli äyräidensä ja suistaa ihmisen syvään surun kuiluun.
Vaikka kuilu on syvä, monen pudonneen tarina kertoo myös siitä, kuinka on jälleen noustu ylös. Vakavasta traumasta toipuminen ei juurikaan ole mahdollista yksin vaan edellyttää usein suuremman ”orkesterin” saumatonta yhteissoittoa. Ystävillä ja läheisillä, yhteiskunnan tukipalveluilla, terapeuteilla ja muilla ammattiauttajilla sekä hengellisellä tukiverkostolla on kaikilla oma tärkeä paikkansa selviytymistarinassa. Ei ole koskaan hävettävää ottaa apua vastaan silloin, kun sitä tarvitaan. Myös Jeesus tarvitsi apua ristinsä kantamisessa.
Traumaperäisen stressihäiriön vastailmiönä puhutaan traumaperäisestä kasvusta. Tutkijoiden mukaan menetykset ovat jälkikäteen tarkasteltuna tuottaneet monessa tapauksessa trauman kokeneiden ihmisten elämään myös arvokkaita asioita. Paradoksaalista on, että he kokevat itsensä haavoittuvammaksi mutta samalla vahvemmaksi.
Sisäinen ”tokenemiskyky” eli kyvykkyys selviytyä vastoinkäymisistä (resilienssi) samoin kuin kokemus omista käytettävissä olevista voimavaroista ovat monissa tapauksissa vahvistuneet. Lisäksi kyky läheisyyteen on kasvanut, ja trauman läpikäyneet tuntevat aikaisempaa enemmän myötätuntoa ja ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka ovat kokeneet elämän vaikeuksia.
Oman trauman ja sen mukanaan tuomien seurausten reflektointi ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Sen kautta elämän kertomus rakentuu hiljalleen uudelleen, ja näin tulee mahdolliseksi sopeutua elämään sen sanelemien uusien ehtojen puitteissa.
Trauman jälkeinen kasvu ja kärsimys kulkevat käsi kädessä. Siellä missä posttraumaattista kasvua tapahtuu, se syntyy nimenomaan selviytymiskamppailun seurauksena, ei niinkään traumasta itsestään. Trauma ei siis ole kasvun edellytys, kuten trauma itsessään ei myöskään koskaan ole hyvä tai toivottava asia.
Kun ihminen ei kykene muuttamaan elämänsä ulkoisia vaatimuksia, ainoaksi mahdollisuudeksi jää muuttua itse niin, että kykenee vastaamaan ulkoisiin olosuhteisiin. Tätä kutsutaan sopeutumiseksi. Siitä puhuu myös alussa kertomani afrikkalainen tarina.
Miten šokista toipuu?
Kuolinviestin saapuminen tai pahimmillaan itsemurhan näkeminen omin silmin johtaa ihmisen useimmiten psyykkiseen šokkitilaan, jossa hän menettää tilapäisesti kosketuksen sietämätöntä tuskaa tuottavaan ympäröivään todellisuuteen. Šokki varjelee häntä kohtaamasta koko kestämätöntä totuutta kerralla ja antaa siten tilaa ja aikaa selviytyä. Jotain liian suurta on mahdollisuus käsitellä pala palalta.
Šokissa olevaa ihmistä ei tulisi koskaan jättää yksin. Kuolinviesti olisi hyvä kertoa kasvotusten, ja sen jälkeen tulisi huolehtia siitä, että kriisin kohdanneella on turvallista seuraa.
Šokkitilaa ei ole aina helppo tunnistaa ulkopuolelta. Ulkoinen levollisuus ja toimintakyvyn säilyminen voivat johtaa harhaan. Lukkiutuneet tunteet voivat luoda mielikuvan, että tilanne olisi hallinnassa.
Kun elämä on iskenyt ihmisen rajusti kanveesiin, ylös kömpimiseen tarvitaan toisten apua. Šokkia seuraavassa reaktiovaiheessa tarvitaan kuuntelijaa. Tyrmäyksen kokeneella voi olla voimakas tarve puhua tapahtuneesta ja kerrata asioita aina uudelleen. Tämä voi tuntua lähellä olevista rasittavalta, mutta mahdollisuudella puhua on iso merkitys kokonaisuuden hahmottumisen ja toipumisen kannalta.
Jossakin vaiheessa sureva alkaa olla valmis katsomaan asioita yhä suoremmin silmiin ja laskeutuu hapuillen uuteen elämäntilanteeseen. Mieli työskentelee kierroksilla sopeutumisen kanssa, mikä voi tuoda mukanaan ärtyneisyyttä, keskittymisvaikeuksia tai tarvetta vetäytyä omiin oloihin.
Vähitellen tapahtuma alkaa löytää paikkaansa elämän kokonaisuudessa, mutta se ei enää määritä eikä hallitse kaikkea. Monet trauman kokeneista toipuvat ja palautuvat takaisin elämän arkeen läheisten ja ystävien tuella. Reilu kolmannes tarvitsee siihen ammattiauttajan tukea. (VG)
Teksti on toimitettu ja löytyy kokonaisuudessaankirjoittajan ja Minni Heinilän kirjasta Miksi lähdit näin? Ikkunoita itsemurhaan (Aikamedia 2022). Tilaa kirja .
Lähteet:
Saari, Salli 2003: Kuin salama kirkkaalta taivaalta – kriisit ja
niistä selviytyminen. Otava.
Uusitalo, Tuula 2007: Yli mahdottoman – itsemurha ja
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...