Markku Luoma: Lainsäädäntö, uskonyhteisön arvot, omat säännöt ja käytänteet

Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa erittäin vahvana eikä julkinen valta ole katsonut asiakseen ryhtyä ohjaamaan tai rajoittamaan uskonyhteisöjen toiminnan sisältöä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tämä on poikkeuksellista. Meillä uskonyhteisöjen ristiriidat viranomaisten kanssa, silloin harvoin kun niitä ilmenee, pohjautuvat uskonnonvapauden harjoittamiseen tavalla, joka loukkaa muita oikeuksia ja vapauksia (Suomen perustuslaki, 2. luku). Tässä esityksessä käsitellään uskonyhteisöjen toimintaa suomalaisen lainsäädännön näkökulmasta ja lähinnä vapaakristillisten yhteisöjen, erityisesti helluntaiherätyksen kannalta.

 

 

Uskonnonvapauslaki mahdollistajana

 Uskonnonvapauslain säätäminen on jo pian Suomen itsenäistyttyä avannut uskonyhteisöille mahdollisuuden järjestäytyä omaksi kirkkokunnaksi, ja samanaikaisesti yhdistymisvapautta koskeva lainsäädäntö on turvannut vapauden toimia muussakin yhteisömuodossa. Helluntaiherätyksen alkuaikoina keskusteltiin järjestäytymisen tarpeesta ylipäänsä, ja osa liikkeen toimijoista katsoi, että Hengen toiminnan tulee olla vapaata kaikista virallisista muodoista, niin kirkkokunnista kuin yhdistyksistäkin. Vapaan herätysliikkeen ihanteeksi nähtiin vapaa toiminta ilman yhteiskunnan määrittelemiä rakenteita. Juridisen järjestäytymisen vaihtoehtoja ei lainkaan systemaattisesti suunniteltu vaan järjestäytymiskysymyksiin törmättiin sen johdosta, että taloudellinen todellisuus vaati reagoimaan tilanteeseen. Syntyi tarve hankkia kiinteistöjä, palkata työntekijöitä, kerätä varoja, käynnistää lähetystyötä ja julkaista lehtiä ja kirjoja. Uskonyhteisön ulkoinen toiminta oli sovitettava yhteiskunnan juridisiin muotoihin (Ahonen 1994; Kangasoja ym. 2014; Ruohomäki 2014).

 

Juridisten muotojen hakeminen oli yhteydessä liikkeen opetukseen. Yhteistä ymmärrystä on kautta aikojen ohjattu julistuksen ja opetuksen kautta. Jakolinjoina ovat olleet kysymys paikallisseurakunnista ja seurakuntien järjestäytyminen uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Helluntaiherätyksen opin kulmakiviä ovat olleet seurakuntien itsenäisyys, vanhimmistojohtoisuus ja kielteinen suhtautuminen yliseurakunnalliseen järjestäytymiseen ja ohjaukseen.

 

Uskonnonvapauslaki loi vapaan mahdollisuuden uskonnon harjoittamiseen valtakirkon ulkopuolella (Uskonnonvapauslaki 1922). Lain tarjoama uskonnollisen yhdyskunnan järjestämistapa näytti kuitenkin olevan ristiriidassa herätysliikkeen omien periaatteiden kanssa, minkä vuoksi käytettiin hyväksi uskonnonvapauslain sijasta yhdistymisvapautta turvaavaa yhdistyslainsäädäntöä. Yhdistyslain mukainen järjestäytyminen mahdollisti toiminnan harjoittamisen, taloudenpidon järjestämisen ja juridisen päätöksenteon muodot. Tässäkin järjestelmässä jouduttiin opillisia näkemyksiä venyttämään siten, että vanhimmistojohtoisuus ei sopinut suoraan yhdistysrakenteeseen vaan syntyi tuntemamme kaksoishallintorakenne vanhimmisto/hallitus -jaon pohjalle.

 

Vaikka seurakuntien itsenäisyyden periaatteesta ja kirkkokuntarakenteen vastustamisesta pidettiin tiukasti kiinni, liike tarvitsi kuitenkin käytännössä valtakunnallisia rakenteita (Ahonen 1994; Ruohomäki 2014). Tähän tarpeeseen vastattiin perustamalla valtakunnallisesti toimivia yhdistyksiä eri toimialoille siten, että sellaisiksi luettavia yhteisöjä oli parhaimmillaan liki parikymmentä. Herätysliike tarvitsi myös yliseurakunnallista koordinaatiota, jota varten syntyi maakunnallisten veljespäivien ja valtakunnallisten Talvipäivien järjestelmä. Vaikka nämä olivat kokoonpanoltaan epävirallisia ja ilman juridista järjestysmuotoa, varsinkin Talvipäivät käytti tosiasiallisesti merkittävää päätösvaltaa.

 

 

Ulkoiset käytännöt lujittuvat osaksi arvopohjaa

Historiallisen kehityksen muokkaamaa järjestäytymistapaa perusteltiin ja legitimoitiin jäsenkunnalle julistuksessa, opetuksessa ja käytäntöjä toistamalla. Uskonnolliselle liikkeelle on tunnusomaista, että suuri osa johtamista ja johtamisviestintää tapahtuu hengellisen julistamisen kautta. Varsinainen muodollinen päätöksenteko hoidetaan seurakunnassa mahdollisimman vähin ponnistuksin, ”välttämättömänä pahana”. Vallitseva käytäntö kiinnittyy julistuksen ja opetuksen kautta osaksi oppirakennelmaa ja lujittuu jäsenkunnan arvopohjaan. Voi sanoa, että käytännöt pyhittyvät ja ovat lopulta osa uskomusten ja arvojen perusrakennetta.

 

Uskomukset ja arvot kuuluvat ihmisen kognitiivisten rakenteiden syvimpään kerrokseen, johon vaikuttaminen on vaikeampaa ja hitaampaa kuin tiedon jakaminen tai mielipiteiden ja asenteiden muuttaminen. Tähän törmättiin, kun muutosta yhdistysrakenteesta uskonnolliseksi yhdyskunnaksi ryhdyttiin toteuttamaan 2000-luvun alussa. Tietopohja ja vertailu tarkoituksenmukaisesta rakenteesta ei vakuuttanut koko yhteisöä, vaan muutossuunnitelman koettiin uhkaavan uskonelämän perusteita ja syvimpiä arvoja. Keskustelun käyminen asia-argumenteilla osoittautui yllättävän vaikeaksi. Vasta kahden vuosikymmenen keskustelu näyttää vähitellen johtavan tuloksiin. Yllättävästi viime vaiheessa euro on ollut tässä kova konsultti, kun kolehdinkannon laillisuutta koskeva kysymys on merkittävästi vauhdittanut järjestäytymisprosessia.

 

Suomalainen yhteiskunta on ollut huomattavan avara suhtautumisessaan uskonyhteisön arvojen toteuttamiseen. Erilaiset järjestäytymisen tavat ovat olleet mahdollisia, ja uskonnon harjoittaminen ja kokoontuminen on mahdollista myös kokonaan ilman juridisen järjestäytymisen muotoja, ellei omaisuuden ja talouden järjestäminen vaadi virallisia muotoja. Järjestäytymismuodon valitseminen jää yhteisön itse valittavaksi ja riippuu omien ”maallisten” toimintojen tarpeesta.

 

 

Negatiivinen uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuuskysymykset etusijalla?

Uskonnonvapauden kehityksessä ovat viime aikoina olleet esillä ns. negatiivinen uskonnonvapaus ja yhdenvertaisuuskysymykset. Keskustelun painopiste on siirtynyt uskomisen vapaudesta vapauteen uskonnosta eli oikeuteen olla uskomatta. Kun uskomisen vapaus alkaa olla jo itsestäänselvyys, korostuu eri uskomusryhmiin kuuluvien yhdenvertaisuus eri elämänalueilla ja uskonnollisten ryhmien yhdenvertainen asema.

 

Yhdenvertaisuuslain ja sukupuolineutraalin avioliittolain säätäminen ovat aiheuttaneet jännitteitä uskonyhteisöjen arvomaailman ja lainsäädännön linjan välille. Useimpien kirkkokuntien avioliittokäsitys poikkeaa lainsäätäjän näkemyksestä, eikä sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen kohtelussa kaikissa yhteisöissä seurata yhdenvertaisuuslain periaatteita. Lainsäätäjä on tässäkin suhteessa noudattanut uskonnonvapauden periaatetta ja jättänyt uskonnollisen toiminnan yhdenvertaisuuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Suhtautuminen avioliittoon ja vihkimiseen on jätetty uskonyhteisöjen itse päätettäväksi.

 

Vihkimiskysymys on vaikeasti ratkaistava ongelma luterilaisen kirkon sisällä. Muut uskonyhteisöt eivät näytä joutuvan juridisiin vaikeuksiin pitäessään kiinni perinteisestä näkemyksestä, vaikka saattavatkin kohdata vastatuulta yleisessä mielipideilmastossa. Uhkakuvat julistajien joutumisesta rikosprosessin kohteeksi homofobisena pidettyjen saarnojensa vuoksi eivät ole Suomessa ainakaan vielä toteutuneet. Sananvapaus mahdollistaa edelleen vakaumuksesta kiinni pitämisen ja omien periaatteiden mukaisen puheen ja kirjoittamisen. Se ei vaadi rikoslakia rikkovaa loukkaamista, solvaamista tai yleensäkään vihapuhetta. Normaalien hyvien tapojen välttäväkin noudattaminen riittää laillisuuden puolella pysymiseen, eikä vakaumuksesta tarvitse tinkiä.

 

Muita rajankäyntejä laillisuuden kanssa joudutaan käymään myös suhtautumisessa uskonyhteisöjen omaan ”lainkäyttöön” jäsenten käyttäytymisen valvonnassa. Niin ikään suhtautuminen ympärileikkauskäytäntöihin on ollut keskustelun alaisena ja sharia-lain käyttöönottoa pelätään. Uusia kysymyksiä saattaa nousta esille varsinkin uusien uskontojen rantautumisen myötä, ja hyväksyttävyyden rajoja joudutaan jatkossakin selvittelemään.

 

 

Alamaisuus esivallalle vai uskollisuus Jumalan sanalle?

Helluntailiikkeen arvomaailmassa on tärkeää alamaisuus esivallalle. Lakia ja oikeudenmukaisuutta halutaan noudattaa tinkimättömästi ja olla tässä myös ympäristölle esimerkkinä. Tästä huolimatta vielä tärkeämpänä arvona näyttäytyy uskollisuus Raamatun sanalle ja raamatulliselle toimintatavalle. Nämä periaatteet eivät yleensä ole joutuneet keskenään ristiriitaan, vaikka liikkeen alkuajoilta periytyvä tunne sijoittumisesta yhteiskunnassa marginaaliin ja ”ulkopuolelle leirin” näkyy ajoittain kriittisenä suhtautumisena valtavirtaan ja yhteiskunnan organisaatioihin. Esimerkkinä tästä ovat olleet suhtautuminen poliittiseen toimintaan osallistumiseen, äänestämiseen ja asepalvelukseen.

 

Pitkän aikavälin kehityslinjana näyttää olevan vähittäinen integroituminen yhteiskuntaan. Poliittiseen toimintaan osallistuminen on yleistynyt ja seurakuntalaisten ja pastorien ehdokkuuteen vaaleissa suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti ja kannustavasti. Äänestämiseen vaaleissa voidaan saarnoissa ongelmattomasti kehottaa. Merkittävänä ilmiönä on myös osallistuminen kolmannen sektorin toimijana erilaisiin sosiaalisen auttamistyön muotoihin ja kehitysapuun kiinteässä yhteistyössä viranomaistahojen kanssa.

 

 

Yhteenvetona voidaan todeta seuraavat ydinkohdat:

 Lainsäätäjällä tai viranomaisilla ei Suomessa ole mitään agendaa tai pyrkimyksiä ohjata uskonyhteisöjen toiminnan sisältöjä. He pyrkivät takaamaan mahdollisimman laajan toimintavapauden kaikille uskonyhteisöille. Uskonnonvapautta rajoittavat muut perusoikeudet, kuten sananvapaus, yhdenvertaisuus, henkilökohtainen vapaus ja koskemattomuus, yksityiselämän suoja sekä rikoslain suojaamat oikeudet.

 

Uskonyhteisöt voivat valintansa mukaan käyttää erilaisia järjestäytymisen tapoja ja organisaatiomuotoja. Yhteisön arvoperusta vaikuttaa siihen, millaisia ulkonaisia muotoja toiminnassa käytetään.

 

Vallitsevat ja toistetut käytännöt omaksutaan osaksi sisäistettyjä arvoja ja periaatteita. Käytäntöjä voidaan vahvistaa julistussisältöjen avulla. Käytäntöjen ”pyhittyminen” vahvistaa pysyvyyttä ja vaikeuttaa rationaalista muutossuunnittelua.

 

Helluntailiikkeen juridiseen organisoitumiseen on vaikuttanut pitäytyminen Raamatun sanaan ja alkuseurakunnan toimintatapaan.

 

Helluntaiherätys on kehittynyt yhteiskunnallisiin rakenteisiin kriittisesti suhtautuvasta marginaaliryhmästä yhteiskuntaan integroituneeksi vaikuttajaksi. Kehitys näkyy aikaisempaa myönteisempänä suhtautumisena muihin instituutioihin ja osallistumisena yhteiskunnalliseen toimintaan.

 

 

Markku Luoma

 

Kirjoittaja on varatuomari, filosofian tohtori ja eläkkeellä oleva poliisipäällikkö.   

 

 

 

 

 

 

Lähteet:


Ahonen, L. K. 1994. Suomen helluntaiherätyksen historia. Päivä.

Kangasoja, M., Luoma, M. & Mantsinen, M. 2014. Kohti hyvää seurakuntahallintoa. Aikamedia.

Ruohomäki, J. 2014. Suomen helluntailiikkeen synty, leviäminen ja yhteisönmuodostus 1907–1922. Aikamedia.

Suomen perustuslaki, 731/1999.

Uskonnonvapauslaki, 267/1922 (vanha), 453/2003 (nykyinen).



Teema
51

Teema10.11.2023 | Anniina Jakonen

Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi
Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi.
– Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaMegadethin Dave Mustaine ja Dave Ellefson, Brian Welch ja Reginald Arvizu Kornista, W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawless ja Iron...
TeemaHyväosaisuus kasautuu myös parisuhdeasioissa. Köyhyys lisää eroriskiä.
TeemaSyviä kriisejä läpi käynyt pariskunta suosittelee vahvaa sitoutumista ja kommunikaatiotaitojen opettelemista.
TeemaAvioliittoleireille tullaan erilaisista tilanteista.
UutisetHuipputeknologia seuloo haitalliset yksilöt suuristakin väkijoukoista.
UutisetAnna Hellgrenin elämään vakava sairaus toi yksinäisyyden, mutta seurakunta on hänelle koti.
TeemaUudentyyppinen tapa tukea lapsia ja nuoria sai pilottikoululta hyvän palautteen.
TeemaFidan globaalikasvatustunnit tavoittavat vuosittain tuhansia oppilaita ja satoja opettajia.
TeemaLukijoiden maailma on otettu huomioon niin kampanjalehden tekstissä kuin kuvissakin.
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saa­nut vuosien aikana tukevaa tuntumaa eri kristillisten pii­rien nuoriin.
...
TeemaMillainen on helluntainuori vuonna 2018? Nuoret kertovat siitä itse.
TeemaSeurakunnasta annetut eväät vaikuttavat siihen, kestääkö nuoren usko vai kaatuuko se kuin korttitalo
TeemaYstävän kuolema sai Milja Peuramäen ymmärtämään, ettei aina tarvitse olla vahva.
TeemaMasentunut ja uupunut voi olla turvallisella mielellä, sillä uskossa ei ole kyse siitä, mitä ihminen tekee.
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tal­lessa kansioita, joihin on kertynyt yli 200 samaa aihet­ta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat taistelusta, jon­ka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaMielenterveysongelmien stigma on vähentynyt, mutta psykoosisairaudesta kärsivä ja hänen läheisensä jäävät yhä helposti yksin.
TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.
TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaIslamin mullan alta nousee paljon pieniä taimia. Jos meillä on hengellinen ilta, puolikuun maissa on vasta aamu.
TeemaLähi-idän kristityistä puhuttaessa tulee melko nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista ja lujista sukusiteistä juontava ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin, kun to...
TeemaTuleva maailmanlaajuinen verkosto tähtää uskon ja lähetysvastuun kasvuun.
TeemaUskoon tulleiden ja potentiaalisten johtajien omankieliset tilaisuudet vastaavat kristillisen arabiyhteisön tarpeisiin Suomessa.
TeemaMiten voisin muistaa maailman tarpeita mutta saada omanikin kuuluviin?
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaMitkä ovat kolme tärkeintä esirukousvastaustasi? Neljä henkilöä vastaa.





Petri Viinikkala


1. Aikuisuuden kynnyksellä koetin elää hyvää elämää ja kelvata Juma...
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaKristuspäivä tuo tuhannet kristityt yhteen rukoilemaan.
TeemaMalmin Saalem -seurakuntaan kuuluvat Anneli ja Jorma Lahikainen ovat saaneet tehtäväkseen sytyttää rukoustulta ympäri Suomen.
UutisetKun kodissa on rakkauden ilmanala, homma toimii, Miko Puustelli sanoo.
TeemaLapsen menetys jättää ilmaan paljon kysymyksiä. Katkeruuden tilaan ei kuitenkaan pidä jäädä, Esko Mäkelä sanoo.
TeemaTerapeutti pystyy auttamaan, jos hän kykenee kokemaan saman särkymisen kuin asiakkaansakin.
TeemaOma muuttunut isä oli Rainer Frimanille tärkeä esikuva.
TeemaEsimerkkinä oleminen on nigerialaistaustaisen Samuel Okunoyen mielestä isyyden kulmakivi.
TeemaVasta kun seurakunta tajuaa rikkinäisyytensä, siitä voi tulla parantava yhteisö.
TeemaNoora Nätkin ei luule enää, että kaikkien tunteiden täytyy johtaa toimintaan.
TeemaHomoseksuaalisuuden syntyyn vaikuttavat monet tekijät.
TeemaLähtö ei tullut yllättäen. Silti sen jättämä kaipaus ja ikävä täyttävät sielun kuin sumea usva.
TeemaSururyhmässä on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi moninkertaisesti.
TeemaYhteistyössä ryhmien käynnistämiseen löytyivät myös riittävät resurssit.
TeemaOman lapsen kuolema on valtavan suuri menetys, jolla on kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan tehtävä? Kenelle se oikein kuuluu? Miksi niin harvat innostuvat nykyisin evankelioimisesta? Ja mitä se oikeastaan käytännössä on?

...
TeemaMitä seurakunnan tulee ymmärtää maallistuneen nykyihmisen elämästä, jos haluaa tehdä Jeesusta hänelle tunnetuksi ja välittää hänestä aidosti?


– Kun teemme tämän...
TeemaEvankelioimisen suuria innovaatioita helluntailiikkeessä olivat 1900-luvun alkupuolella telttakokoukset ja kitarakuorot. Evankelioiva Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaEvankeliumi tavoittaa näinä päivinä yli miljoona maamme asukasta.
TeemaPunainen väri on vähentynyt tavoittavan työn tilannekartoituksessa. Suomen ainoa palkattu HS- yhteysevankelista löytyy Lapista.
TeemaHellevi Pasanen murehtii turhautuneiden seurakuntalaisten puolesta ja innostaa heitä viemään ilosanomaa toisille.
TeemaJumalan navigaattori ohjaa pyöräilijää tarkasti aivan oikeiden henkilöiden luo.
TeemaTuomo Rauma rohkaistui rukoilemaan sairaiden puolesta.
TeemaPirkko Eemola ymmärtää nyt, mitä Jumalan valmistamat teot tarkoittavat.
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset, ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten merkittävimmistä globaalin kristillisyyden ilmiöistä.” Näin suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten ja roomalaiskatolisen kirkon vuonna 1972 aloittamaa k...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan