Hengen johdatus ei ole vain kokemuksia

Aika ajoin helluntailaisten ja muiden karismaatikkojen on hyvä muistuttaa itseään siitä, että Pyhän Hengen toiminta ei ilmene vain kokemuksina hengellisissä tilaisuuksissa tai yksityisissä rukoushetkissä. Hengen vaikutus näkyy jatkuvasti seurakunnassa, joka ymmärtää roolinsa oikein. 

Pyhän Hengen johtama seurakunta näkee itsensä osana Raamatun välittämää Jumalan suurta pelastuskertomusta. Se myös ymmärtää lähetystehtävän tärkeyden ja toteuttaa tehtävää uskollisesti omassa ympäristössään. Tämän mahdollistaa kristittyjen välinen keskinäinen yhteys. 

Nämä periaatteet tekevät seurakunnasta elinvoimaisen ja mahdollistavat osaltaan sen kasvun. 

Kristillinen seurakunta ei voi erottaa itseään Jumalan pelastuskertomuksesta eli siitä, miten Jumala on toiminut historiassa ja toimii nykyaikana. Raamatun lehdiltä avautuva kertomus voidaan jakaa viiteen näytökseen, jotka ovat luominen, lankeemus, Israelin kansan vaiheet, Jeesus sekä seurakunta, jolle on annettu lähetystehtävä. 

Vanha testamentti muodostaa kiinteän osan kertomusta. Sitä ilman ei voi ymmärtää Uutta testamenttia, joka kertoo Jeesuksen tarinan ja kuvaa seurakunnan syntyä ja alkuvaiheita. Jumalan pelastuskertomuksen neljä ensimmäistä näytöstä asettavat Pyhän Hengen johtamana elävän seurakunnan osaksi käsikirjoitusta, jota ei ole vielä kirjoitettu valmiiksi. Seurakunnalla on oma osansa ja vastuunsa käsikirjoituksen loppuun saattamisesta. Jeesuksen seuraajat on kutsuttu elämään todeksi suurta pelastuskertomusta.

Seurakunta voi oppia pelastuskertomuksen eri vaiheista. Ensimmäinen Mooseksen kirja kuvaa Jumalaa kaiken alullepanijana ja luojana. Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen ja antoi hänelle erityisen arvon. (1)  Ihminen edustaa Jumalaa maan päällä, ja hänen tehtävänään on pitää huolta luomakunnasta. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja kantaa hänen kuvaansa. Kyse ei ole vain ihmisen sielusta vaan koko olemuksesta. Hengen johtamassa seurakunnassa jokainen yksilö kohdataan samanarvoisena, Jumalan kuvana.

Ihminen ei kuitenkaan kyennyt elämään Jumalan tahdossa. (2) Lankeemuksen seurauksia on jokainen kokenut elämässään. Ihminen toimii usein itsekkäästi ja tuhoisasti. Ahneus ja moraalittomuus eivät ole kenestäkään kaukana. Lankeemuksen vuoksi Jeesuksen seuraajien tulee olla valppaita ja kehittää arviointikykyään, jotta synnin seurauksia voidaan tehdä tyhjäksi. 

Lankeemus muistuttaa siitä, että jokainen on tehnyt syntiä ja tarvitsee Jumalan armoa. Hengen johtama seurakunta mahdollistaa sen, että syntinen ihminen kohtaa armollisen Jumalan.

Israelin kansan vaiheet kuvaavat Jumalan ja hänen kansansa liittoa. Kansa kapinoi toistuvasti, mutta matkan varrelle mahtuu myös hyviä aikoja ja monia uskollisia ihmisiä. Jumala oli uskollinen kansalleen sen tottelemattomuudesta huolimatta. Profeetat toivat esiin Jumalan tahtoa eri vaiheissa. He puuttuivat muun muassa johtajien moraalittomuuteen, tekopyhyyteen, ahneuteen ja sortoon. 

Israel ei kuitenkaan ollut Jumalan suunnitelman päätepiste, sillä Jumala halusi laajentaa kansansa kaikkiin maailman ihmisryhmiin. Seurakuntaa tämä Hengen työ muistuttaa lähetystehtävän laajuudesta; evankeliumia ei ole suunnattu vain niille, jotka elävät lähellä ja ovat helposti tavoitettavissa. 

Jeesuksen tulo maailmaan on pelastuskertomuksen keskeinen tapahtuma. Jeesus osoitti, minkälainen Jumala on. Hän valitsi itselleen seuraajia ja opetti heitä elämään tietyllä tavalla. Hän julisti Jumalan valtakuntaa, joka on läsnä jo nyt – vaikka ei vielä täysin. 

Jeesus kuoli ristillä sovituskuoleman, johon liittyy sekä yksilön että koko maailmankaikkeuden sovitus. Jumala herätti hänet kuolleista, mikä sinetöi hänen palvelutehtävänsä ja kuolemansa merkityksen. Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala, jonka kautta ihmiset voivat pelastua. 

Pyhän Hengen johtama seurakunta on aina Jeesus-keskeinen. Jeesus Kristus on uskon kovaa ja luovuttamatonta ydintä. Useimmat asiat ovat hänen rinnallaan kehällisiä ja toisarvoisia.

Seurakunta elää Pyhän Hengen johtamana silloin, kun se ottaa sille annetun tehtävän tosissaan. Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus antaa opetuslapsilleen käskyn tehdä opetuslapsia. (3)  Lähetyskäskyn olennainen osa kuuluu: ”Tehkää kaikista kansoista minun opetuslapsiani.” Seurakunnan toiminnan tulee tähdätä siihen, että ihmiset kiinnittyvät terveellä tavalla Jeesukseen, eivät esimerkiksi nimekkäisiin puhujiin tai hengellisen kentän ilmiöihin. 

Jeesuksen opetuslapsiksi voidaan kasvaa vain muiden kanssa, osana yhteisöä. Jokainen tarvitsee terveitä esikuvia, koska jokainen ottaa mallia jostakin. Kristitty voikin kysyä itseltään säännöllisesti: Minkälainen esikuva olen toisille? Opetanko toisia esimerkilläni pitämään Jeesuksen opetuksia?

Helluntailaisille rakas Apostolien tekojen toinen luku kuvaa Hengen vuodatusta ihmisiin. Tekstistä tulee esille tärkeä periaate, joka liittyy seurakunnan tehtävään ja elämään Pyhän Hengen johtamana. (4)  Kuvaus tulisista kielistä puhuu ensinnäkin armolahjasta, johon myös monet helluntailähetit vuosisata sitten uskoivat: Henki antaa puhuttavaksi paikallisia kieliä, jotta evankeliumia voidaan julistaa ihmisille. Luukkaan kirjoittama kertomus voi edelleen herätellä kristittyjä etsimään Hengen lahjoja ja käyttämään niitä yhteisissä kokoontumisissa. Jumalan Henki toimii nykypäivänä, ei vain muinaisuudessa. 

Apostolien tekojen kohtaan liittyy myös laajempi teologinen periaate. Pietarin puhe, jossa hän viittaa Joelin profetiaan Jumalan Hengen vuodatuksesta ”kaiken lihan päälle” (5) kuvastaa Hengen työn laajuutta. Hengen vuodatus ja työ eivät ole riippuvaisia ihmisten sukupuolesta, iästä tai yhteiskunnallisesta asemasta. Tämä on myös helluntailaisuutta aidoimmillaan. Pyhän Hengen johtamassa seurakunnassa kaikki palvelevat yhdessä: miehet, naiset, nuoret, vanhat ja erilaisissa elä- mäntilanteissa ja asemissa olevat. 

Tuliset kielet symboloivat sitä, että kaikki ihmiset voivat ymmärtää evankeliumin. Pyhä Henki ottaa huomioon paikalliset tarpeet. Hengen johtama seurakunta osaa aina ”tulkata” sanomansa eri ihmisryhmille ymmärrettävällä tavalla – ei vain kielellisesti vaan myös kulttuurisesti.

Helluntailaisuus on historiallisesti ollut vahva tässä. Liikkeessä on haluttu mennä sinne, missä ihmiset ovat, ja tehty evankeliumi ymmärrettäväksi käytettävissä olevilla menetelmillä. On helppoa jämähtää paikoilleen, mutta seurakuntaa kutsutaan Hengen inspiroimana arvioimaan omaa toimintaansa sekä lähiympäristön tarpeita. Miten evankeliumi voidaan tehdä ymmärrettäväksi vuonna 2016? Jeesuksen seuraajia kutsutaan ajattelemaan luovasti. 

Pyhä Henki voi johdattaa seurakuntaa, joka elää keskinäisessä yhteydessä. On turha puhua Jumalan suuresta pelastuskertomuksesta tai seurakunnalle annetusta lähetystehtävästä, jos seurakuntalaiset eivät tule toimeen keskenään eikä heidän välillään ole yhteyttä. Johanneksen evankeliumin loppupuolella Jeesus viittaa rukouksessaan uskovien yhteyteen: ”...että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa”. (6) Raamatunkohdassa yhteys liittyy kiinteästi seurakunnan tehtävään: ”Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” 

Myös Paavali painotti yhteyttä kirjeissään seurakunnille. Korintissa seurakunnan tilanne oli monella tapaa karannut käsistä. Armolahjojen käyttö oli villiintynyttä, seurakunnassa oli moraalittomuutta sekä keskinäisiä riitoja ja jakautuneisuutta. Uskovat käyttäytyivät yhteisillä aterioilla sopimattomasti: yhdet olivat humalassa, toiset nälissään. Heidän välillään ei liene ollut kummoistakaan yhteyttä. (7) 

Paavali uskoi kuitenkin seurakuntaan ja yhteyden mahdollisuuteen kaikesta huolimatta. Hän katsoi, että Korintin seurakunta oli Jumalan seurakunta, jolle Henki oli antanut paljon lahjoja. (8)  Paavali näki seurakunnassa paljon hyvää sen ongelmista huolimatta. Yhteys ei ollut hänelle vähäarvoinen asia, jonka saattoi rikkoa pienten tai edes isompien erimielisyyksien vuoksi. Yhteyden puolesta kannatti taistella. 

Pyhän Hengen johtamana elävä seurakunta tunnistaa paikkansa Jumalan pelastuskertomuksessa, toteuttaa tehtäväänsä uskollisesti ja elää keskinäisessä yhteydessä. Pyhän Hengen johdatuksessa elävä yhteisö innostaa siihen kuuluvia ja tavoittaa myös paljon uusia ihmisiä.

Viitteet: 1) 1. Moos. 1:27. 2) 1. Moos. 3. 3) Matt. 28:18–20. 4) Ap. t. 2:3–7. 5) Ap. t. 2:17–18; Joel 2:28–32. 6) Joh. 17:21. 7) Esim. 1. Kor. 1:10–17; 5–6; 11:17–34. 8) 1. Kor. 1:4–9.

Kysymys seurakuntalaisten välisestä yhteydestä on elintärkeä. Riitely oppiin, Raamatun tulkintaan ja jumalanpalveluskäytäntöihin liittyvistä asioista on valitettavan usein johtanut yhteyden katoamiseen ja ihmissuhteiden hajoamiseen. On surullista, jos kristitty ei esimerkiksi suostu osallistumaan ehtoolliselle jostakin asiasta eri tavoin ajattelevien seurakuntalaisten kanssa. 

Paavalin esimerkki osoittaa, että yhteys ei ole kevyt asia, joka voidaan rikkoa mielipide-erojen vuoksi. Yhteyttä tulee edistää opettelemalla keskustelemaan avoimesti, asiallisesti ja toista kunnioittaen erimielisyyttä aiheuttavista asioista. Eri mieltä olevat voivat harjoitella yhteyttä palvelemalla seurakuntaa yhdessä. 

Seurakunta on Jeesus-keskeinen yhteisö, jossa Jeesus Kristus mahdollistaa yhteyden. Kehällisten asioiden ei tule antaa rikkoa tätä yhteyttä. Pyhän Hengen johtama seurakunta vaalii yhteyttä yli kaiken. Yhdessä palveleminen vahvistaa seurakunnan identiteettiä ja vie sen tehtävää eteenpäin Pyhän Hengen johtamana.