Enkeli taivaan: Tuttu jouluvirsi on täynnä syvällistä teologiaa
Katolisen kirkon entinen munkki Martti Luther (1483–1546) tunnetaan uskonpuhdistajana mutta myös suuren perheen isänä. Kuuluisan jouluvirtensä hän teki alun perin joulukuvaelmaksi omille lapsilleen.
Virren syntyvuonna 1534 Lutherin viisilapsisen perheen esikoinen Hans oli kahdeksanvuotias, joten hänelle lienee langennut kuvaelmassa keskeinen enkelin rooli. Nuorimmainen, Margareta, oli virren syntymisen aikaan vielä kehdossa. Hän oli aivan ilmeisesti näytelmän itseoikeutettu seimenlapsi.
Enkeli taivaan -virren ensimmäinen melodia oli piirileikeistä tuttu rallatus, mutta Luther käytti myös sanoituksessaan tuosta laulusta tutuksi tulleita sanakäänteitä. Nuorten suosimassa piirileikissä nuori mies kertoi tuovansa kaukaa maailmalta aivan ennen kuulumattomia uutisia. Lutherin virressä sanoman tuoja tulee sen sijaan taivaan korkeudesta ja tuo tullessaan hyviä uutisia.
Virren ja joulukuvaelman ensiesityksen voi hyvin kuvitella olleen kuten mikä tahansa tämän päivän koululaisten tai esikoululaisten esittämä joulukuvaelma. Niissä on aina sekoitus esiintyjien intoa ja ujoutta.
Luther käyttää Jeesus-lapsesta lastenvirteen sopivaa hellittelymuotoa ”Jesulein”. Tämä ja jotkut muut yksityiskohdat ovat kuitenkin karisseet pois eri käännösten yhteydessä.
Nykyisessä suomalaisessa virsikirjassa ei ole vastineita Lutherin alkuperäisen virren säkeistöille 3–6 ja 10.
Herramme Kristus teille nyt
Lapsille kirjoittamassaan jouluvirressä Luther avaa myös tärkeitä teologisia näkökulmia. Kolmessa ensimmäisessä säkeistössä hän kuvailee, kuinka enkelillä on halu laulaa ja kertoa siitä suuresta uutisesta, jonka tämä tuo tullessaan. Neitsyt on synnyttänyt pienokaisen, joka on Herra ja Kristus. Reformaattori tiivistää näin sen, mitä enkelit ilmoittivat paimenille ja mistä aiemmin oli ilmoitettu myös Joosefille: Jeesus on Vapahtaja, joka tulisi pelastamaan ja puhdistamaan kansansa kaikista heidän synneistään.1
Luther muistuttaa, että seimessä lepäävä herkkä lapsonen – kindelain – on nimenomaan Vapahtaja, Kristus ja Herra.2 Sen lisäksi Jeesus on Lutherille myös ”unser Gott”, meidän Jumalamme, kuten alkuperäinen teksti toteaa.
Ruotsin arkkipiispa Olaus Martini (1557–1609) käänsi Lutherin jouluvirren ilmeisesti 1500-luvun lopussa, ja se julkaistiin painettuna ensimmäisen kerran vuonna 1617. Martinin ruotsinkielinen teksti toteaa seimessä makaavasta Jeesuksesta virren seitsemännessä säkeistössä, että tämä on ”tosi Jumala ja tosi ihminen” (ruotsinkielinen virsikirja 1695). Arkkipiispan käännöksessä on selkeästi kaikuja vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen linjauksesta, jonka mukaan Jeesus Kristus on ”samana täydellinen jumaluudessa ja samana täydellinen ihmisyydessä”.
Lasten joulukuvaelma sisältää siis syvällisiä teologisia viittauksia johdattaen kuulijansa pelastusopillisten asioiden ytimeen: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.”3
Jeesuksen maailmaan tulemisen syy kerrotaan virren alkuperäisissä säkeistöissä 2–4: Herra, Kristus, meidän Jumalamme, tuli maailmaan pelastaakseen meidät hädästä, puhdistaakseen meidät kaikesta synnistä ja tuodakseen meille sen ilon, jonka Isä Jumala on valmistanut valtakunnassaan. Voidakseen tulla meille Vapahtajaksi ja kurkottaessaan meidän puoleemme Jumalan Pojan täytyi alentua alas seimenlapseksi.
Luther kertaa virressään sen, mitä enkelit ilmoittivat paimenille: koko maailmalle ilmoitettavan suuren ilon ja uutisen aihe löytyisi halvasta seimestä. Tästä itsensä alentavasta Kuninkaasta tuli virren kenties keskeisin teema.
Lutherin joulukuvaelmassa lapset lähetettiin paimenten kanssa iloiten katsomaan sitä, minkä Jumala oli heille valmistanut ja lahjoittanut.
Sä köyhäks’ tulit rikkahin
Alkuperäisen tekstinsä seitsemännessä – meidän virsikirjamme neljännessä – säkeistössä koko maailmalle ilmoitettu ilosanoma muuttuu yhteisestä, paimenten ja enkelten kanssa jaetusta ilosta henkilökohtaiseksi puhutteluksi. Virren ja joulukuvaelman ensimmäiset säkeistöt laulaa suurta sanomaa tuova, taivaan korkeuksista tullut enkeli. Seuraavissa säkeistöissä laulua jatkaa hämmästynyt ja iloinen lasten ja paimenten joukko. Mutta tämän jälkeen ei kertojana olekaan enää suuri ryhmä vaan yksin omaa sydäntään tutkisteleva, hämmentynyt ihminen.
Jo riennä katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi: Hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses.
Lutherin tekstissä rinnastetaan suuruus ja pienuus, valta ja heikkous, taivaan valtakunnan loisto ja alhainen eläinten seimi. Taivaan kunniasta tullut Jumalan Poika ja eläinten halpa syöttökaukalo muodostavat vastakohdan, joka mykistää ihmeen äärelle tulevan. Luther taluttaa kuulijansa evankeliumin suuren mysteerin äärelle, josta Paavali on todennut: ”Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.”4
Seimen äärelle hiljentynyt havahtuu näkemään myös oman sydämensä tilan. Hän pyytää, ettei jalo vieras, tuo seimeen alentunut Jumalan Poika, halveksuisi hänen syntisyyttään ja kurjuuttaan. Ja evankeliumi vastaa kysyvälle armon sanoilla. Jumalan rakkaus yllättää syntisen ihmisen. Vielä hetkeä aiemmin iloisesti helähtänyt kiitos ei heti löydä sanoja vaan kysyy avuttomana: ”Sua kuinka kyllin kiittäisin?”
Luther on löytänyt joulun evankeliumista enkelten kuoron mahtavan julistuksen lisäksi sen syvästi henkilökohtaisen ja kaikki laulut hetkeksi hiljentävän puolen. Siinä on jotakin samaa kuin vuosikymmenet myöhemmin kiirastorstaina asetetun ehtoollisen yhteydessä. Opetuslapset eivät voineet käsittää, kuinka heidän herransa vyöttäytyi halvimman palvelijan osaan ja alkoi pestä heidän jalkojaan.5
Lutherin evankeliumissa on tilaa ylistyksen pauhulle, mutta siihen sopii myös hiljaisuus, jossa sisin kuiskaa kipunsa Kristukselle. Hän ei ole ainoastaan ylistyksen ja palvonnan kohde vaan myös minun Herrani ja Vapahtajani. Ilman hänen alentumistaan – ellei hän meitä palvele, puhdista ja pese – meillä ei ole sijaa hänen luonaan. Seimen äärellä meidät taivutetaankin tarvitsevan ihmisen paikalle.
Hän tyhjensi itsensä
Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korkeus, ei valta, kulta, rikkaus.
Aiemmissa alkuperäistekstin jakeissa Luther on todennut, että vaikka seimi olisi tehty jalokivistä ja kullasta, se olisi kuitenkin liian vaatimaton kehto hänelle, jonka omaisuutta on taivaan loisto ja kirkkaus ja joka on kaiken Luoja.
Luther viipyy useamman säkeen ajan sen mysteerin äärellä, jonka mukaan Kristus luopui kirkkaudestaan ja alensi itsensä. Tämä oli välttämätöntä meidän pelastamisemme tähden, mutta se on virren mukaan myös esimerkki meille, Jeesuksen seuraajille.
Virsi palauttaa mieliin Paavalin opetuksen Kristuksesta, joka luopui omastaan, otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.6 Filippiläiskirjeen asiayhteys paljastaa, mitä apostoli halusi lukijoilleen opettaa. Hän kehottaa heitä olemaan sopuisia ja yksimielisiä. Hän toivoo, etteivät nämä tekisi mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta vaan kunnioittaisivat toisiaan ja pitäisivät mieluummin toista parempana kuin itseään. Tämän lisäksi Paavali rohkaisee lukijoitaan etsimään sitä, mikä on toisille parasta.7
Kaikelle tälle Paavali nostaa esimerkiksi Jeesuksen: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.”8 Itsensä alentanut Kristus ei siis ole – Filippiläiskirjeen konteksti huomioon ottaen – kristityille esimerkki ihmeisiin ja tunnustekoihin kykenevästä Jumalan Pojasta, vaan hänen esimerkkinsä viitoittaa meille ensisijaisesti tietä nöyrään ja kuuliaiseen palvelemiseen.
Jotakin samankaltaista sisältyy Lutherin jouluvirren keskeiseen opetukseen. Hetkeä aiemmin olemme laulaneet Jumalan kiitosta enkelten kanssa, ja samassa löydämme itsemme hiljentyneinä hänen edestään, jolla ”oli Jumalan muoto”, mutta joka ”ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen”.9
Tee asunnokses sydämein
Seimen äärelle hiljentyneen, Jumalan ihmeen koskettaman ja oman sisimpänsä mahdottomuuden tuntevan ihmisen sydämestä nousee Lutherin virren sanoin rukous:
Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein.
Sydän on kuullut ja iloinnut enkelten tuomasta lupauksesta. Yhdessä paimenten kanssa on tehty matka seimen äärelle. Jumalan Pojan vapaaehtoinen nöyrtyminen halpaan seimeen on hiljentänyt tulijan ja saanut hänet vertaamaan omaa sydäntään Jumalan taivaan kirkkauteen, tuon vastasyntyneen puhtauteen ja pyhyyteen.
Tässä kohtaa virren sanoma ei niinkään julista, vaan sen säkeet hiljenevät sydämen rukoukseksi. Virren tekijä pyytää Jeesusta olemaan, ei ainoastaan koko maailman Vapahtaja, vaan oman sisimmän valo ja sydämen muuttaja.
Sata vuotta Olaus Martinin jälkeen hänen ruotsinkielistä käännöstään Lutherin jouluvirrestä muutettiin hieman juhlavammaksi. Alkutekstille uskollisena Martini pyytää, että Jeesus tulisi ja tekisi ”sänkynsä” hänen sydämeensä. Johan Olof Wallin näki paremmaksi pyytää, että Jeesus tekisi vuoteen sijasta ”temppelinsä” ihmissydämeen (ruotsinkielinen virsikirja 1819). Alkuperäinen teksti on sittemmin oikeutetusti palautettu ennalleen.
Ah, iloni jos sinuss’ ois
Jouluvirren opettavat säkeet johdattavat laulajia vähitellen yhtymään enkelten kanssa mahtavaan ylistyksen pauhuun. Nyt kiitos nousee siitä ilosta, jonka sydän on kokenut tultuaan Kristuksen hoitamaksi. Sydämen pyhäkössä – kuten Luther asian ilmaisee – säilyy kirkkaana Kristuksen tunteminen ja läsnäolo, jota hän ei soisi koskaan unohtavansa.
Ah, iloni jos sinuss’ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla.
Jouluvirteen sovitetut kirkkaat ja hiljaisemmat säkeet ovat oivallinen osoitus siitä, että kristitty ja hänen ylistyksensä ei kavahda elämän tummempiakaan vaiheita. Päinvastoin. Seimen äärellä oman mahdottomuutensa hiljentämän ihmisen sisimmästä nousee aivan uudenlainen kiitos. Tuo kiitos ei perustu ihmisen omaan onnistumiseen vaan Kristuksen läsnäoloon, hänen armoonsa ja siihen, mitä hän on.
Vapahtaja ei katsonut ylen halpaa seimeä, eikä hän väistä minunkaan kelvottomuuttani. Hän hoitaa minut ja tekee sydämeeni asuntonsa. Armon avun kokenut kiittää aina riemulla!
Nyt Jumalalle kunnia!
Riemullisesti alkanut jouluvirsi purkautuu lopussa jälleen ylistykseksi. Ensimmäisessä säkeistössä, Betlehemin kedolla, laulajana olivat vain enkelit, mutta viimeisessä säkeistössä Jumalan kunniaa laulavat myös Kristuksen evankeliumin koskettamat, Jumalan lahjan vastaanottaneet kristityt.
On melko varmaa, että virren ja joulukuvaelman viimeisen säkeistön raikuessa Lutherin jouluisessa pirtissä oli ääntä ja elämää. Jokainen koki virren sanoman omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan käsin. Ja niin se koetaan meidänkin aikanamme.
Lapsille – niille, joita elämä ei vielä ollut satuttanut – saattoivat tärkeintä olla enkelit ja laulamisen ilo. Niille, jotka elämän saatossa olivat tulleet tutuksi oman mahdottomuutensa kanssa, nousi läheiseksi ehkä Lutherin virren alkuperäisiin säkeisiin tallentama rukous: ”Ethän katso ylen minun syntisyyttäni, minun kurjuuttani.”
Viimeiseen säkeistöön yhdyttiin kuitenkin yhdessä toivorikkain mielin:
Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit’ enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.
Arkatuntoisinkin veisaaja sai luvan nostaa päänsä. Ylistykseen, jota alussa lauloivat vain enkelit, liittyvät nyt myös armon yllättämät ihmiset.
Heidän kiitoksellaan ja enkelten valtavalla ylistyslaululla on kuitenkin yksi tärkeä ero: Kristuksen armon tunteva voi henkilökohtaisesta kokemuksestaan laulaa siitä, mitä enkelit eivät ole koskaan kokeneet – siitä, johon he haluaisivat ”päästä luomaan edes silmäyksen”.10
Lutherin alkuperäisen jouluvirren viimeinen säkeistö saattelee enkelijoukkojen laululla kristityt toivorikkain ja kiitollisin mielin myös uuteen vuoteen.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...