Jumalan valtakunnan luonne määrittää kaikkea toimintaamme
Vesa Kallinen nosti viime syksynä eri foorumeilla keskusteluun niin kutsutun tähtikulttuurin. Kallisen paraatiesimerkkinä tästä oli rap-musiikki ja -kulttuuri.
Esitykseen tuli syksyn mittaan monenlaisia kommentteja. Osa perusteli kantaansa esimerkiksi viittaamalla nykykulttuurin luonteeseen ja nuorten tarpeeseen ”fanittaa” jotain. Osa kommenteista oli perusteltu pragmaattisesti: rapin oli nähty ”toimivan” tavoittavassa seurakuntatyössä. Myös jesuiittojen ”tarkoitus pyhittää keinot” -logiikkaa keskustelussa käytettiin: räppäreitä pidettiin esimerkiksi armoitettuina kokosydämisinä Herran palvelijoina, joilla on aito halu tavoittaa nuoria.
Mielenkiintoista syntyneessä keskustelussa on teologisen pohdinnan niukkuus. Joissain puheenvuoroissa Kallisen puhe vaiennettiin samaan leiriin niiden vanhoillisiksi koettujen äänien kanssa, jotka menneinä vuosikymmeninä varoittelivat rockmusiikin ja kristinuskon yhteensopimattomuudesta.
Toiset puolestaan esittivät, ettei Kallinen ole ylipäätään pätevä arvioimaan nuorisotyötä.
Vesa Kallisen avaus voidaan kuitenkin mielekkäästi ymmärtää nimenomaan kriittisenä teologisena pohdintana, jossa peräänkuulutetaan kristinuskon hengelle uskollista palvelutyötä. Ristin Voitossa olleet vastineet eivät ole juuri kohdanneet Kallisen teologista kritiikkiä.
Piispan puuttuessa pitää keskustella
Suomalaiselle helluntailiikkeelle on perinteisesti ollut tunnusomaista korostaa paikallisseurakunnan itsenäisyyttä. Keskellämme on lisäksi monia yhdistyksiä, jotka ajavat erilaisia asioita erilaisin korostuksin.
Tällaisilla rakenteilla varustetun kristillisen liikkeen on vaikea luoda yhtenäisiä linjauksia esimerkiksi nyt kohdattuun kysymykseen siitä, miten suhtautua tähtikulttuuriin. Tämä nostaa avoimen teologisen keskustelun keskeiseen rooliin. Siksi myös Kallisen teesit (RV 46/2015) ovat tärkeitä ja ansaitsevat laajamittaista ja jatkuvaa keskustelua.
Jos helluntailiike ei antaudu keskusteluun lempeiden kriitikoidensa kanssa, edessä on ”uuslahkoutuminen” ja – liikkeen toiseen ajankohtaiseen teemaan viitaten – lisääntyvä teologisesti koulutettujen ihmisten siirtyminen muihin kirkkokuntiin.
Ensiksi on syytä kysyä: tunnistammeko ne ilmiöt, joista Kallisen teesit puhuvat? Toiseksi on kysyttävä, onko meillä minkäänlaista kykyä arvioida, missä sopivan ja sopimattoman toiminnan "raja" menee?
Elämä Jumalan valtakunnassa on luonteeltaan sellaista, että kristityt joutuvat arvioimaan jatkuvasti uudelleen suhteensa ”tähän maailmanaikaan” (Room. 12:2). Tämä on välttämätöntä, jotta tietäisimme, mikä missäkin kulttuurissa on sellaista, mihin ei tule mukautua, ja mikä taas on sellaista, joka voidaan pyhittää kristilliseen käyttöön. Tällainen jatkuva tulkintatyö on merkki elävästä kristillisestä traditiosta. Jos tämä dynaaminen työ loppuu, alkaa kuollut uskonnollisuus.
Rakentava teologinen keskustelu luo edellytykset näkemysten perustamiseen Raamattuun ja kristilliseen ajatteluun (traditioon). Sitä kautta on myös mahdollista välttää – tai ainakin vähentää – tulkintojen mielivaltaa, henkilökohtaisten mieltymysten roolia, seurakuntatoiminnan pragmaattisuutta ja kritiikitöntä yleisen mielipiteen mukaan toimimista.
Ilman avointa teologista keskustelua käy helposti niin, että joku olettaa jonkin toimintatavan tai raamatuntulkinnan olevan Jumalasta, vaikka se tosiasiassa heijastaakin enemmän kyseisen ihmisen käsitystä asiasta kuin juurevaa kristillistä toimintaa.
Kysymys tähtikulttuurin sopivuudesta jää avoimeksi
Mitä sitten pitäisi ajatella tähtikulttuurista kristillisessä toiminnassa?
Kysymys on hyvä asettaa laajempaan asiayhteyteen. Millaista kulttuuria haluamme ylipäätään seurakunnissamme tuottaa? Jos kysymme esimerkiksi mitä ajatella rapista, meidän tulee myös kysyä, mitä ajatella menestyvästä nuorisopastorista, jolla on vaatimattomasta palkasta huolimatta viimeisimmät trendivaatteet ja teknologiset vempaimet? Entä mitä ajatella johtavasta pastorista, joka ajaa loistoautolla? Tai siitä ihan tavallisesta seurakuntalaisesta, jolla on niin kiire työelämässä, harrastuksissaan ja matkoillaan, ettei hän koskaan ehdi palvella lähimmäistään seurakunnassa tai sen ulkopuolella?
Jos kristitty esiintyy palvelutyössään julkisuudessa, on aina olemassa riski, että hänestä tulee toiminnan keskipiste joko häntä seuraavien ihmisten mielissä tai jopa hänen itsensäkin mielessä. Olipa kyseessä pastori, seurakunnan vanhin tai riviuskovainen – ja räppäisivät nämä tai ei – jokaisen on syytä pysähtyä miettimään, mitä haluan ja mitä minun tulee edustaa. Jatkuva arviointi ja itsetutkistelu ovat paikallaan, jotta kristitty ei rakentaisi ”omaa valtakuntaansa” vaan ”menettäisi elämänsä” Jeesuksen tähden – löytääkseen sen jälleen.
Toisten vaelluksen arviointi – kyttääminen – on kristityille sopimatonta puuhaa. Se johtaa ikävään peliin, jossa kenties huomaamattaan opetuslapset pohtivat sitä, kuka meistä on suurin. Jollakin tapaa meidän on silti kyettävä puhumaan vaikeistakin asioista.
Kristillisinä yhteisöinä meidän on opeteltava elämään Jumalan valtakunnassa. Se avaa erilaisen maailman, jossa nykyajan käsitykset hyvästä elämästä tulevat radikaalisti kyseenalaistetuiksi. Meidän on tärkeää miettiä, mitä yhteisömme viestii. Onko meistä jotenkin nähtävissä, että elämme Jumalan valtakunnan todellisuudessa? Vai edustammeko käytännössä kaikkea samaa kuin muutkin ihmiset yhteiskunnassa? Olemmeko aivan samassa oravanpyörässä kaikkien muiden kanssa, vai löytyykö yhteisöstämme esimerkkejä toisenlaisista elämänvalinnoista, jotka eivät olisi ymmärrettäviä ilman Jumalan valtakuntaa? Saarnaa Jumalan valtakunnasta ei voi erottaa elämästä, joka osoittaa puheen olevan totta, ilman, että seurakunta menettää uskottavuutensa.
Kysymys tähtikulttuurin sopivuudesta tai sopimattomuudesta jää enemmän tai vähemmän avoimeksi. Syynä tähän on kristillisen elämän luonne. Kristinuskon julistus Jumalan valtakunnasta tulee olla sellaista, että se ymmärretään jokaisessa kulttuurissa. Näin ollen se tulee ilmaista kulttuurin omalla kielellä. Samalla Jumalan valtakunta mahdollistaa myös kulttuurikritiikin, jossa kristillisen yhteisön ei tarvitse olla jokaisen trendin ja tuulen heiteltävänä.
Seurakunnan tulee olla paikka, jonka yhteydessä käsityksemme tulee laajennetuksi: uskossa ei olekaan kyse minun henkilökohtaisesta trendikkyydestäni, mukavuudestani tai edes onnellisuudestani. Seurakunnassa, jossa julistetaan ja eletään Jumalan valtakunnan todellisuutta, saatan minäkin kokea vetoa radikaaliin Jeesuksen tien kulkemiseen.
Tilaa erilaisille ihmisille ja taiteenlajeille
Kristillisessä elämässä muun muassa Raamatun lukeminen ja pohtiminen, rukous, arkinen palvelutyö ja jumalanpalvelus ovat keskeisiä asioita. Taiteen ja musiikin tuottaminen, siitä nauttiminen tai sen paheksuminen eivät puolestaan ole kaikkein tärkeimpiä kristillisiä harjoitteita. Toisaalta taiteiden liiallinen eriyttäminen muusta seurakunnan elämästä on ajattelematonta, koska juuri luovuus on parhaita tapoja, joilla ihminen voi heijastaa Luojaansa.
Eräs tapa toimia olisi antaa mahdollisimman paljon vapautta erilaisille ihmisille toimia juuri heille itselleen luontaisten taiteiden kautta. Samalla seurakunnan tulee kuitenkin edustaa Jumalan valtakuntaa ja muistuttaa eri alojen taiteilijoita seurakunnan perimmäisestä olemuksesta ja tehtävästä.
Elämänkaaren ja uskon alkutaipaleeseen kuuluu usein eri asioiden fanittaminen. Esikuvia saatetaan löytää myös musiikkipiireistä. Monille nuorille tietynlaisen musiikin fanittaminen saattaa olla niitä ainoita tekijöitä, jotka pitävät hänet jollakin tapaa mukana seurakunnassa. Kenties tällainen nuori oppii myöhemmin kristittynä kypsyessään arvioimaan teini-ikäistä uskoaan ja löytämään täysi-ikäisen uskon.
Ideaalitilanteessa aikuinen uskova löytää elämäänsä esimerkkejä, jotka osoittavat käytännössä, miltä Jeesuksen seuraaminen näyttää ”seuratkaa minua, niin kuin minä seuraan Kristusta” -hengessä. Siksi on tärkeää, että seurakunta kykenee antamaan tilaa erilaisille ihmisille. Tämä vaatii luonnollisesti seurakunnalta paljon kärsivällisyyttä ja avaraa armokäsitystä – luottavaista uskoa siihen, että meissä aloitettu työ viedään hyvään päätökseen.
Jumalanpalveluksessa ei ole esiintyjiä
Vapaakristillisten yhteisöjen seurakunnissa on nykyään melko tavallista käyttää sanoja puhujat ja kuulijat tai esiintyjät ja yleisö. Tällainen tapa puhua voi tietysti olla käytännöllistä ja viatonta.
Samalla on syytä muistaa, että kokemamme todellisuus rakentuu kielellisesti: puhumalla tietyllä tavalla luomme samalla tietynlaisia asenteita ja sosiaalisia asetelmia. Puhe esiintyjistä ja yleisöstä jakaa seurakuntaa eri osiin, vaikka Kristus Uuden testamentin opetuksen mukaan nimenomaan yhdistää erilaisia ihmisiä.
Voisi myös väittää, että puhe esiintyjistä ja yleisöstä nousee viihdekulttuurista eikä niinkään kristillisestä tai raamatullisesta kielestä. Jumalanpalveluksen on määrä olla seurakunnan yhteinen toimitus, jota sana liturgia kuvaa. Jumalanpalvelus ei ole vain muutamien ihmisten suoritus passiivisen yleisön edessä. Siksi myöskään puhe esiintyjistä ja yleisöstä ei ole tarkkaan ottaen kristillistä kieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita toista ääripäätä, jossa tilaisuuksissamme ei saisi olla lainkaan esiintyjiä. Silti olisi hyvä, jos jumalanpalveluksista pyrittäisiin puhumaan mahdollisimman uskollisesti kristillistä kieltä käyttäen.
Seurakunta ja kulttuuri vastaavat eri tarpeisiin
”Jos haluan saada hienoja fiiliksiä, minä menen keikalle. En odota, että seurakuntani täyttäisi tämän tarpeeni.” Näin totesi taannoin eräs useamman polven helluntailainen ystäväni.
Ihmisillä voi olla moniakin sellaisia tarpeita ja kaipauksia, joita seurakunnan ei koskaan ollut tarkoituskaan täyttää. Ei liene lähtökohtaisesti antikristillistä ajatella, että taidetta ja kulttuuria arvostava voi täyttää tarpeensa ihan muissa kuin seurakunnallisissa tilaisuuksissa, riskeeraamatta silti kristillistä vakaumustaan.
Menneiden vuosikymmenien opetus pyhityksestä ennen muuta erottautumisena voi olla seurakunnan tehtävän näkökulmasta seurauksiltaan katastrofaalinen. Kun on vältetty ”istumasta kussa pilkkaajat istuvat”, on tietysti luotu ainakin mielikuva siitä, että olemme erilaisia kuin kaikki muut ihmiset. Tämän seurauksena olemme kuitenkin usein menettäneet juuri sen joukon, jota olisimme halunneet evankelioida.
Jeesus itse meni Kaanaan häihin, eikä esimerkiksi paikallisen raittiusseuran tilaisuuteen, jossa kaikki olisivat osanneet toimia Suomen helluntailaisillekin mieluisalla tavalla.
Vastaavalla tavalla voisi kritisoida myös kaikkia kristittyjen harrastamia ”omia” bändikisoja, sählyturnauksia, kirjallisuuspiirejä ja muita vastaavia toimintoja. Tällaiset toiminnat voivat tietysti olla antoisia uskoville itselleen, mutta ne ovat ghettomaisuudessaan kyseenalaista toimintaa yhteisölle, jonka perusluonne on lähetys. Kristitty voi siis rohkeasti toimia yhteiskunnassa omana itsenään välittäen evankeliumia omalle persoonalleen ominaisella tavalla. Itse asiassa voisi jopa väittää, että esimerkiksi kulttuurielämään osallistuminen pelkällä evankelioimismotiivilla voidaan nähdä moraalisesti kyseenalaisena toimintana.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...