Jumalan valtakunnan luonne määrittää kaikkea toimintaamme

Vesa Kallinen nosti viime syksynä eri foorumeilla keskusteluun niin kutsutun tähtikulttuurin. Kallisen paraatiesimerkkinä tästä oli rap-musiikki ja -kulttuuri.

Esitykseen tuli syksyn mittaan monenlaisia kommentteja. Osa perusteli kantaansa esimerkiksi viittaamalla nykykulttuurin luonteeseen ja nuorten tarpeeseen ”fanittaa” jotain. Osa kommenteista oli perusteltu pragmaattisesti: rapin oli nähty ”toimivan” tavoittavassa seurakuntatyössä. Myös jesuiittojen ”tarkoitus pyhittää keinot” -logiikkaa keskustelussa käytettiin: räppäreitä pidettiin esimerkiksi armoitettuina kokosydämisinä Herran palvelijoina, joilla on aito halu tavoittaa nuoria.

Mielenkiintoista syntyneessä keskustelussa on teologisen pohdinnan niukkuus. Joissain puheenvuoroissa Kallisen puhe vaiennettiin samaan leiriin niiden vanhoillisiksi koettujen äänien kanssa, jotka menneinä vuosikymmeninä varoittelivat rockmusiikin ja kristinuskon yhteensopimattomuudesta.

Toiset puolestaan esittivät, ettei Kallinen ole ylipäätään pätevä arvioimaan nuorisotyötä.

Vesa Kallisen avaus voidaan kuitenkin mielekkäästi ymmärtää nimenomaan kriittisenä teologisena pohdintana, jossa peräänkuulutetaan kristinuskon hengelle uskollista palvelutyötä. Ristin Voitossa olleet vastineet eivät ole juuri kohdanneet Kallisen teologista kritiikkiä.

Piispan puuttuessa pitää keskustella

Suomalaiselle helluntailiikkeelle on perinteisesti ollut tunnusomaista korostaa paikallisseurakunnan itsenäisyyttä. Keskellämme on lisäksi monia yhdistyksiä, jotka ajavat erilaisia asioita erilaisin korostuksin.

Tällaisilla rakenteilla varustetun kristillisen liikkeen on vaikea luoda yhtenäisiä linjauksia esimerkiksi nyt kohdattuun kysymykseen siitä, miten suhtautua tähtikulttuuriin. Tämä nostaa avoimen teologisen keskustelun keskeiseen rooliin. Siksi myös Kallisen teesit (RV 46/2015) ovat tärkeitä ja ansaitsevat laajamittaista ja jatkuvaa keskustelua.

Jos helluntailiike ei antaudu keskusteluun lempeiden kriitikoidensa kanssa, edessä on ”uuslahkoutuminen” ja – liikkeen toiseen ajankohtaiseen teemaan viitaten – lisääntyvä teologisesti koulutettujen ihmisten siirtyminen muihin kirkkokuntiin.

Ensiksi on syytä kysyä: tunnistammeko ne ilmiöt, joista Kallisen teesit puhuvat? Toiseksi on kysyttävä, onko meillä minkäänlaista kykyä arvioida, missä sopivan ja sopimattoman toiminnan "raja" menee?

Elämä Jumalan valtakunnassa on luonteeltaan sellaista, että kristityt joutuvat arvioimaan jatkuvasti uudelleen suhteensa ”tähän maailmanaikaan” (Room. 12:2). Tämä on välttämätöntä, jotta tietäisimme, mikä missäkin kulttuurissa on sellaista, mihin ei tule mukautua, ja mikä taas on sellaista, joka voidaan pyhittää kristilliseen käyttöön. Tällainen jatkuva tulkintatyö on merkki elävästä kristillisestä traditiosta. Jos tämä dynaaminen työ loppuu, alkaa kuollut uskonnollisuus.

Rakentava teologinen keskustelu luo edellytykset näkemysten perustamiseen Raamattuun ja kristilliseen ajatteluun (traditioon). Sitä kautta on myös mahdollista välttää – tai ainakin vähentää – tulkintojen mielivaltaa, henkilökohtaisten mieltymysten roolia, seurakuntatoiminnan pragmaattisuutta ja kritiikitöntä yleisen mielipiteen mukaan toimimista.

Ilman avointa teologista keskustelua käy helposti niin, että joku olettaa jonkin toimintatavan tai raamatuntulkinnan olevan Jumalasta, vaikka se tosiasiassa heijastaakin enemmän kyseisen ihmisen käsitystä asiasta kuin juurevaa kristillistä toimintaa.

Kysymys tähtikulttuurin sopivuudesta jää avoimeksi

Mitä sitten pitäisi ajatella tähtikulttuurista kristillisessä toiminnassa?

 

Kysymys on hyvä asettaa laajempaan asiayhteyteen. Millaista kulttuuria haluamme ylipäätään seurakunnissamme tuottaa? Jos kysymme esimerkiksi mitä ajatella rapista, meidän tulee myös kysyä, mitä ajatella menestyvästä nuorisopastorista, jolla on vaatimattomasta palkasta huolimatta viimeisimmät trendivaatteet ja teknologiset vempaimet? Entä mitä ajatella johtavasta pastorista, joka ajaa loistoautolla? Tai siitä ihan tavallisesta seurakuntalaisesta, jolla on niin kiire työelämässä, harrastuksissaan ja matkoillaan, ettei hän koskaan ehdi palvella lähimmäistään seurakunnassa tai sen ulkopuolella?

 

 

Jos kristitty esiintyy palvelutyössään julkisuudessa, on aina olemassa riski, että hänestä tulee toiminnan keskipiste joko häntä seuraavien ihmisten mielissä tai jopa hänen itsensäkin mielessä. Olipa kyseessä pastori, seurakunnan vanhin tai riviuskovainen – ja räppäisivät nämä tai ei – jokaisen on syytä pysähtyä miettimään, mitä haluan ja mitä minun tulee edustaa. Jatkuva arviointi ja itsetutkistelu ovat paikallaan, jotta kristitty ei rakentaisi ”omaa valtakuntaansa” vaan ”menettäisi elämänsä” Jeesuksen tähden – löytääkseen sen jälleen.

 

 

Toisten vaelluksen arviointi – kyttääminen – on kristityille sopimatonta puuhaa. Se johtaa ikävään peliin, jossa kenties huomaamattaan opetuslapset pohtivat sitä, kuka meistä on suurin. Jollakin tapaa meidän on silti kyettävä puhumaan vaikeistakin asioista.

 

 

Kristillisinä yhteisöinä meidän on opeteltava elämään Jumalan valtakunnassa. Se avaa erilaisen maailman, jossa nykyajan käsitykset hyvästä elämästä tulevat radikaalisti kyseenalaistetuiksi. Meidän on tärkeää miettiä, mitä yhteisömme viestii. Onko meistä jotenkin nähtävissä, että elämme Jumalan valtakunnan todellisuudessa? Vai edustammeko käytännössä kaikkea samaa kuin muutkin ihmiset yhteiskunnassa? Olemmeko aivan samassa oravanpyörässä kaikkien muiden kanssa, vai löytyykö yhteisöstämme esimerkkejä toisenlaisista elämänvalinnoista, jotka eivät olisi ymmärrettäviä ilman Jumalan valtakuntaa? Saarnaa Jumalan valtakunnasta ei voi erottaa elämästä, joka osoittaa puheen olevan totta, ilman, että seurakunta menettää uskottavuutensa.

 

 

Kysymys tähtikulttuurin sopivuudesta tai sopimattomuudesta jää enemmän tai vähemmän avoimeksi. Syynä tähän on kristillisen elämän luonne. Kristinuskon julistus Jumalan valtakunnasta tulee olla sellaista, että se ymmärretään jokaisessa kulttuurissa. Näin ollen se tulee ilmaista kulttuurin omalla kielellä. Samalla Jumalan valtakunta mahdollistaa myös kulttuurikritiikin, jossa kristillisen yhteisön ei tarvitse olla jokaisen trendin ja tuulen heiteltävänä.

 

 

Seurakunnan tulee olla paikka, jonka yhteydessä käsityksemme tulee laajennetuksi: uskossa ei olekaan kyse minun henkilökohtaisesta trendikkyydestäni, mukavuudestani tai edes onnellisuudestani. Seurakunnassa, jossa julistetaan ja eletään Jumalan valtakunnan todellisuutta, saatan minäkin kokea vetoa radikaaliin Jeesuksen tien kulkemiseen.

 

Tilaa erilaisille ihmisille ja taiteenlajeille

Kristillisessä elämässä muun muassa Raamatun lukeminen ja pohtiminen, rukous, arkinen palvelutyö ja jumalanpalvelus ovat keskeisiä asioita. Taiteen ja musiikin tuottaminen, siitä nauttiminen tai sen paheksuminen eivät puolestaan ole kaikkein tärkeimpiä kristillisiä harjoitteita. Toisaalta taiteiden liiallinen eriyttäminen muusta seurakunnan elämästä on ajattelematonta, koska juuri luovuus on parhaita tapoja, joilla ihminen voi heijastaa Luojaansa.

 

 

Eräs tapa toimia olisi antaa mahdollisimman paljon vapautta erilaisille ihmisille toimia juuri heille itselleen luontaisten taiteiden kautta. Samalla seurakunnan tulee kuitenkin edustaa Jumalan valtakuntaa ja muistuttaa eri alojen taiteilijoita seurakunnan perimmäisestä olemuksesta ja tehtävästä.

 

 

Elämänkaaren ja uskon alkutaipaleeseen kuuluu usein eri asioiden fanittaminen. Esikuvia saatetaan löytää myös musiikkipiireistä. Monille nuorille tietynlaisen musiikin fanittaminen saattaa olla niitä ainoita tekijöitä, jotka pitävät hänet jollakin tapaa mukana seurakunnassa. Kenties tällainen nuori oppii myöhemmin kristittynä kypsyessään arvioimaan teini-ikäistä uskoaan ja löytämään täysi-ikäisen uskon.

 

 

Ideaalitilanteessa aikuinen uskova löytää elämäänsä esimerkkejä, jotka osoittavat käytännössä, miltä Jeesuksen seuraaminen näyttää ”seuratkaa minua, niin kuin minä seuraan Kristusta” -hengessä. Siksi on tärkeää, että seurakunta kykenee antamaan tilaa erilaisille ihmisille. Tämä vaatii luonnollisesti seurakunnalta paljon kärsivällisyyttä ja avaraa armokäsitystä – luottavaista uskoa siihen, että meissä aloitettu työ viedään hyvään päätökseen.

 

 

Jumalanpalveluksessa ei ole esiintyjiä

Vapaakristillisten yhteisöjen seurakunnissa on nykyään melko tavallista käyttää sanoja puhujat ja kuulijat tai esiintyjät ja yleisö. Tällainen tapa puhua voi tietysti olla käytännöllistä ja viatonta.

 

 

Samalla on syytä muistaa, että kokemamme todellisuus rakentuu kielellisesti: puhumalla tietyllä tavalla luomme samalla tietynlaisia asenteita ja sosiaalisia asetelmia. Puhe esiintyjistä ja yleisöstä jakaa seurakuntaa eri osiin, vaikka Kristus Uuden testamentin opetuksen mukaan nimenomaan yhdistää erilaisia ihmisiä.

 

 

Voisi myös väittää, että puhe esiintyjistä ja yleisöstä nousee viihdekulttuurista eikä niinkään kristillisestä tai raamatullisesta kielestä. Jumalanpalveluksen on määrä olla seurakunnan yhteinen toimitus, jota sana liturgia kuvaa. Jumalanpalvelus ei ole vain muutamien ihmisten suoritus passiivisen yleisön edessä. Siksi myöskään puhe esiintyjistä ja yleisöstä ei ole tarkkaan ottaen kristillistä kieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita toista ääripäätä, jossa tilaisuuksissamme ei saisi olla lainkaan esiintyjiä. Silti olisi hyvä, jos jumalanpalveluksista pyrittäisiin puhumaan mahdollisimman uskollisesti kristillistä kieltä käyttäen.

 

Seurakunta ja kulttuuri vastaavat eri tarpeisiin

”Jos haluan saada hienoja fiiliksiä, minä menen keikalle. En odota, että seurakuntani täyttäisi tämän tarpeeni.” Näin totesi taannoin eräs useamman polven helluntailainen ystäväni.

 

 

Ihmisillä voi olla moniakin sellaisia tarpeita ja kaipauksia, joita seurakunnan ei koskaan ollut tarkoituskaan täyttää. Ei liene lähtökohtaisesti antikristillistä ajatella, että taidetta ja kulttuuria arvostava voi täyttää tarpeensa ihan muissa kuin seurakunnallisissa tilaisuuksissa, riskeeraamatta silti kristillistä vakaumustaan.

 

 

Menneiden vuosikymmenien opetus pyhityksestä ennen muuta erottautumisena voi olla seurakunnan tehtävän näkökulmasta seurauksiltaan katastrofaalinen. Kun on vältetty ”istumasta kussa pilkkaajat istuvat”, on tietysti luotu ainakin mielikuva siitä, että olemme erilaisia kuin kaikki muut ihmiset. Tämän seurauksena olemme kuitenkin usein menettäneet juuri sen joukon, jota olisimme halunneet evankelioida.

 

 

Jeesus itse meni Kaanaan häihin, eikä esimerkiksi paikallisen raittiusseuran tilaisuuteen, jossa kaikki olisivat osanneet toimia Suomen helluntailaisillekin mieluisalla tavalla.

 

 

Vastaavalla tavalla voisi kritisoida myös kaikkia kristittyjen harrastamia ”omia” bändikisoja, sählyturnauksia, kirjallisuuspiirejä ja muita vastaavia toimintoja. Tällaiset toiminnat voivat tietysti olla antoisia uskoville itselleen, mutta ne ovat ghettomaisuudessaan kyseenalaista toimintaa yhteisölle, jonka perusluonne on lähetys. Kristitty voi siis rohkeasti toimia yhteiskunnassa omana itsenään välittäen evankeliumia omalle persoonalleen ominaisella tavalla. Itse asiassa voisi jopa väittää, että esimerkiksi kulttuurielämään osallistuminen pelkällä evankelioimismotiivilla voidaan nähdä moraalisesti kyseenalaisena toimintana.

 

 

Miika Tolonen



Lukijalta
51

Lukijalta22.3.2024 | Olen kiitollinen, että maakuntalehdissämme on auennut toistuvasti tilaa Raamatun sanomaa korostaville kirjoituksilleni. Usein ne sivuavat yhteiskunnallisia haasteita, unohtamatta ikuis...
LukijaltaIhmisten puheissa toistuvat usein ilmaisut kuten ”Kuolema kuittaa univelat” tai ”Haudassa saa sitten levätä”. Ne ovat tavallisia tapoja vältellä ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä ja vaeltaa va...
Lukijalta21.11.2023 | Helluntaikirkon oppikäsityksessä Jeesuksen paluusta ei ole enää vain yhtä tulkintamallia. Jeesuksen paluusta itsessään ollaan varsin yksimielisiä, mutta seurakunnan tempauksen ajoituk...
Lukijalta24.10.2023 | Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opis...
LukijaltaApostoli Paavali ei tahtonut pitää Roomassa asuvia veljiä tietämättöminä ”tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäll...
Lukijalta(20.3.2023) Tammikuussa seurakuntamme johtajisto sai ihmetteleviä yhteydenottoja koskien paikallista Turvallinen seurakunta -lausuntoa, jossa olemme osallisena. Siinä oli virheellisesti na...
Lukijalta(6.3.2023) Uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta. Kotiin saamamme esitteen mukaan uuden hyvinvointialueen keskeinen tehtävä on ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yht...
LukijaltaTranslain uudistaminen vietiin eduskunnassa maaliin 1.2.2023 äänin 113–69. Lain mukaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi vaihtaa sukupuolensa pelkkänä ilmoitusasiana. Korjausleikkauksia ja lä...
LukijaltaOikeaoppisuuden tarve on ihmiselle ominaista ja johtuu osin siitä, että se on eräs turvallisuuden tunnetta ruokkiva väline. Uskon kysymyksissä oikeaoppisuuden tarve on hälyttävän suuri. Osasyynä s...
Lukijalta(27.12.2022) Silmiini sattui erään teologin lehtikirjoituksen otsikointi: ”Ateisti, joka tuntee Jumalan?” Kysymysmerkin kanssakin toteamus on absurdi. Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon ja kaike...
Lukijalta(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloaj...
LukijaltaPaimen Plus -lehden kesäkuun numeron talouspalstalla olleessa kirjoituksessa kerrottiin seurakuntien lämpölaskujen noususta viime talvelta. Sama suunta näyttää jatkuvan myös tulevana talvena. Kerr...
LukijaltaJeesus joutui usein herättelemään kuulijoitaan. Tässä muutamia otteita Jeesuksen sanoista: ”Ettekö käsitä? Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä?” Niin hän sanoi heille: ”Ettek...
LukijaltaYhdysvalloissa korkein oikeus kumosi kesäkuussa vanhan ns. Roe vs Wade -nimellä tunnetun, aborttioikeuden turvanneen ennakkopäätöksen. Näin se teki sen, minkä kokeneiden ja laintuntevien tuomareid...
LukijaltaSanan- ja uskonnonvapaus ry (SUV) on osoittanut tarpeellisuutensa kansan keskuudessa. Kesäkuussa 2021 perustettu yhdistys on saanut aatteensa taakse jo yli 1 000 jäsentä ympäri Suomea.
Yh...
LukijaltaHesekielin kirjan luku 33 kertoo sielunhoitajan ja profeetan vastuusta. Toisesta jakeesta löytyvät puhuttelevat sanat: ”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ––.” Nykyiset aseet eivät ole miekkoja...
LukijaltaLähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhde...
LukijaltaKansallisen veteraanipäivän aikana (27.4.), kun uutiset kertovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön potevan koronan jälkeen keuhkokuumetta, olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että maamme...
LukijaltaRisto Karhu esitti Ristin Voitossa 17 kysymyksen: ”Jeesuksen paluu – ennen suurta ahdistusta?” Kirjoitus keskittyi ensisijaisesti odottamamme tempauksen ajankohdan pohdintaan. Mielestäni Risto Kar...
LukijaltaLänsimaiden kristittyjen piirissä on laajalti käsitys, että seurakunnan salainen tempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistusta. Etenkin vapaiden suuntien käsitykseen on paljolti vaikuttanut Vilho Har...
LukijaltaJumala ilmoittaa itsensä Raamatun Sanan kautta mutta myös kansojen vaiheissa. Erityisen selvästi tämä ilmenee Israelin kansan historiassa ja nykyhetkessä.
Suomen kansan eri vaiheissa olem...
LukijaltaKiitos Reijo Mänttärille palautteesta (RV 9/22) kirjani erään luvun pohjalta tehtyyn artikkeliin. Tila ei riitä palautteen seikkaperäiseen käsittelyyn, mutta teen joitain yleisiä huomioita. ...
LukijaltaPuheessaan Korneliuksen talossa apostoli Pietari tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo: ”– – sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kast...
LukijaltaLehden emerituspäätoimittaja Leevi Launonen pohdiskeli kasvatustieteen asiantuntijana syvällisesti ihmisen persoonaa (RV 5). Hän toteaa ihmisen luonteen kasvamisen jääneen taka-alalle 1900-luvun l...
LukijaltaPitkittynyt poikkeusaika on kuormittanut lapsiperheiden arkea, typistänyt tärkeitä vertaistukiverkostoja ja kaventanut seurakuntayhteyttä. Lasten hengellinen kasvatus on jäänyt pitkälti vanhempien...
LukijaltaHyvin usein puhutaan pettäjä Jaakobista tai siitä, kuinka Jaakob petti veljensä. Ovatkohan nämä ajatukset koko totuus?
1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
LukijaltaVastine Kalevi Marinille – "Ekumeniaa ei tarvitse pelätä"

Ristin Voitossa 46 oli Kalevi Marinin mielipidekirjoitus, joka kommentoi Ristin Voitossa 41 julkaistu...
LukijaltaRistin Voitossa 41 oli hätkähdyttävä artikkeli Helluntailaisena ekumeniaa vahvistamassa. Petri Mäkilä sanoittaa siinä teologian toht...
LukijaltaSuomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja.
Kuitenkin e...
LukijaltaLehden sivuilla on jälleen käyty keskustelua naisen asemasta. RV:n numerossa 41 Hannu Kangasniemi esitti miehen ja naisen välisen hierarkian olevan osa Jumalan asettamaa järjes...
LukijaltaRistin Voitossa 30–31 oli kirjoitus kalvinismista. Näkemys miehen ja naisen erilaisista sukupuolisidonnaisista rooleista perheessä ja seurakunnassa nousi esiin yhtenä jäsenille tärkeänä näkök...
LukijaltaKesän päivityksiä, uutisia ja mainoksia lukiessa mieleen on noussut kysymys: Onko sellainen paradoksi mahdollista, että voin olla ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella ja samaan aikaan kriti...
LukijaltaSuurella mielenkiinnolla, jännityksellä, rakkaudella ja ilolla tartuin Evankelistakoti elää -kirjaan. Jokainen kirja, joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista Suomessa, sen toiminnast...
LukijaltaOlen kuullut joidenkin väittävän, etteivät uskovat joudu viimeiselle tuomiolle. Silloin tarkoitetaan ns. erillistä ylöstempausta, joka on erotettu ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Kuitenkin t...
LukijaltaNettikonferenssissa näki paljon mielenkiintoisia vastauksia otsikon kysymykseen. Laulu- ja soitinyhtye Exit sai paljon myönteistä palautetta. Monet pitivät sen esiintymistä jopa koko tapahtuman pa...
LukijaltaPaljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Maj...
LukijaltaRistin Voitto -lehden pääkirjoituksessa (12/21) Waltteri Haapala korostaa pastorien johtajuutta ja heidän kunnioittamistaan sangen voimakkaasti. On toki tärkeää, että pastorit saavat heille kuuluv...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan