Valtava sali on lähes täynnä ihmisiä. Prameasti pukeutunut saksofonisti tapailee ylistyssävelmää jousisoitinten ja puhallinryhmän säestyksellä. Osa yleisöstä istuu valkoisilla puutarhatuoleilla. Osa seisoo, kohottaa kätensä ja rukoilee. Miehet ovat pikkutakeissa tai vaaleissa kauluspaidoissa, ja monilla naisilla on yllään afrikkalainen juhlamekko. Käytännössä kaikki ovat mustaihoisia.
Menossa on nigerialaisen Redeemed Christian Church of God (RCCG) -kirkon ”Holy Ghost Service” eli Pyhän Hengen jumalanpalvelus. Uushelluntailaisen yhteisön Youtube-videolta välittyvä näkymä on yksi esimerkki Afrikan moni-ilmeisestä kristillisyydestä. Samalla RCCG on esimerkki afrikkalaiskirkoista, jotka lähetystyön ja internetin kautta ovat levittäneet vaikutustaan eri puolille maailmaa.
Mustasta maanosasta on tullut yksi globaalin kristillisyyden voimakeskittymistä. Maailman 7,3 miljardista ihmisestä noin 1,1 miljardia elää Afrikassa, ja maanosan väkiluku kasvaa hurjaa tahtia. Suurin osa tästä väkimäärästä ja kasvusta sijoittuu Saharan eteläpuoliselle alueelle, jonka väestöstä noin 60 prosenttia on kristittyjä.
Maanosassa on yli puolet maailman anglikaaneista sekä jäsenmäärältään maailman suurin luterilainen kirkkokunta, 6,5 miljoonan jäsenen Etiopian Mekane Yesus. Siellä toimivat myös monet maailman suurimmista megaseurakunnista.
Aktiivista uskoa
Yhdysvaltalainen Pew Forum -tutkimuslaitos julkaisi vuonna 2010 laajan, 19:ssä Saharan eteläpuolisessa Afrikan maassa toteutetun kyselytutkimuksen tulokset. Kyselyn mukaan jokaisessa maassa vähintään 75 prosenttia kristillisten kirkkojen jäsenistä piti uskontoa erittäin tärkeänä asiana omassa elämässään.
Tansanian, Sambian, Ruandan, Liberian ja Kamerunin kristityistä näin ajatteli vähintään 90 prosenttia ja teollistuneemmassa Etelä-Afrikassakin 79 prosenttia. Osuudet ovat huimia, kun niitä vertaa länsimaihin – esimerkiksi katolilaisenemmistöisissä Italiassa ja Espanjassa vastaava luku oli samaan aikaan vain hieman yli 20 prosenttia.
Vähintään viikoittain jumalanpalveluksiin osallistui eri Afrikan maissa 60–88 prosenttia kristityistä, päivittäin rukoili 54–92 prosenttia, ja Raamattua kirjaimellisesti Jumalan sanana piti 52–87 prosenttia. Käytännössä kaikkialla vähintään puolet kristityistä odotti, että Jeesus palaa maan päälle hänen elinaikanaan.
Tämä hengellinen intohimo on yksi afrikkalaisen kristillisyyden suurimmista vahvuuksista, toteaa Fida Internationalin Itä-Afrikan lähetystoimintojen aluepäällikkö Päivi Tuokkola. Miehensä Samin kanssa nykyään Etiopiassa työskentelevä, aiemmin pitkään Tansaniassa asunut Tuokkola luonnehtii afrikkalaista kristillisyyttä aidoksi ja lämpimäksi.
– Afrikkalaiskristityt uskovat kirjaimellisesti, mitä Raamattu opettaa muun muassa sairaiden parantumisesta, ja he ovat kovia rukoilemaan. Uskovat rukoilevat toistensa puolesta ja Jumala toimii. Tämä taas johtaa yhä uusien ihmisten kääntymiseen kristityksi, Päivi Tuokkola sanoo.
Toki rukoilemisinnokkuuden taustalla ovat myös maanosan monet ongelmat, kuten köyhyys, etniset ja uskontoryhmien väliset jännitteet, konfliktit, rikollisuus, korruptio sekä terveydenhoitopalveluiden puute.
Uskovien on pakko turvautua Jumalaan.
– Silti kyse on myös siitä, että ihmiset uskovat lapsenomaisesti Raamatun sanan eivätkä järkeile liikaa. Uskoa ei salata, vaan se on osa jokapäiväistä elämää. Se näkyy, eikä sitä lokeroida niin kuin usein länsimaissa teemme.
Karismaattinen hengellisyys vetoaa
Pew Forumin kyselyssä jumalallisen parantumisen sanoi itse kokeneensa tai sellaista todistaneensa 38–74 prosenttia kristityistä, ja eksorkismien eli pahojen henkien karkottamisten osalta vastaavat luvut vaihtelivat eri maissa 28–74 prosentin välillä.
Kristillisyydessä tällaisia ilmiöitä on yleensä pidetty helluntailaisuuden ja karismaattisuuden tuntomerkkeinä. Helluntailaiskarismaattiset yhteisöt muodostavatkin monissa Afrikan maissa merkittävän osan kirkkojen kirjosta, ja joidenkin arvioiden mukaan koko maanosan kristityistä helluntailais-karismaattista hengellisyyttä edustaa jopa noin kolmannes. Tässä asiassa kategoristen rajojen piirtäminen on kuitenkin vaikeaa; niin yleistä erityyppinen kokemuksellisuus Afrikan kirkoissa on.
Monia näistä uskonnollisista kokemuksista, parantumisilmiöistä ja eksorkismeista esiintyy myös perinteisten afrikkalaisten luonnonuskontojen piirissä. Karismaattisen kristillisyyden leviämistä onkin edesauttanut traditionaalinen afrikkalainen maailmankuva, johon näkymätön todellisuus kuuluu luonnollisena osana.
Raamatullisen kristinuskon kanssa yhteen ei sen sijaan sovi usko henkiin ja henkimaailman vaikutukseen näkyvässä maailmassa – ja siihen, että henkien toimintaan on mahdollista eri tavoin vaikuttaa.
Valitettavasti myös näiden uskomusten vaikutus tuntuu vahvana sekä kristillisissä että islamilaisissa yhteisöissä.
Sekoittuneet uskomukset
Pew Forumin kyselyn mukaan perinteisten henkiparantajien palveluja käytti noin 20–60 prosenttia kyseisten maiden kristityistä perheistä. Keskimäärin joka neljäs kristitty uskoi, että esi-isille tai hengille tehdyt uhrit voivat suojella ihmistä vahingollisilta asioilta. Monet uskovat myös amulettien suojaavaan vaikutukseen.
Ugandassa asuva, 14 vuotta Afrikassa erilaisissa lähetys- ja kehitysyhteistyötehtävissä toiminut Fida Internationalin lähetti Arto Heinonen tapaa henkiparantajien palveluksia käyttäneitä uskovia silloin tällöin. Yleensä asia on käynyt ilmi jumalanpalvelusten esirukouspalvelutilanteissa, joissa esirukousta pyytänyt henkilö alkaa oirehtia esimerkiksi oudolla äänellä huutamalla tai itseään lyömällä.
– Vaikka monesti itse pohdin, onko näissä tilanteissa kysymys pahoista hengistä vai henkisestä epätasapainosta, olen nähnyt muutamia selkeitä tilanteita, joissa henkilöt ovat vapautuneet pahoista hengistä. Näissä tapauksissa tulee usein jälkeenpäin keskusteluissa ilmi, että kyseinen henkilö on ollut tekemisissä alueen noidan kanssa, Heinonen kertoo.
Heinosten ja Tuokkoloiden mukaan Suomen helluntailiikkeen kumppaniyhteisöjen piirissä esimerkiksi noitatohtoreiden palvelujen hyödyntäminen ei kuitenkaan ole iso ongelma, vaikka sitä jonkin verran esiintyykin. Aiheesta on opetettu määrätietoisesti – niin kuin on tehty alueen monissa muissakin perinteisissä kirkoissa.
Niin sanotuissa itsenäisissä kirkoissa (engl. Independent African Churches) avoimuutta vanhoja afrikkalaisia tapoja kohtaan sen sijaan esiintyy enemmän. Monet näistä, yhteensä noin sata miljoonaa ihmistä kokoavista yhteisöistä ovat eronneet lähetyssaarnaajien aikoinaan perustamista kirkoista ja jakaantuneet usein vielä senkin jälkeen. Yhteisöt ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta niille on yhteistä se, että ne pyrkivät etsimään omaa, afrikkalaisempaa kristillisyyden mallia.
Osa näistä kirkoista on etääntynyt kauas perinteisestä kristillisyydestä, ja joidenkin kohdalla on kyseenalaista, voiko niitä enää ylipäätään pitää kristillisinä.
Menestyksenkaipuiset köyhät
Monille Afrikan itsenäisille kirkoille on ominaista myös menestyskeskeinen painotus. Tämä onkin luonnollista: jos elämän vaikeuksien ajatellaan aiheutuvan henkimaailmasta ja jos pelastus merkitsee pahojen henkien otteen kirpoamista, pelastetun on lupa odottaa myös esimerkiksi sairauksista ja taloushuolista vapautumista.
Kulttien lisäksi tällaisten oppien muotoileminen osataan kuitenkin myös lähempänä kristillisyyden valtavirtaa olevissa kirkoissa. Osa karismaattisista ja itsenäisistä kirkoista ja julistajista on omaksunut amerikkalaistaustaisen niin sanotun kylvä siemen -opin, jossa tilaisuuteen osallistujia kehotetaan ”kylvämään siemen” eli lahjoittamaan rahaa, minkä sitten luvataan tuottavan lahjoittajalleen ”sadon” eli reilusti enemmän uutta rahaa. Vaikka opetusta on kritisoitu paikallisessa mediassa, rikastumismetodin kokeilijoita riittää.
Pew Forumin mukaan useimmissa tutkimukseen valituissa Afrikan maissa yli puolet kristityistä uskoi siihen, että Jumala antaa taloudellista hyvinvointia ja terveyttä ihmisille, joilla on riittävästi uskoa.
– Kun tulimme ensimmäiselle työkaudelle Tansaniaan vuonna 1989, menestysteologiaa ei ollut vielä havaittavissa. 2000-luvulla se on nostanut päätään yhä enemmän, varsinkin muunmaalaisten vierailevien puhujien julistuksessa. Olemme kuulleet, että jotkut pastorit myös rahastavat rukouksella. Lisäksi monet kristityt tykkäävät katsoa TV:stä kanavia, joissa nämä menetysteologit julistavat, Päivi Tuokkola kertoo.
Tuokkola ja Heinonen uskovat, että opetuksen suosion taustalla on juuri afrikkalaisten köyhyys. Vaikka alueen talous kasvaa hyvää vauhtia, Pew Forumin kyselyssä joka maassa vähintään kolmannes vastaajista kertoi, että heillä on ajoittain vaikeuksia saada hankituksi perheelleen riittävästi ruokaa. Kun karismaattinen puhuja sitten vetoaa yleisöön ja lupaa, että antamalla satasen saa takaisin kaksisataa, ihmiset haluavat uskoa siihen.
– Eräästä täkäläisestä johtavasta helluntaisaarnaajasta kertovassa lehtijutussa todettiin, että ”It’s a good bisness to serve the Lord” eli että on hyvä bisnes palvella Herraa. Siksi jotkut helluntaisaarnaajat ovatkin huippurikkaita omistaen upeat asunnot, autot ja jopa lentokoneet, Arto Heinonen kertoo.
– Oletan, että moni afrikkalainen antaa elämänsä Jumalalle vain saadakseen paremman taloudellisen elämän.
Fidan kumppanikirkoissa tällaiseenkin opetukseen on pyritty puuttumaan opetuksessa ja johtajuuskoulutuksessa, eikä asia ole tällä hetkellä iso ongelma, Heinonen ja Tuokkola arvioivat.
Moraalin ristiriitaisuus hämmentää
Vielä vahvemmin esimerkiksi Suomen helluntailiikkeen kumppanikirkkojen piirissä on opetettu kristillisestä etiikasta. Yksi afrikkalaisen kristillisyyden suurimmista ristiriitaisuuksista on näet ollut sen moraalinen häilyvyys.
Toisaalta useimmat sikäläiset seurakunnat ovat eettisesti hyvin konservatiivisia ja kristittyjen moraaliset kannat ovat tiukkoja esimerkiksi homoseksuaalista elämäntapaa, aborttia, prostituutiota ja avioliiton ulkopuolista seksiä kohtaan. Toisaalta uskovien parissakin esiintyy monenlaista epärehellisyyttä tai muuta eettisesti kyseenalaista.
Miten on esimerkiksi mahdollista, että kristillisenemmistöinen Kenia on yksi maailman korruptoituneimmista maista? Tai että korruptiota ilmenee myös seurakunnissa, ja jopa kirkon työntekijät saattavat sortua varastamiseen tai moniavioisuuteen?
Päivi Tuokkolan mukaan afrikkalainen etiikka ja moraalikäsitykset ovat erilaiset kuin meillä.
– Esimerkiksi valehtelua ei pidetä välttämättä syntinä eikä pientä varkautta. Kasvoja ei voi menettää, ja sen takia voi sepittää erilaisia tarinoita. Joskus pieni tai suurempikin rahojen väärinkäyttö ymmärretään vain tasauksena tai olosuhteiden pakottamana toimintana.
Arto Heinosella on samanlaisia kokemuksia. Epärehellisyyden syinä hän pitää niin häpeäkulttuuria kuin äärimmäistä köyhyyttä.
– Ehkä karkeasti on vallalla se ajatus, että jos et jää kiinni niin kaikki on OK.
Akateemisessa maailmassa yhdeksi länsimaalaisten ja afrikkalaisten moraalieroja mahdollisesti selittäväksi ilmiöksi on nostettu myös kieli. Moni afrikkalainen on edelleen lukutaidoton ja käyttää kieltään vain suullisesti, jolloin sanojen merkitykset ovat epämääräisempiä ja ajattelu pääosin konkreettista, vaikka moraalisten käsitteiden, kuten uskollisuus tai vastuu, sisäistäminen vaatisi nimenomaan abstraktia ajattelua.
Sen sijaan että henkilölle kehittyisi kasvatuksen seurauksena terve henkilökohtainen omatunto, hän aikuisenakin tuudittautuu kokonaan käytöksen ulkopuoliseen kontrolliin, joko heimovanhimpien, viranomaisten tai uskonnollisten johtajien puolelta.
Kaiken ajatellaan olevan hyvin niin kauan kuin tämä ulkopuolinen auktoriteetti ei sano henkilön tekemisistä mitään.
Suurin haaste: opetuslapseuttaminen
Pitipä edellä mainittu kieliteoria paikkansa tai ei, vääränlaista auktoriteettiohjautuvuutta Afrikan kristillisyydestä löytyy. Kun lukutaito ja raamatuntuntemus puuttuvat tai ovat heikkoja, Kristukseen ei päästä juurtumaan ja kulttijohtajia seurataan sokeasti.
– Suurin ja hankalin ongelma afrikkalaisessa kristillisyydessä on ehkä se, että innostutaan kovasti kaikenlaisista innokkaista mutta kyseenalaista teologiaa ja raamatuntulkintaa edustavista puhujista. Kun ei tunneta Raamatun sanaa riittävän syvästi, voidaan mennä harhaan, Päivi Tuokkola sanoo.
Vaikka esimerkiksi Suomen helluntailiikkeen ja evankelis-luterilaisen kirkon afrikkalaisten kumppaniyhteisöjen opetuksen ja työntekijäkoulutuksen taso on parantunut, edelleen useimpien afrikkalaiskirkkojen yhteinen ongelma on opetuslapseuttamisen heikkous. Tämä koskee sekä kääntyneitä että liikkeiden piirissä varttuvia lapsia ja nuoria.
Tunnetun sanonnan mukaan afrikkalaisen kristillisyys on mailien levyistä mutta vain tuuman paksuista.
– Usein myös opetus on ollut yksipuolista ja on irrotettu jakeita kontekstista. Tämä ilmenee esimerkiksi naisiin kohdistuvina pukeutumissääntöinä, kuten huivipakkona. Raamatunopetusta tarvitaan, ja siihen on mielestämme kyllä herätty. Raamattukouluihin liittyvänä taloudellisena vastuunottona se ei tosin vielä välttämättä näy, Päivi Tuokkola toteaa.
– Kun kokouksissa kyselen yleisöltä, muistavatko he jotakin tunnettua raamatunkertomusta, usein heillä ei ole siitä mitään muistikuvaa, eli Raamattua ei ole kovinkaan paljon luettu. Se taas voi johtua siitä, että heillä ei ole Raamattuja tai ei ole lukutaitoa, Arto Heinonen pohtii.
”Kongossa ollaan vanhoillisempia”
Eri kirkkokuntien ja suuntausten lisäksi Tuokkolat ja Heinoset näkevät eroja eri Afrikan maiden välillä.
– Esimerkiksi Etiopian kansa on erilaista kuin ”musta Afrikka”, kansana ylpeämpiä ja enemmän oman arvon tuntevia. Seurakunnissa on aivan erilainen musiikki, ei käännöslauluja, vaan omaperäinen etiopialainen laulutyyli ja tapa, mikä istuu todellakin kulttuuriin, Päivi Tuokkola kertoo.
– Jos vertaan Ugandan kristillisyyttä esimerkiksi niihin seurakuntiin Kongossa tai Burundissa, joissa olen vieraillut, niin viimeksi mainituissa ollaan jollain tavalla enemmän vanhoillisia ja edelleen pitäydytään siinä opetuksessa, jonka skandinaavit 1930-luvulla toivat. Ugandassa ja varsinkin pääkaupungissa Kampalassa näkyy enemmän nykyaikainen länsimainen kristillisyys, Arto Heinonen lisää.
Olipa maa mikä tahansa, hengellisen intohimon, uskonhenkisyyden ja teologisen konservatiivisuuden lisäksi afrikkalaisen kristillisyyden vahvuuksiin lukeutuvat yhteisöllisyys ja lähimmäisenrakkaus.
Arto ja Lea Heinonen ovat nähneet esimerkillistä lähimmäisenrakkautta esimerkiksi siinä, miten monet seurakuntien saarnaajat pitävät kotonaan orpoja.
– Osittain se juontaa kulttuurista, sillä jos suvun piirissä lapsi jää orvoksi, hän siirtyy automaattisesti isän tai äidin vanhimman veljen perheeseen. Mutta monilla saarnaajilla on orpoja, jotka eivät ole lainkaan heidän suvustaan, ja silti he pitävät heistä huolta kuin omista lapsistaan. Heillä voi olla kolme tai viisi orpoa hoidettavana omien lapsien lisäksi. Näen tällaisen huolenpidon nousevan myös niistä kristillisistä arvoista, jotka he ovat omaksuneet, Arto Heinonen kertoo.
– Afrikassa ei ole niin köyhää kotia, etteikö siellä teurasteta vuohi tai kana ja vaikka viimeisistä jauhoista valmisteta ugaalipuuroa pöytään. Aina on aikaa istua ja aterioida yhdessä.
Heikki Salmela, Ruut Ahonen
Lähetystyötä etelästä pohjoiseen
» Voimistuneet Afrikan kirkot ovat yhä vahvemmin lähettäviä yhteisöjä. Pelkästään nigerialaiskirkot ovat lähettäneet tuhansia lähettejä eri puolille maailmaa, ja myös länsimaissa toimii vuosi vuodelta enemmän afrikkalaisia evankelistoja ja pastoreita. Monet heistä työskentelevät lähinnä maanmiestensä keskuudessa, mutta myös kantaväestöä tavoitetaan. » Afrikkalaisilla megaseurakunnilla on tytärseurakuntia Suomessakin, ja täältä matkustetaan Afrikkaan tunnettujen julistajien tähdittämiin massatapahtumiin. » Perinteisissä kirkkokunnissa, kuten katolisten ja anglikaanien keskuudessa, afrikkalaiset vaikutteet ovat levinneet afrikkalaistaustaisten piispojen ja pappien välityksellä. » Ajoittain ilmenneistä epäterveistä painotuksista huolimatta afrikkalaisilla kirkoilla uskotaan olevan tärkeä rooli Euroopan hiipuvien kirkkojen uudistamisessa sekä raamatullisen uskon ja Raamatun perinteisen tulkintatavan puolustamisessa. » Suomen helluntailiikkeen kumppaniyhteisöistä esimerkiksi Kenian Full Gospel -kirkko toivoo myös pääsevänsä aloittamaan lähetystyön Euroopassa.
Afrikkalaisen kristillisyyden avainsanat
» Aktiivisuus. Uskonasiat otetaan vakavasti ja rukous ja seurakuntaelämä ovat osa arkea. » Kirjavuus. Suuntauksia on valtavasti perinteisistä lähetys työntekijöiden perustamista kirkoista yhden miehen karismaattisiin ”ministryihin” ja synkretistisiin kultteihin. Afrikan kristityistä noin kolmannes on katolilaisia, noin kolmannes protestantteja ja viidennes niin sanottuihin itsenäisiin afrikkalaisiin kirkkoihin kuuluvia. » Uhkana synkretismi. Perinteiset heimouskointoihin liittyvät uskomukset ja tavat ovat osa myös monen kristityn elämää. » Tarvekeskeisyys. Ihmiset etsivät hengellisyyttä, josta he uskovat olevan apua arjen monenlaisiin ongelmiin. » Kirkot ovat keskeinen osa kansalaisyhteiskuntaa. Monilla alueilla hengelliset yhteisöt ovat käytännössä ainoita toimivia sosiaalisia organisaatioita ja vastaavat peruspalveluista kuten koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja perusterveydenhuollosta.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...