Merkkipäiviä: Retsi Vaurula 60 vuotta

Monitoimimies” oli Reijo Vaurulan titteli hänestä tehdyssä Ristin Voiton 50-vuotisjutussa. Se onkin kuvaava nimitys: Retsin elämään ovat kuuluneet monet toimet, kuten opettaminen, musiikki, lehti- ja radiotyö, kirjojen kirjoittaminen, kunnallispolitiikka, koulutuksen ja työelämäyhteyksien edistäminen, matkailun kehittämistyö sekä tietenkin jääkiekko. Kirjoittamisen saralla mies on julkaissut kymmenissä eri lehdissä yhteensä noin pari tuhatta juttua sekä tehnyt kymmenkunta kirjaa. Golden Gospel -palkinto hänelle myönnettiin vuonna 2001.

Vaikka kymmenen viime vuotta eivät ole monitoimimiehen luontoa muuttaneet, pakottavat luonnonlait hidastamaan tahtia. Politiikka on jäämässä, mutta isompi asia on syyskuussa tapahtuva eläkkeelle jääminen. Ei pantteri silti pilkuistaan pääse: Retsi jatkaa osa-aikaista työtään YES Kouvolan aluepäällikkönä opettajien kouluttajana.

Työssään Retsi on oppinut paljon seurakuntien toimintaan sovellettavia asioita. Lukuisissa hankkeissa mukana olleena ja niiden ohjausryhmissä istuneena mies on sisäistänyt  hankemaailman strategia-ajattelun perin juurin: määritellään tavoitteet, mietitään, miten niihin päästään ja arvioidaan toiminnan tulokset.

Koska päämäärätietoinen ajattelu on usein vielä vierasta seurakunnille, Retsi pyrkii auttamaan asiassa myös kotiseurakuntaansa. Hän on pyytänyt seurakunnan vanhimmiston toimistolleen kylään. Vierailun tavoitteena on hahmottaa tarkemmin seurakunnan ”asiakasryhmän” saavuttamista.

Vaikka monitoimimiehen lukuisat toimet ansaitsisivat aivan oman katsauksensa, tämän jutun kirjoittajaa yhdistää Retsiin eräs aseveljeyden laji: ”boanergeys”. Vai miksi pitäisi kutsua sitä, mitä Boanerges-yhtyeessä soittaneet 1970-luvulla keskenään kokivat? Ukkosenjylinän pojilla evankeliumin lippu ei jäänyt puolitankoon, vaan se hilattiin ylös asti. Eikä Jeesusta pidetty piilossa.

Hengellisistä juuristamme löytyy yhteisenä säikeenä ja esikuvana myös Reijon isä, evankelista Hannu Vaurula. Juuri hän oli puhujana ollessani ensimmäistä kertaa 1972 Riihimäellä hengellisessä kokouksessa. Meneillään oli nuorisoviikonloppu, ja talo oli täynnä uskoon tulleita hippejä. Elettiin Jeesus-herätyksen aikaa.

Rakastamassamme nuorisoevankelistassa vaikutusta ei tehnyt ainoastaan puheen hengellinen voima, vaan myös Vaurulan aito myötätunto nuoria kohtaan. Sydämeeni silloin kylvetty evankeliumin siemen pääsi heti juurtumisen alkuun. Samalla kun Hannu Vaurula kasteli sen kyynelillään puhujan paikalla, kastelin minä sitä omillani kuulijan paikalla.

Retsi aloitti Boanergesin kosketinsoittajana vuonna 1976. Silloin elettiin vielä voimakkaiden julistajien aikaa, joiden antama evankelioimisen malli oli suorasanainen. Heidän edustamaansa evankeliointityyliä pyrittiin musiikkipuolellakin noudattamaan, ja myös Boanerges soitti vahvasti julistavaa musiikkia.

Retsistä löytyy edelleen evankelista. Sen huomaa esimerkiksi siitä, miten hän arvioi hengellistä musiikkia. Hänen mukaansa Boanergesin aikaista 1970–80-lukujen tapaa käyttää hyviä käännöskappaleita ei tulisi vierastaa. Evankeliumin työn kannalta se on parempi vaihtoehto kuin vähemmän hyvät omat kappaleet.

Toisaalta Retsi pohtii, oliko Boanergesin tyylissäkään kaikki ihan kohdallaan. Sanoma tuotiin kyllä selkeästi esiin, mutta menikö viesti perille. Retsi näkeekin silloisen tyylin ongelmaksi mustavalkoisuuden. Se kun teki kaiken kerralla selväksi, ehkä liian selväksi.

Boanergesin aika opetti näkemään elämää eri tavalla. Omakin mustavalkoisuus sai seurakseen harmaita sävyjä. Niinpä varttuneen ja kypsän miehen vuodesta 1999 vetämä Heavenly Swing soittaa gospelia nykyisin vähemmän hyökkäävästi. Retsi kaipaa hengelliseen työhön yleensäkin lisää hienotunteisuutta ja muistuttaa olemaan ”viisaita kuin käärmeet ja viattomia kun kyyhkyset”.

Ikä tuntuu opettavan miehille aina yhden asian: perhe on tärkeä, mutta sille ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Retsi toivoo, että hänellä olisi nyt enemmän aikaa lastenlapsille, neljälle ihanalle pikkutytölle, ja myös omille lapsille puolisoineen.

Samoin Retsi haluaa antaa aikaa Eira-vaimolle, jonka kanssa on kuljettu yhtä matkaa niin terveyden kuin sittemmin sairaudenkin aikoina.


Veljeydellä
Tapio Lohikko
Boanerges-yhtyeen kitaristi