Pirkko Happonen muutti taivaan kotiin

Suonenjokelaiseen saarnaaja-postivirkailijaperheeseen syntyi 17. maaliskuuta vuonna 1946 tytär, joka sai nimekseen Pirkko Mirjami. Hänen isänsä kutsuttiin Kuopion Eelim-seurakunnan saarnaajaksi Pirkon ollessa 12-vuotias. Niilo ja Anni Heimonen kasvattivat molemmat lapsensa, Seijan ja Pirkon, huolehtien heidän hengellisen elämänsä tarpeista ja hyvinvoinnista niin tunnollisesti kuin vain oli mahdollista. Pyhäkoulut ja leirit sekä myöhemmin kuorotoiminta ja suuren seurakunnan laaja ja monimuotoinen nuorisotyö tukivat tyttärien uskonelämää. Pirkko kastettiin yhdessä kymmenen tyttökaverinsa kanssa hänen ollessaan vasta yhdeksänvuotias.

Ihastuin Pirkkoon, hänen kauneuteensa, hyvään pianonsoittotaitoonsa, vilpittömään uskonelämäänsä ja kiehtovaan persoonallisuuteensa niin varhain, että seurakuntani saarnaaja ei sallinut – silloisen käytännön mukaisesti – meidän kävellä yhdessä samaa kaupungin katua, ei ainakaan toisiamme ujosti kädestä pitäen.

Käydessämme lukioluokkia aloitimme seurustelun. Valmistuttuamme ammatteihin solmimme avioliiton elokuussa 1968. Perheeseemme syntyi kolme lasta: Päivi, Anne ja Juha. Saimme myös viisi lastenlasta.

Ensimmäinen yhteinen kotimme oli Paltamossa. Pirkko sai kouluterveydenhoitajan työn oppikoulussa, jonka keskikoululuokilla ja lukiossa itse opetin musiikkia. Parin vuoden jälkeen muutimme Siilinjärvelle, jossa saimme koulutustamme vastaavat virat.

Pirkko oli luonteeltaan vaatimaton ja hiljainen mutta kaiken keskellä Jumalan valtakunnan työtä sydämestään rakastava. Psykiatrian erikoissairaanhoitajana Pirkko saavutti työssään sellaisen luottamuksen, että ylilääkäri halusi ohjata hänen potilaikseen sellaiset henkilöt, joilla oli erityisen kiinteä suhde hengellisiin yhteisöihin. Apulaisosastonhoitajan raskaan viran ohella hän muun muassa säesti vuosia seurakunnan lapsikuoroa ja majoitti paljon evankelistoja, lähetyssaarnaajia ja pastoreita kotiimme. Rukoillen, kannustaen ja siunaten hän lähetti myös minut leiri- ja kokousmatkoille 47 vuoden ajan.

Vakava sairaus mursi Pirkon terveyden vuodessa. Hän oli pitkiä jaksoja sairaalassa ja välillä kotihoidossa. Hänen elämänsä viimeiset viisi päivää saimme viettää yhdessä Harjulan sairaalan saattohoito-osastolla Kuopiossa. Lapset, lapsenlapset ja minä puolisona olimme hänen luonaan, kun rukoillessamme toisiamme kädestä kiinni pitäen Pirkko sulki levollisesti silmänsä. Hengitys pysähtyi ja sydän löi viimeisen kerran.

Siunasin rakkaan Pirkko-vaimoni odottamaan vanhurskasten ylösnousemista kiirastorstaina 24. maaliskuuta seurakuntamme pastorin Heimo Enbuskan kanssa. Viimeisen maallisen leposijansa hän sai omien vanhempiensa sekä isovanhempiensa kanssa sukuhaudassaan.


Juhani Happonen


51

”Tul ny sääki kirkkoo!” – Porin helluntaiseurakunnassa tavataan kuukausittain uusia ihmisiä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja