Hyväntekeväisyystyötä jo neljännessä sukupolvessa

Hurstien uusi aika

Sini Hursti on kasvanut perheessä, jossa on vaalittu kristillisiä arvoja ja heikompien tukemista.

Sini Hurstista tuli keväällä Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n toiminnanjohtaja.

Sini Hursti on kasvanut perheessä, jossa vaikeudet nähdään ratkaistavissa olevina haasteina. Hurstien perheen viime talveen mahtui niin suurta iloa kuin musertavaa suruakin. Presidentti Sauli Niinistö myönsi itsenäisyyspäivänä 2018 Sinin Heikki-isälle Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkin. Maaliskuussa 2019 Sinin rakas äiti Eija menehtyi syöpään. Elämän oli kuitenkin jatkuttava. Niinpä Sini Hursti astui kuluvan vuoden keväällä rohkeasti isänsä saappaisiin ja aloitti Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n uutena toiminnanjohtajana.

Väliaikaisesta pysyvä pesti

Vahvoille ihmisille on ominaista, etteivät he näe erilaisuutta tai haavoittuvuutta heikkoutena eivätkä pelkää ottaa vastaan suuriakaan haasteita. Sini Hursti, 35, sulautuu luontevasti 2010-luvun suomalaisten vaikuttajanaisten joukkoon. Hän on kasvanut perheessä, jossa on vaalittu kristillisiä arvoja ja heikompien tukemista.

Parturi-kampaajaksi valmistunut Sini tuli mukaan Hurstin avun toimintaan vuonna 2013. Hänen oli alun perin tarkoitus auttaa isäänsä väliaikaisesti tämän sairastuttua syöpään. Sinin pesti kuitenkin venyi ja laajeni Heikin annettua hänelle ajan kuluessa yhä vastuullisempia
tehtäviä. Maaliskuussa 2019 Sini peri isänsä paikan Hurstin avun toiminnanjohtajana – Heikki on tätä nykyä varatoiminnanjohtaja.

Isoisän isän jalanjäljissä

On kulunut 103 vuotta siitä, kun Arvo Hursti, Heikin isoisä, aloitti työnsä Helsingin asunnottomien katupoikien auttajana. On kulunut 52 vuotta siitä, kun Sinin isoisä ja isoäiti Veikko ja isoäiti Lahja Hursti aloittivat hyväntekeväisyystyönsä.

Nykyään Hurstin avun toimintaan kuuluvat vaatejako maanantaisin, ruokajako keskiviikkoisin ja perjantaisin, perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto Hakaniemessä sekä kaikille avoin yksinäisten ja vähävaraisten joulujuhla Helsingin Messukeskuksessa. Juhla tavattiin järjestää Töölön Kisahallissa, mutta vähävaraisten määrän kasvaessa jatkuvasti sen tilat kävivät ahtaiksi, ja vuonna 2016 juhla siirrettiin Pasilaan.

Sini Hurstin päivät ovat täynnä työtä – työ on kuitenkin mielekästä. Hurstin avussa tekemistä riittää laskujen maksamisesta muihin paperitöihin ja logistiikkaan. Ruokien ja tavaroiden hakua ja purkamista on viikon jokaisena päivänä.

– Isommat haut ajoittuvat maanantaille, tiistaille ja torstaille. Jakopäivinä haemme tavaraa noin paristakymmenestä pienemmästä paikasta.

Hurstin avun ohella Sinin päiviin kuuluu puolitoistavuotiaan Zara-tyttären hoitamista. Sinin mies Jan Lindholm työskentelee Nummelassa metallialan tuotteita valmistavan tehtaan johtajana. Lindholm osallistuu Hurstien työhön paljon olemalla muun muassa apuna kaikissa Hurstin avun juhlissa sekä hoitamalla yhdistyksen nettisivuja vapaa-ajallaan.

Apu menee perille

Aikana, jolloin ihmisten tulisi entistä tarkemmin miettiä oman toimintansa vaikutuksia ympäristölle, on kaikenlainen kierrättäminen ensiarvoisen tärkeää. Hävikkiruuan jakaminen tarvitseville on merkittävä ympäristöteko.

Leipäjonot ilmestyivät 1990-luvun alussa Suomen katukuvaan, ja tuolloin niitä pidettiin kansallisena tragediana, josta puhuttiin ulkomaita myöten. Leipäjonoissa oli tuolloin keskimäärin 200–300 ihmistä – nyt jonottajia on Sini Hurstin kertoman mukaan noin 2 700–3 100. Ruokajakoihin liittyneestä stigmasta on osittain jo päästy eroon.

– Olemme yrittäneet parhaamme tehdäksemme tiettäväksi, ettei todella tarvitse hävetä! Köyhyyttä on tässä maassa paljon.

Mitkä Sini Hurstin arvion mukaan ovat juuri nyt suurimmat avuntarvitsijaryhmät?

– Asiakkaidemme kirjo on sekalainen. On hankalaa arvioida, mikä on tämän hetken suurin kohderyhmämme.

– Mukana on paljon pienituloisia eläkeläisiä, mutta myös perheellisiä ja sairauseläkeläisiä. Maahanmuuttajia asiakkaistamme on arviolta parikymmentä prosenttia.

Yhteisöllisyys tärkeää

Hurstin apu tekee monin tavoin ensiarvoisen tärkeää työtä. Minkä toiminnanjohtaja itse näkee tärkeimpänä ihmisille annettavana apuna?

– Olen aina sanonut, että antamamme apu on vähän kuin tekohengitystä. Ihmiset saavat meiltä ruokaa ja voivat näin ollen käyttää esimerkiksi laskujen maksamiseen tai muihin kuluihin sen summan, minkä olisivat laittaneet ruokaan.

Osalla tulijoista ei ole rahaa edes ruokaan.

– Sitten on työmme henkinen osuus. Moni on sanonut, että tärkeintä on yhteisöllisyys. Tulijat pääsevät näkemään muita ihmisiä ja juttelemaan näiden kanssa tullessaan hakemaan ruokaa.

Miten Sini Hursti itse arvioisi ensimmäistä vuottaan toiminnanjohtajana?

– Voin jopa antaa itselleni luvan olla ylpeä.

Hursti kuvaa itseään hiljaiseksi tarkkailijaluonteeksi – tässä hän sanoo muistuttavansa äitiään.

– En ole ollut yhtä ulospäinsuuntautunut kuin muut perheemme jäsenet. Olen ollut jännittäjä, joka ei ole tykännyt esiintyä. Nyt olen saanut enemmän rohkeutta.

Hieman ujosta Sinistä onkin kuoriutunut varsinainen voimanainen. Vuoden 2019 päättyessä Heikki Hursti voinee ylpeänä todeta tyttärensä lunastaneen hienolla tavalla paikkansa Hurstin avun toiminnanjohtajana.

Annariikka Leino