Arvio: Silence synnyttää uskonkriisin

Vainottuja kristittyjä palvelevan Open Doors -järjestön tuoreen raportin mukaan uskontoon kietoutunut nationalismi on keskeinen poliittinen syy kristittyjen vainoihin maailmassa.

Ilmiö ei ole uusi. Esimerkiksi 1600-luvulla Japanissa kristinusko kitkettiin melkein kadoksiin, koska hallitsijat näkivät sen loisena, joka uhkasi kansan uskontoa ja yhtenäisyyttä.

Japanin verisiin vainoihin sijoittuu tällä viikolla Suomessa ensi-iltansa saava Silence. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo lähetystyöntekijöiden, yksinkertaisten japanilaiskristittyjen ja näitä vainoavien häikäilemättömien virkamiesten kohtaamisesta. Elokuva nostaa esille monia lähetystyöhön liittyviä moraalisia, teologisia ja käytännöllisiä kysymyksiä. Esimerkiksi kuinka paljon kristinuskoon saa sekoittua pakanallisia tapoja ja uskomuksia, että kyse on vielä kristinuskosta?

Kun elokuvan päähenkilöt, isä Rodrigues ja isä Garrpe, saapuvat Japanin kalastajakyliin, asukkaat ovat yli-innoissaan pyhistä esineistä. Rodrigues kokee olevansa siunaukseksi, kun hän jakaa rukousnauhansa helmet, yhden kullekin.

Japani tunnetaan maana, jossa evankeliumi on usein ymmärretty väärin. Elokuvan huippukohtauksiin kuuluvat keskustelut, joita Rodrigues käy kristittyjä metsästävän kuvernöörin kanssa. Viisasteleva virkamies vertaa kristinuskoa puuhun, joka kuihtuu Japanin huonossa maaperässä, ja kirkkoa rumaan naiseen, joka on liian rakastunut vastahakoiseen mieheensä (eli Japaniin). Rodrigues puolustaa kristinuskoa universaalina totuutena, joka kuihtuu Japanissa vain, koska hallitsijat kitkevät sen pois.

Elokuvan edetessä Rodrigues joutuu kasvavaan uskonkriisiin. Hän kohtaa ensinnäkin kärsimyksen ongelman. Miksi juuri nämä uskossaan lapsenmieliset, köyhät japanilaiskristityt kohtaavat tällaista kidutusta ja kuolemaa?

Toinen ongelma koskee Jumalan hiljaisuutta. Miksi Kaikkivaltias ei tunnu kuulevan tai puhuvan, johdattavan tai lohduttavan, kun kristittyjä teurastetaan säälimättä? Nuori pappi kohtaa myös kysymyksen siitä, mikä lasketaan uskon kieltämiseksi. Kun ”inkvisiittorit” pakottavat kristityiksi epäillyt polkemaan jalallaan Kristuksen kuvaa, Rodrigues ei aluksi pidä sitä ongelmana. Vainoajatkin kutsuvat tekoa ”muodollisuudeksi”. Japanilaiskristittyjen mielissä ikonikuvan polkeminen kuitenkin merkitsee Kristuksen kieltämistä. Vaikka osa kristityistä kestää vangitsemisen ja kidutuksen tallomatta, yksi heistä kieltää – ja katuu – kerta toisensa jälkeen.

Lopussa Rodriguesin lujaa uskoa moukaroidaan säälimättä: jos hän ei tallo, kristityt kokevat hitaan kidutuskuoleman hänen jääräpäisyytensä tähden. Asiaa ei helpota se, että hän kohtaa ihailemansa lähetystyöntekijän, joka on luopunut uskosta.

Kristittyjen vainoista kertova, teologisesti syvällinen Hollywood-elokuva Oscar-palkitulta ohjaajalta Martin Scorseselta on harvinaisuus. Kolmekymmentä vuotta sitten Scorsese oli kirosana kristittyjen suussa. Hänen elokuvaansa Kristuksen viimeiset kiusaukset pidettiin rienauksen huippuna. Se kiellettiin monissa maissa ja sai ranskalaisen katolilaisryhmän tekemään terroriiskun elokuvateatteriin.

Kolmekymmentä vuotta nyt 74-vuotias Scorsese on myös puhunut katolisen japanilaiskirjailija Shūsaku Endōn romaaniin perustuvan elokuvan ohjaamisesta. Silence seuraakin Endon tarinaa uskollisesti. Marraskuussa elokuva esitettiin Vatikaanissa kolmellesadalle jesuiittapapille, ja onpa itse paavi käynyt kiittämässä Scorsesea.


Lari Launonen