Samaria Group -järjestön toiminnanjohtaja Ismo Valkoniemelle ruoanjakotoiminta ja siihen liittyvät haasteet ovat tuttuja. Järjestö on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän vuosittaisen ruoka-aputuen koordinaattorina vuodesta 2016 tehden yhteistyötä lähes 90 eri järjestön kanssa. 

Valkoniemen mukaan valtionavun myötä ruoanjakotoiminta seurakunnissa muuttui jossain määrin. 

– Ennen vuotta 2016 vapaiden suuntien seurakunnat rahoittivat ruoanjakotoimintansa kokonaan lahjoitusvaroin. Työn katsottiin olevan osa seurakunnan lähimmäis- ja diakoniatyötä.  

Valtionavun myötä jotkut kirkkoseurakunnat ottivat ruoka-aputyön käyttöön pöytälaatikkoon jääneen entisen seurakuntayhdistyksen. Valkoniemen mukaan syynä oli se, että valtionavustusta voivat teknisesti hakea vain yhdistykset ja säätiöt, eivät uskonnolliset yhdyskunnat.

Nyt kymmenet järjestöt ja seurakunnat ovat olleet pitkään epätietoisia siitä, vieläkö valtionavustusta tullaan saamaan. 

– Vuodelle 2022 tarkoitetut avustukset ovat menossa valtaosin menossa Suomen Punaiselle Ristille, Vapaakirkon ViaDia ry:lle ja muutamalle muulle toimijalle, Valkoniemi kertoo.  

Samarian koordinoimasta hakemuksesta oli jouduttu karsimaan 40 järjestöä ja seurakuntaa pois. 

– Jouduimme odottamaan rahoituspäätöksen valmistumista, mutta lopulta se tuli tänään 21. joulukuuta. Joulukuun alussa lähetetty, korjattu 38 järjestön hakemus saa 500 000 euron valtionavustuksen ruoka-aputyöhön ajalle 1.12.2021-31.12.2022, Valkoniemi kertoo. 

Päätöstekstissä todetaan, että ”valtionavustusta ei saa käyttää poliittiseen tai uskonnolliseen toimintaan”. 

Valkoniemen mielestä nykytilanteessa seurakuntien tulisi käsitellä ja tehdä selkeät päätökset siitä, mikä on niiden ydintehtävä.  

– Mikäli yleisdiakonia ja rakkaudentyö tekona itsessään on seurakunnalle riittävä, se voi hyvin harkita oman diakonisen yhdistyksen perustamista, joka hakee toiminta-avustuksia, Valkoniemi toteaa.  

– Neuvoisin tällaisia toimijoita käymään perusteellisen keskustelun siitä, voivatko ne toimia ilman piiloagendaa eli riittääkö niille se, että ihminen saa apua kristityiltä ja tulee mahdollisesti kosketetuksi sen vuoksi.  

Mikäli seurakunta katsoo, että sen tärkein tehtävä on lähetyskäskyn täyttäminen, sen olisi hyvä järjestää ruokailuhetkiä ja ruoka-apua vähävaraisille omin varoin tai seurakunnan suoraan keräämien lahjoitusten avulla.  

– Näin seurakunnalla olisi täysi oikeus pitää ruokailuhetkien ja ruoka-avustusjakelun yhteydessä hengellisiä tilaisuuksia tai vaikkapa jakaa hengellistä kirjallisuutta ja lehtiä, Valkoniemi muistuttaa. 

Valtionavustustoiminta on aina poliittista toimintaa. 

– Yleisesti kehityssuunta on se, että käytännössä kristillistä toimintaa ei rahoiteta miltään hallinnonalalta. Samaria on toiminut tässä jännitteessä pitkään, ja toimimme edelleen monen kaupungin ja valtion osaston kanssa yhteistyössä. 

Valkoniemen mukaan ratkaisu tilanteessa on avoimuus. Jos kunnalle tai valtiolle myydään jotakin palvelua, minkäänlaista piiloagendaa tähän palveluun ei saa rakentaa. 

– Kyse on luottamuksesta. Mikäli kristillinen järjestö tai seurakunta pitää kiinni osaltaan siitä, että se on rehellinen tässä ja korjaa mahdollisesti esiin tulleet ongelmat, asiat sujuvat hyvin, Valkoniemi rohkaisee. 

Petri Mäkilä 

Työtä vapaaehtoisesti ja suurella sydämellä 

Mäntsälässä helluntaiseurakunnan kupeessa toimiva Leivän tuki ry:n avustustyö on vuosi vuodelta laajentunut ja kasvanut huono-osaisuuden ja muun avuntarpeen lisääntyessä. Mäntsälästä haetaan jopa 10 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa pääosin järjestöjen ja seurakuntien jaettavaksi. 

– MOT-ohjelma vaikutti Leivän tuki ry:n toimintaan negatiivisesti, sillä muutamia ruokalahjoittajia jäi sen seurauksena pois, kertoo työtä johtava Jouni Törmänen. 

Muutoksia toimintaan ei ole kuitenkaan tarvinnut tehdä, sillä Törmäsen mukaan asiat on hoidettu oikein, avoimesti ja laillisesti. 

– Myöskään mitään evankeliumipakkoa ei Mäntsälän ruokajaossa ole. Koska toimimme seurakunnan yhteydessä, työhömme kuuluu myös hengellinen toiminta. Tarjoamme täysin vapaaehtoista rukouspalvelua sitä haluaville mutta mikään ehto se ei ole ruoka-avun saamiseksi. Jokainen saa ruokakassin, Törmänen vakuuttaa. 

Leivän tuki ry MOT-ohjelmalle. 

Ruokaa on jaettu vuosia myös Korson helluntaiseurakunnan yhteydessä. Korson Ruokapalvelu ry:n koordinaattori Marja Kauhanen kertoo, että kolme kertaa viikossa tapahtuva ruokajakelu tavoittaa heillä kerrallaan noin 200–240 henkilöä. 

– Hengellinen kokous, jonka seurakunta järjestää on aina ollut vapaaehtoinen, eikä anna etuoikeuksia. Ja nyt korona-aikana ei ole kokouksia. Ruokakassit jaetaan ulkona. 

Sekä Mäntsälässä että Korsossa pyritään jatkamaan ensi vuonna entiseen tapaan. 

– Mäntsälässä yli 60 vapaaehtoista tekee työtä vapaaehtoisesti ja suurella sydämellä. Rukoilemme Jumalan johdatusta työllemme, Törmänen toteaa. 

Kauhasen mukaan työ Korsossa jatkuu myös vähäosaisten hyväksi vaikeinakin aikoina. 

– Vapaaehtoiset tekevät kutsumustyötä, eikä siihen vaikuta ajan vaihtelut.