Minun helluntaikotini – Sukupolvien tarina peilaa herätysliikkeen muutosta
Olen syntynyt vuonna 1963 Hattulan Parolassa, samalla kadulla, jossa sijaitsi helluntaiseurakunnan rukoushuone. Siinä kokoontui äitini kotiseurakunta. Olen siten jo äidinmaidossa saanut aimo annoksen helluntailaisuutta.
Tässä artikkelissa kuvaan omaa matkaani ja suhdettani helluntailaisuuteen.
1940-luku: Äitini ja hänen veljensä tekivät uskonratkaisun Äänekoskella heti sodan jälkeen 1946. He molemmat olivat kokeneet kovia, nähneet sodan kurjuuden ja menettäneet isänsä, joka teki itsemurhan.
Vaikka myöhemmin monet muutkin lapsuusperheeni jäsenet tulivat uskoon, isäni valitsi toisin. Hän teki nuorena henkirikoksen ja istui vankilassa seuraavat yhdeksän vuotta.
1950-luku: Vankilassa ollessaan myös isä tuli uskoon. Vapauduttuaan hän kävi armeijan aseettoman palveluksen, meni kasteelle ja liittyi vapaaseurakuntaan.
Isä ja äiti avioituivat vuosikymmenen puolivälissä, ja sisareni syntyi 1958. Sen jälkeen perheemme muutti asumaan Hattulan Parolaan, samalle kadulle, jossa myös helluntaiseurakunnan rukoushuone sijaitsi.
1960-luku: Äitini oli aktiivinen helluntaiseurakunnan jäsen. Hän vei myös minua seurakuntaan jo sylivauvasta alkaen.
Isäni kuoli vuonna 1968 aivan yllättäen sydänperäiseen sairauteen vain 38-vuotiaana, ja äiti jäi kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi.
Isän kuolema oli jo itsessään dramaattinen tapahtuma, mutta kun vielä hautajaisiin osallistunut neljän hengen seurue jäi autoineen junan alle ja kaikki menehtyivät, se muuttui jo käsityskyvyn ylittäväksi tragediaksi. Nämä kuolleet hautajaisvieraatkin haudattiin myöhemmin isän viereen.
Isän nuoruuden kokemuksilla on varmasti ollut yhteyttä hänen kuolemaansa. Hän murehti lakkaamatta traagista tekoaan, vaikka olikin kokenut saaneensa sen Jumalalta anteeksi. Toisille aiheutettu inhimillinen kärsimys kuitenkin raastoi isän herkkää sielua, eivätkä nuoruudessa tehty henkirikos ja sen seuraukset unohtuneet hänen mielestään. Ehkä juuri jatkuva murehtiminen kuluttikin isän sydämen loppuun ennen aikojaan.
Äitini psyyke puolestaan vaurioitui sokista, jonka hän sai hautajaispäivän katastrofaalisista tapahtumista. Hän pakeni seurakuntaelämään suorittamalla siellä vuosikymmeniä jatkuvaa palvelutyötä ja vaatimalla meiltä lapsilta ehdotonta kuuliaisuutta.
Minäkin olin pakotettuna mukana jokaisessa tilaisuudessa ja pyhäkoulussa sekä kaikilla leireillä, jonne vain minut voitiin viedä. Jumalan olisi suojeltava, kun kaikki tarvittava tehdään tinkimättömän kuuliaisesti ja mukisematta, näin äiti ajatteli.
Isän kuoleman jälkeen meidän oli myytävä omakotitalo, ja vuonna 1969 muutimme Hämeenlinnaan, Ojoisten lähiöön, uuteen aravarahoitteiseen kaksioon. Minusta tuli lähiölapsi, jonka kaulassa roikkui kodin abloy-avain.
1970-luku: Nautin paljon ystävistäni ja helluntaiseurakunnan piirissä koetusta yhteydestä. Myös leirit olivat mukavia. Kun vuonna 1974 aloitin kitaransoiton, löysin hyvän harrastuksen ja sain bänditoiminnan parissa uusia kavereita.
Nuorisopastori Ilkka Salminen kastoi minut 1976 ja liityin Hämeenlinnan helluntaiseurakuntaan.
1980-luku: Kotona koettu pakko muuttui jossakin vaiheessa kapinaksi. Sisareni oli alkanut seurustella jo hyvin nuorena ja muuttanut epävirallisesti pois kotoa johtuen kodin lakihenkisyydestä ja ahdistavasta ilmapiiristä.
Minä kokeilin rajojani lähinnä toisten helluntainuorten kanssa.
Parhaimmillaan lähes 50 nuoren joukko kutistui nopeasti, kun osa erotettiin seurakunnasta ja toiset erosivat itse. Lisäksi jotkut lähtivät paikkakunnalta siirtotodistus mukanaan, mutta eivät liittyneet enää uudella paikkakunnalla seurakuntaan. Monet kylmenivät uskossaan pysyvästi.
Irtioton syyt olivat erilaisia, mutta yhteistä niille varmaankin oli juuri se hengellinen pakko, jota monet olivat kokeneet omassa kodissaan. Seurakunnasta erottamiset ”kuivina oksina” eivät myöskään parantaneet tilannetta.
Olen usein myöhemmin pohtinut, että jos tähän kapinavaiheeseen olisi suhtauduttu pehmeämmin ja ymmärtävämmin, monien tilanne olisi tänään parempi.
Avioiduin Päivin kanssa. Saimme kolme lasta, Joonaksen, Idan ja Leevin.
Armeijasta päästyäni menin liike-elämään ja menestyin siellä hyvin.
1990-luku: Suomen talouteen iski voimakas lama vuonna 1990, minkä seurauksena ajauduin myös omissa liiketoimissani taloudellisiin vaikeuksiin.
Näiden tuskien keskellä aloin pohtia uudelleen suhdettani Jumalaan. Olin aina uskonut häneen, mutta olin pysytellyt jo kymmenkunta vuotta pois seurakuntayhteydestä. En myöskään halunnut kohdata uskovia ystäviäni, joita ei tosin ollut enää monta jäljelläkään.
Tuossa tilanteessa asuin jo hetken aikaa toimistollani, sillä olimme ajautumassa talouskriisin lisäksi umpikujaan myös avioliitossamme. Käytin viikonloppuisin päihteitä ja yritin tukahduttaa niillä tunteitani. Sydämessäni kuitenkin tunsin koko ajan Jumalan vaikutuksen ja kutsun.
Syksyllä 1990 päätimme lopulta vaimoni kanssa, että lähdemme Heinolan Heinäsaareen nuorisotapahtumaan. Se olisi riittävän kaukana Hämeenlinnasta, ja sinne kehtaisi mennä. Olinhan jo nuorempana viettänyt siellä monta syksyä.
Heinolan Heinäsaaren suuressa kokousteltassa koin käänteentekevän hetken. Sain luovuttaa elämäni, velkani, epäonnistumiseni, turhautumiseni, vihan ja tuskan tunteeni sekä perheeni Jumalalle. Vaimoni Päivi teki samoin. Tapahtuneella oli myönteinen vaikutus myös avioliittomme jatkumiseen.
Vuonna 1992 aloitin työskentelyn Uuden Kasvun yhdistys ry:ssä Vihdin Selkissä, jossa toimin Pauli ja Lea Rantasen ”oikeana kätenä”. Tätä ennen olin luvannut Jumalalle, että teen mitä vain, myyn vaikka perunoita torilla, jos se on hänen tahtonsa. Tuon lupauksen kanssa elän edelleen, ja katkeamaton polkuni kristillisten järjestöjen toiminnassa jatkuu.
2000-luku: Kun Kan ry:n puheenjohtaja Raimo Leppälä kutsui minut vuonna 2006 yhdistyksen toiminnanjohtajaksi, ajattelin ensin, että en pysty ottamaan tehtävää vastaan. Olin Suomen Vapaakirkon jäsen, opiskelin yliopistossa teologiaa ja olimme toimineet tiiviisti myös luterilaisessa kirkossa.
Tunsin edelleen helluntailaisuuteen liittyvää kipua, ja näin sen vuoksi liikkeen kielteisessä valossa. Koin, että helluntailiike oli ollut minua kohtaan liian kova ja armoton. Se oli haavoittanut minua ylihengellisyydellään ja lopunajan julistuksellaan.
Samalla kuitenkin tunsin, että liike on yksi hengellisistä kasvuyhteisöistäni ja osa minua.
Asiaa pohdittuani sain sisäisen varmuuden siitä, että voin ottaa tehtävän vastaan. Sain kolmen eri henkilön kautta päätöstä koskevan Jumalan Hengen ilmoituksen. Nämä ilmoitukset tulivat toisistaan riippumatta ja tietämättä. Niissä kerrottiin, että en olisi nyt avautuvassa tehtävässä kovin pitkää aikaa ja että sen jälkeen tulisi toinen vapaakristillisen toimintakentän tehtävä, joka olisi pitkäaikainen.
Kun aloitin Kan ry:n toiminnanjohtajana 2006, liityin Vapaakirkon kaksoisjäsenenä myös Janakkalan helluntailähetys ry:n jäseneksi. Seuraavana vuonna minut valittiin helluntaiseurakuntien rekisteröityjen yhdistysten yhteistyöelimen, Hyryn puheenjohtajaksi. Tapana oli, että järjestöjen toiminnanjohtajat vastasivat kukin vuorollaan Hyryn kiertävästä puheenjohtajuudesta. Olin siis taustoineni ja kipuineni keskellä helluntailiikkeen ydintä, eräällä tavalla sen johdossa.
Juuri tuohon aikaan käytiin kiivasta taistelua siitä, tulisiko seurakuntien liittyä vasta perustettuun Helluntaikirkkoon vai ei. Omalla kohdallani kirkkokysymys oli jo ratkaistu, mutta järjestökentässä siitä käytiin poleemista keskustelua.
Joka tapauksessa tuo aika Kan ry:n toiminnassa paransi vanhat helluntailiikkeeseen liittyneet haavani. Huomasin, että liike ei ollut enää sama kuin se oli ollut vielä lapsuudessani. Myös vastuunkantajat ovat vaihtuneet, ja Ristin Voitto -lehti antoi tilaa myös kriittiselle keskustelulle lehden palstoilla. Koin, että se tervehdytti koko liikettä. Aloin tuntea oloni verraten kodikkaaksi helluntaiyhteisössä.
Viimeisin helluntailiikettä koskeva kipuni syntyi, kun saimme vuonna 2008 vaimoni kanssa kutsun Samaria ry:n johtoon. Siinä yhteydessä saimme tietää, ettei Samaria-yhdistys voinut osallistua helluntailiikkeen Juhannuskonferenssiin virallisesti omalla osastolla. Se sama Hyry, jonka puhetta olin itsekin hetken aikaa johtanut, rajasi monia Hyryn ulkopuolisia yhdistyksiä konferenssista ulos riippumatta siitä, mitä ne olivat helluntailiikkeen hyväksi tehneet.
Samariassa tunnelmat olivat harmistuneet, minkä vuoksi järjestön asiakkaiden kanssa tehdyt Keuruun matkat ovat jääneet toteuttamatta.
2010-luku: Kun muutimme Porvooseen vuonna 2010, minua pyydettiin toimimaan pastorina ruotsinkielisessä Voolahden helluntaiseurakunnassa oman päätyöni ohessa. Otin kutsun vastaan ja irrottauduin Vapaakirkon jäsenyydestä.
Nyt olen toiminut helluntaipastorina kymmenen vuotta. Seurakuntamme on tehnyt päätöksen myös liittyä Suomen Helluntaikirkon jäseneksi. Ympyrä on siis sulkeutumassa.
Pari vuotta sitten hautasin äitini Hattulan Kotikirkossa pidetyn muistotilaisuuden jälkeen samaan hautaan, johon isäni oli haudattu 50 vuotta aikaisemmin.
Kohti ymmärrystä, eheyttä ja yhteyttä
Kaikki ihmisten yhteisöt voivat haavoittaa. Moni on haavoittunut jo lapsuudenkodissaan, toiset työyhteisöissä, erilaisissa järjestöissä tai seurakunnissa.
Kipumme keskellä voimme helposti julistaa, että jokin on huono ja vaarallinen yhteisö.
Pohjimmaltaan kyse on kuitenkin omista kivuistamme sekä kyvystämme ymmärtää ja antaa anteeksi. Sen sijaan, että katsoisimme ”pahuuden” olevan osa jotakin yhteisöä, meidän tulisi nähdä, että yhteisön haavoittavin osa on haavoittunut ihminen, joka toimii väärin.
Olen kiitollinen siitä, että avoimuus helluntailiikkeessä on nykyisin yleisesti lisääntynyt. Salaisuuksien verhoa on siirretty syrjään. Anteeksikin on pyydetty – ja toivottavasti myös annettu.
Edelliset sukupolvet, jotka helluntailiikkeen rakensivat, olivat sodan ja monien traumojen haavoittamia. Heille helluntailaisuus toi toivoa ja Jumalan läsnäolon todellisuutta. He olivat sotien ja nälän lapsia, jotka elivät erilaisessa yhteisössä ja saivat erilaisen kasvatuksen. Annetaan heidän puutteensa heille anteeksi.
Ja pyydetään anteeksi myös niitä sanoja ja tekoja, joilla itse olemme haavoittaneet toisia ihmisiä.
Ismo Valkoniemi
Kirjoitus on julkaistu 1970- ja 1980-luvuilla helluntailiikkeessä nuoruuttaan eläneiden keskustelussa, jota käydään Facebookiin perustetussa Retro-ryhmässä.
PakinaEräässä seurakunnan tilaisuudessa katselin vanhaa naista, joka oli noussut muiden mukana seisomaan, kun ylistystuokion johtaja oli niin kehottanut. Nainen pysytteli sinnikkäästi tolpillaan, vaikka...
PakinaYksi, kaksi, kolme. Hyppy, hyppy, hyppy ja hyppy! Yhdellä jalalla ylös alas kuistin poikki, sitten hyppy 15 senttimetriä alemmalle tasanteelle seinästä tukea ottaen. Kurotus kaidetta kohti, re...
PakinaFaktojen maailma
on hämmästyttävä ja samalla myös hauska tietokirja. Sen kirjoittaja on
edesmennyt terveydenhuollon professori ja kansainvälisten huippuseminaarien
suosittu luennoitsija Han...
PakinaEräänä syysiltana olin mieheni ja koirani kanssa lenkillä kodin lähellä. Kun koira etsi pissapaikkaa, katselin aikani kuluksi naapuritaloja. Katseeni pysähtyi erään talon yläkerroksen ikkunaan; ih...
PakinaHyvät kuulijat, tänään aiheenamme on yksilönvapaus liikenteessä. Missä menevät sananvapauden rajat, kun kyseessä on liikennekäyttäytyminen? Kuuluvatko liikennesäännöt julkisen puheen piiriin? On...
PakinaAikuisiällä ystävystyin naisen kanssa, joka oli käynyt samaa koulua kuin minä. Emme vielä tuolloin olleet varsinaisesti tunteneet toisiamme, eikä minulla ollut erityisiä muistikuvia hänestä ko...
– Hei! Mukavaa, että tulit juttusille. Saanko esitellä itseni? Olen äitipalvelun chat-robotti. Minulta voit kysyä mitä vain, mistä tahansa, milloin tahansa. Sääs...
PakinaHyvät kuulijat, tervetuloa seuraamaan luentoamme. Tällä luennolla paljastamme teille, mikä on kristittyjen salainen ase, mitkä ovat sen toimintaperiaatteet ja keskeiset ominaisuudet ja millainen o...
PakinaLuin juuri, että partioliike on muuttanut muun muassa erästä toimintansa ydinkohtaa partiolupauksen antamisessa. Partion peruskirjauudistuksessa partiolainen ei enää "lupaa parhaansa mukaan rakast...
PakinaOlen kesätöinäni suomentanut Peter ja Joel Halldorfin kirjaa Trons vittnen, joka kertoo merkittävistä ihmisistä kirkkohistorian varrelta. Pidän kirjassa etenkin siitä, että se osoittaa, miten...
PakinaAurinko porottaa, ilman täyttää puheensorina. Missioteltassa kiemurtelee parinkymmenen ihmisen jono, joka yhä pitenee. Väki jonottaa Daniel Kolendan tilaisuuteen – ei siihen, joka alkaa...
PakinaKuin prinssi Ruusunen näin unta, että heräsin satavuotiaasta unesta ja lähdin ulos maailmaan auvoisen tietämättömänä kaikesta tapahtuneesta kuin kananpoika. Koplottelin puukengissäni pitkin katuja,...
Pakina”Sä
nyt et varmaan paljon liikuntaa harrasta”, kaveri naurahti.
Tilanteesta on reilusti yli vuosikymmen. En ollut suoranaisesti
lihava, mutten hoikkakaan, mistä kaveri ilmeisesti teki...
PakinaLänsimaiset uskovat rakastavat entistä enemmän itsekeskeistä kristillisyyttä. Siksi monia kiinnostaa tietää, miten uskoa voisi elää todeksi mahdollisimman helposti, mukavasti ja ennen kaikkea...
PakinaJuhannuskonferenssissa Ison Kirjan leirintäaluetta piristi vuosikausien ajan iloinen näky: asuntovaunu, jonka ulkoseiniä peitti muumiaiheinen taideteos. Valkoisten ja harmaitten, toinen toista...
PakinaOlemme kaikki joskus tavanneet ei-uskovia tai ainakin nähneet heitä kuvista. Vaikka jotkut kelpo uskonveljet ja -sisaret näissä tilanteissa pakenevat tai menevät hysteerisiksi, olen vakuuttunu...
PakinaErään
hyväntekeväisyysjärjestön feissari pysäytti minut Helsingin Kalliossa ja
aloitti keskustelun naisten oikeuksista. Kyseisen järjestön taktiikka on
keskustelun aikana alkaa muina miehin...
PakinaMonilla paikkakunnilla järjestettiin vappuna kristittyjen yhteinen Jeesus-marssi. Eri kirkkokuntien väki tuli näyttävästi ulos kirkoistaan ja marssi yhtenä joukkona kaduilla laulaen ja plakaat...
PakinaJuu elikkästä
ihan tämmöisellä iloisella asialla lähdin soittelemaan! Onko siellä puhelimessa uudestisyntynyt kristitty? Hyvä, no nyt olisi juuri sinulle erikoistarjous: saat hylätä uskosi ja ottaa t...
PakinaNyt, hyvät
Seurakunnankaatajien salaseuraan vihityt, opetan teille seurakuntien muumioinnin alkeet. Monet seurakunnat ovat huolissaan kuolemisesta. Kuitenkin niiden olisi syytä olla paljon enemmä...
PakinaRaamattu on
ikiaikaisena bestsellerinä asettanut vuosisatojen aikana normit myös nykyajan draamalle, näytelmille, kirjallisuudelle ja elokuville. Jo itsessään mukaansatempaava teos on täynnä...
PakinaKun pääsin
syksyllä opiskelemaan, tiesin suuntaavani uudelle alalle ja irtisanouduin. Jälkeenpäin minulle valkeni, että olisin työhistoriani perusteella ollut oikeutettu aikuiskoulutustukeen – jo...
PakinaNyt ei
kuulkaa riitä, että Suomessa on lapsiasiavaltuutetun virka. Maahan täytyy saada myös vanhusasiavaltuutettu. Sen on tämä alkukevään mediakeskustelu osoittanut.
PakinaVilho piti
joulukuun alussa Jeesuksen kanssa palaverin. Hän ilmoitti, että oli päättänyt
tulla pyhimykseksi vuoden loppuun mennessä. Jeesus katsoi häntä hetken.
PakinaTänäkin
vuonna useimpien ihmisten uudenvuodenlupaukset unohtuvat jo ennen kesää.
Suklaan syöminen alkaa viimeistään maaliskuussa, ja kuntosalilla käyminen
lopahtaa heti lumien sulettu...
PakinaEräänä
päivänä luen Näkövammaisten Airut -lehdestämme purjehdusretkestä lomakotiimme Villingin saareen, Helsingin sisävesille. Niinpä juolahtaa mieleeni, että haastan ystäväni mukaan purjehtimaan...
PakinaTyyni valtameri kimalteli huhtikuun ilta-auringossa, vuoret piirtyivät siluettina taivaanrantaa vasten ja kaukana kulkivat rahtilaivat. Hiekkarannan penkeillä istui kymmenittäin ihmisiä villapaidoissa...
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni lehtinen nimeltä Tanssin hurma ja mihin se vie. Vuonna 1943 julkaistu opas varoittaa tanssin vaaroista suorasanaisesti: ”Harvat henkilöt tietävät niin hyvin kuin tanssikoulu...
PakinaVaikka Ilmari
oli jo vanha helluntailainen, hän ei ollut koskaan ennen käynyt tässä suuressa
helluntaiseurakunnassa, jonka hienon kirkon ovella hän juuri seisoi. Ja
kaupungissa kun sattui...
PakinaKirjoitan
tätä juttua Espanjan Fuengirolassa, Manos Abiertas-lähetyskeskuksen pihassa. Vieressä pauhaa moottoritie. Olemme seitsemän hengen porukalla nauttimassa etelän lämmöstä, edullisista pitsoist...
PakinaKiitos,
Uolevi, reippaasta puheesta! Kyllä elähdyttää mieltä, kun saa kuulla noin
elämänmakuisen kertomuksen metsäretkestäsi ja oravien käpyjenkeräystavoista!
PakinaSeurattuani viime
vuodet Facebookia minusta on alkanut näyttää siltä, että palvelun käyttö
tekee ihmisistä kuin huomaamattaan lapsellisia. Usein terve harkintakyky
pettää, psykologiset...
Pakina"Tässä Pirinen, päivää! Piti ihan soittaa päätoimittajalle ja kiittää siitä, että lehti on tullut 2000-luvulle. Siinä on nykyisin isompia kuvia ja enemmän visuaalisuutta. Ja lehden voi nyt antaa luett...
PakinaLapsena sain
Gideoneilta pienen punaisen Uuden testamentin ja luin innokkaasti
evankeliumeja. Kiinnostuin myös kirjan alussa olleista listoista, etenkin
siitä, jossa lueteltiin kasvaneen...
PakinaLomakausi on
aluillaan ja suomalaiset valmistautuvat kukin tahoillaan ottamaan irti
mahdollisimman paljon niistä harvoista hellepäivistä, joita Luoja meille lyhyen
kesämme aikana suo (...
PakinaMinulle soitti
hiljattain sähkömyyjä. Kävin
hänen kanssaan saman tahtojen
taistelun kuin muidenkin puhelinmyyjien
kanssa: minä
yritin vakuuttaa hänet siitä, etten
aio ostaa mitään, ja hä...
PakinaHelluntailainen, luterilainen ja baptisti ajoivat kerran
autoillaan samalle parkkipaikalle. Aurinko paistoi ja autojen stereot huudattivat
Hillsongia, Lutherin virsiä ja mieskuorolauluj...
PakinaLuulin pitkälle aikuisikään, että olen
järjestelmällinen ihminen. Vasta elämänkokemuksen karttuessa tajusin, että
kyse on harhasta, jonka taustalla on yritys sovittaa itsensä jo lapsuudess...
PakinaOli huhtikuun ensimmäinen sunnuntai, kun
Jeesus kuuli Ala-Kattilamäen helluntaiseurakunnan veisun taivaastaan. Laulu
kutsui: ”Sua odotan, jo saavu, Herra!” Jeesus nousi ja sanoi, että he...
PakinaUimaseuramme syntyi Jyväskylässä vuonna
1985. Aluksi muutamat meistä seurakunnan veljistä kokoonnuimme paikalliseen
uimahalliin vain satunnaisesti. Sitten perjantai-illoista muodostui joka...
PakinaJuttelin junassa vierustoverin kanssa
eläimistä, joita emme haluaisi lemmikiksi. Minä en halunnut hämähäkkiä, koska
en uskaltaisi käsitellä sitä, eikä hän halunnut karvatonta kissaa....
PakinaEräs
tuttavani osti karkkipussin, jossa piti olla muutamaa erilaista karkkilaatua.
Kun hän aikoi nauttia ostoksensa, kävi ilmi, että yksi laatu puuttui kokonaan,
vaikka se oli esitelty pu...
PakinaPitkällisen pohdinnan jälkeen minä ja mieheni
päätimme luopua ajatuksesta, että kotonamme kuuluisi pienten jalkojen
tepsutusta, toisin sanoen leikkauttaa narttukoiramme. Alma ei tulevast...
PakinaRauhaa, rakkaat kanssapuhdistajat, ja sydämellisesti tervetuloa
rikkaviljan kitkijöiden seminaariin! Ottakaa esiin Raamattunne – olihan
kaikilla oikea käännös? Tällä kertaa harjoittelem...
PakinaUseimmat ihmiset nauttivat nukkumisesta. Joillakin tosin on
nukahtamisvaikeuksia. Toiset taas eivät ehdi aina edes avata iltalukemistaan
ennen kuin jo kuukahtavat höyhensaarille. Minä k...
PakinaPakinan kirjoittaminen kuuluu lempipuuhiini, ja aiheet syntyvät melko
helposti. Kun tiedän, että kirjoitusvuoro lähestyy, jokin teema alkaa
puhutella tai mieleen nousee muisto, josta huom...
PakinaUskonto, toisin kuin ennen, on
nykyisin arka ja hienotunteisuutta
vaativa keskustelunaihe.
Kansanperintönä vaikuttanut
vakaumuksen siirtäminen
uudelle sukupolvelle ei
enää onnistu, tai a...
PakinaEn itse muista tätä tilannetta, mutta
äitini muistaa.
Olin alle
kouluikäisenä kaupassa
hänen kanssaan.
Mieleni teki nakkeja, ja
sanoin sen ääneen. Äiti oli sitä mieltä,
että nakkeja ei...
PakinaKun
vaimoni Tarja täytti
30 vuotta,
meidän tuolloin nelivuotias Johannes-poikamme
kauhisteli asiaa
tokaisten spontaanisti äidille:
”Kolmekymmentä vuotta!
Äiti, voi olla, ettet enää kaua...
PakinaTein tuon viereisellä sivulla olevan
reformaattoritestin, ja
lopputulos puhui
lahjomatonta kieltään: kaksi
vastausta lähensi minua E. Rotterdamilaisen
suuntaan, neljä näkemystäni
Lutheri...
PakinaOlen kerännyt kirjahyllyyni vanhoja avioliittoon ja perhe-elämään liittyviä oppaita, joiden lukeminen on nykyaikaiselle naiselle sekä hyödyllistä että viihdyttävää. Kokoelmani tähti on Veronica Dengel...
PakinaMeillä oli tapana käydä yhdessä
kahvilla. Saatoimme usein
istua pitkän
tovin hiljaa. Pyörittelimme höyryäviä
kuppeja hiljaa käsissämme ja
kuuntelimme kadulta tulevaa
puheensorinaa ja lii...
PakinaOnnellinen parisuhde vaikuttaa kaikkeen
hyvinvointiin. Se
näyttäisi vaikuttavan myönteisesti
jopa ihmisen terveydentilaan.
Ollakseen onnellinen
parisuhteessa ihmisen tulisi
olla tasapain...
PakinaViime kerralla (RV 34/2017)
kirjoitin pieleen menneistä
lomaodotuksista, kun
kaivattu Suomi-lomani meni
penkin alle. Tai paremminkin penkin
päälle, jolle kaaduin liukkaassa
kylpyhuoneess...
PakinaTilivelvollisuuden määritelmä on
joko vapaaehtoisesti tai
pakosta tehty
sopimus raportoida tekemisistään jollekin
taholle. Tilivelvollisuudesta on
hyötyä niin työyhteisöissä kuin
yksityi...
PakinaAmerikkalainen aikakauslehti pyysi
lukijoitaan kertomaan,
mitkä sanat lohduttivat
ja rohkaisivat heitä eniten ja
mitä he ennen muuta kaipasivat saada
kuulla. Vastauksia kyselyyn tuli
tuh...
PakinaMilloin ihminen oikeasti kehitti
kiireen? Olemmeko aina juosseet
kellon perässä ja suunnitelleet päivän
menot minuuttien tarkkuudella?
En oikein usko.
PakinaMinulla on kirjahyllyssäni Käytöksen kultainen kirja. Viimeksi käytin sitä rinkantestausretkellä lisäpainona yhdessä teoksen Anatomiaopas taiteilijalle kanssa. Ne kuuluvat kirjastoni painavimpiin opuk...
Pakina"Ottakaa huomenna vaihtovaatteet mukaan. Harjoittelemme pelastautumista, ohjaaja sanoi. Melontakurssille ilmoittautuessa ei jostain syystä ollut tullut mieleen, että siellä joutuisi uppeluksiin. Jo...
PakinaSana masentunut merkitsee
lamautunutta, apeaa,
alakuloista, tukahtunutta, alistuvaa, hiljaista
ja nöyrää. Se tulee sanajuuresta, joka
tarkoittaa väsymistä, uupumista,
pulaan tai hätään jo...
PakinaKylväjä lähti kylvämään. Kun
hän kylvi,
siemenet putosivat
varsinaissuomalaiseen savimaahan,
joka on kuivana kovaa
kuin kivi ja märkänä kelpaisi
ruukkujen muovailuun. Syövätkö
linnut jy...
PakinaMuutama
vuosi sitten olin aamiaisella helsinkiläisessä
kahvilassa. Nuori miestarjoilija oli
parhaillaan keräämässä astioita pöydistä,
kun hän yhtäkkiä pysähtyi kohdallani.
PakinaKevät on luovuuden aikaa, jolloin aloitan uuden kirjan kirjoittamisen. Niin tänäkin vuonna pistin kuudennentoista teoksen tulille. Tunne on juhlava, kun saan kirjoitettua ensimmäiset rivit. Se on neit...
PakinaMinusta tuli viime syksynä ensimmäistä kertaa kummitäti. Kummin tehtäviin kuuluu paitsi olla turvallinen aikuinen ja lapsen kaveri myös tukea tämän kristillistä kasvatusta. Aloinkin heti katsella last...
PakinaSeurakuntakentässä näkemykset tuppaavat liian usein ajautumaan vastakkainasetteluksi. Hengellisen ympäristön strateginen ajattelu onkin jakanut yllättävän paljon mielipiteitä johtoportaissa. Joidenkin...
PakinaMies se tulee räkänokastakin muttei tyhjän naurajasta. Tämän perusteettoman perisuomalaisen aasinsillan kautta siirrymme juoheasti tyhjännaurajiin.
PakinaMoni ikätoverini on traumatisoitunut lapsena elokuvasta Kuin varas yöllä. Itselläni ei ollut tilaisuutta nauttia kristillisestä kasvatuksesta tältä osin, mutta aikuisiällä jouduin tekemisiin ihan oike...
PakinaAlakouluikäisenä kiinnostuin rukoilemisesta. Olin oppinut äidiltä Isä meidän -rukouksen, mutta halusin viedä homman seuraavalle tasolle. Kokosin jakkaralle kotialttarin ja asettelin sille kaikki aihep...
PakinaNuorena kävin ystävieni kanssa tutustumassa tukholmalaisen seurakunnan sunnuntaikokoukseen. Tila sijaitsi syvällä ison rakennuksen uumenissa, jonne kuljettiin pitkien käytävien kautta. Seurakunta oli...
PakinaMinulla ei ole hallussani kovin monia perinteisiä aikuisuuden merkkejä. Olen naimisissa, mutta lapsia ei ole. On vakityö muttei asuntolainaa, autoa tai edes ajokorttia. Koira on sentään puoliksi kulta...
PakinaOlo on vähän kuin helluntaiepistolasta: kuulen ympärilläni puhuttavan innokkaasti vaikka mitä kieliä. On harmaa, lokakuinen päivä, ja bussillinen turvapaikanhakijoita Tornion raja-asemalta on saapunut...
PakinaRaamattu puhuu asenteesta yllättävän paljon. Ei suoranaisesti sillä nimellä, mutta selvästi siihen viitaten. Pelkästään Hengen hedelmästä ja lihan teoista kertovassa osuudessa voidaan sanoa, että asen...
PakinaSeuraavan 50 vuoden aikana ennustetaan Suomen ilmaston muuttuvan Unkarin ilmaston kaltaiseksi. MTV3:n uutisissa asiaa pidettiin hälyttävänä, luonnonkatastrofin kaltaisena peikkona:
PakinaHavahduin tänä
kesänä siihen,
etten ole pitkään
aikaan ollut
häissä. Suomalainen
avioituu keskimäärin
kolmikymppisenä, mutta tuttavapiiriini
kuuluu paljon perinteisesti
ajattelevia kristittyjä...
PakinaJoku joskus ja jossakin varmaan kiukutteli, kun hänen kaverinsa ei ollut samaa mieltä jostakin. Silloin hän keksi hienon fraasin, jota voi käyttää aina, kun tuntee olevansa alakynnessä eikä tiedä mite...
PakinaTapasin Andrén, kun vaelsin Espanjassa camino-reitillä. Olin tullut Mansilla de las Mulasin kaupunkiin ja ajatellut jäädä yöksi, mutta majatalo oli täynnä. Sanoin voivani nukkua lattialla, mihin majat...
PakinaJeesuksen vertauksessa isä järjestää juhlat kotiin palanneelle lapselleen, joka on menettänyt omaisuutensa ja maineensa. Tuhlaajapoika saa uudet vaatteet, sormuksen sormeensa ja vasikanpaistia pitopöy...
PakinaElämä yllättää! Jouduin jäämään täydestä työvauhdista sairauslomalle 24. helmikuuta viime vuonna. Syynä oli herra Parkinsonin muutto huusholliimme. Hänen vaikutuksestaan en kyennyt enää toimimaan amma...
PakinaAikanaan kudoin mattoja. Ostin kerran kuteita tehtaan myymälästä ja sain ison säkin halvalla, melkein ilmaiseksi. Kuteet olivat sekaisin, ihan yhdessä mykkyrässä, ja ne oli kerittävä säie säikeeltä. S...
PakinaTodennäköisesti tietyt kirkolliset juhlapyhät ovat helluntailaisille yhtä vieraita kuin niin sanotuille tavallisille tallaajillekin. Syynä voi olla se, että kirkkopyhät eivät kiinnosta ja ne koetaan l...
PakinaHuomasin olevani hauska vuonna 2009 helatorstain tienoilla. Se tapahtui Ranskassa yhteiskristillisessä Taizé-yhteisössä, jonka päiväohjelmaan kuului pienryhmäkeskusteluita. Havahduin siihen, että aika...
PakinaKun olin kuusivuotias, naapuriini muutti kaksi hiukan minua vanhempaa sisarusta. Suhteemme alku ei ollut lupaava. En ole varma, oliko syynä lällättely kadun toiselta puolelta vai mikä, mutta joka tapa...
PakinaOlen pulassa. Tapanani on ollut jo vuosia lukea joka päivä Raamattua ja mielenkiintoista raamatunlukuopasta iltaisin nukkumaan mennessäni. Tapa on niin piintynyt, että esimerkiksi ennen ulkomaan matka...