Luterilaiset ja helluntailaiset purkavat ennakkoluuloja

Luterilaisen maailmanliiton aloitteesta käytävien keskustelujen päätarkoituksena on molemminpuolinen oppimisprosessi, mutta käytännön yhteistyön yleistyminen olisi mieluisa sivuvaikutus. Kuva dialogin valmisteluvaiheen tapaamisesta Tampereelta vuodelta 2010.
Luterilaisen maailmanliiton aloitteesta käytävien keskustelujen päätarkoituksena on molemminpuolinen oppimisprosessi, mutta käytännön yhteistyön yleistyminen olisi mieluisa sivuvaikutus. Kuva dialogin valmisteluvaiheen tapaamisesta Tampereelta vuodelta 2010.
Monen luterilaisen mielessä helluntailaisuus yhdistyy esimerkiksi menestysteologiaan ja yhteiskunnallisia teemoja koskevaan välinpitämättömyyteen. Näin siitä huolimatta, että menestysteologia on klassisissa helluntailiikkeissä yleisesti tuomittu ja sosiaalinen ajattelu vahvistunut.

Helluntailaisilla on luterilaisista omat virheelliset ennakkoluulonsa.

Näitä ja muita tietämyksen aukkoja pyritään palkkaamaan ensi viikolla käynnistyvässä ekumeenisessa keskustelusarjassa, kun luterilaisten ja helluntailaisten kansainväliset delegaatiot tapaavat toisensa Filippiineillä. Kuusipäiväisen tapaamisen isäntänä toimii paikallisen Assemblies of God -kirkon teologinen seminaari.

Viisivuotiseksi suunnitellun dialogiprosessin teemana on ”Identiteettimme Kristuksessa”, ja aiheina ovat muun muassa parantuminen, menestys ja Pyhä Henki. Aiheet nousevat Luukkaan evankeliumin jakeista 4:18–21. Delegaatiot tapaavat kerran vuodessa.

Kokoontumisiin osallistuvan Luterilaisen maailmanliiton (LML) ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerin Kaisamari Hintikan mukaan tarkoituksena on keskittyä niihin kysymyksiin, joita paikalliskirkot ja -seurakunnat kohtaavat.

– Etenkin globaalin etelän luterilaisissa kirkoissa nämä kysymykset liittyvät paljon luterilaiseen identiteettiin ja siihen, kuinka esimerkiksi helluntailaisuus on sitä haastanut ja muuttanut, Hintikka toteaa.

– LML:n jäsenkirkoissa näitä keskusteluja on toivottu jo pitkään. Keskustelu auttaa aina ja pitkäaikainen keskusteluyhteys vielä enemmän.

Pitkä pohjustus

Dialogia edelsivät Luterilaisen maailmanliiton aloitteesta vuosina 2005–2010 käydyt valmistelevat keskustelut, joihin osallistui kaksi suomalaista: Tampereen piispa Matti Repo  sekä helluntailainen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen.

Kärkkäinen on toisena suomalaisena mukana myös nyt alkavissa varsinaisissa keskusteluissa.

Pohjoismaissa helluntailaisten ja luterilaisten rinnakkaiselo on varsin harmonista, joskin luterilaisen papiston liberalisoituminen on luonut uusia varjoja muuten parantuneiden suhteiden ylle. Monilla muilla alueilla suhteita sen sijaan leimaavat tietämättömyys, epäluulot ja jopa konfliktit.

Kuvaavaa on, että Suomi on ainoa maa, jossa luterilaiset ja helluntailaiset ovat käyneet kansallisia opillisia keskusteluja.

Toisin kuin esimerkiksi luterilais-katolisissa keskusteluissa, joissa päämääränä on opillinen ykseys, alkamassa olevan dialogin tavoitteena on keskinäisen tuntemisen lisääminen ja ennakkoluulojen poistaminen, Kärkkäinen toteaa.

– Keskustelussa hyvä lopputulos on myös se, että ymmärrämme aiempaa paremmin sen, mikä meitä erottaa; silti Kristuksen ruumiin jäseninä toisiamme kunnioittaen. Tavoitteena ei siis ole opillinen samanmielisyys.

Osallistujia eri puolilta maailmaa

Dialogissa luterilaisten kirkkojen edustajat ovat LML:n nimittämiä ja edustavat yhteisön jäsenkirkkoja. Helluntailainen delegaatio on epävirallisempi. Noin puolet 12-henkisestä tiimistä on mukana oman kirkkokuntansa edustajana, osa esimerkiksi raamattukoulunsa tai  vastaavan instituution lähettämänä. Osa on kutsuttuja yksityishenkilöitä.

Veli-Matti Kärkkäinen kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään.

Erikoista Kärkkäisen osallistumisessa on se, että hänet vihittiin viime syksynä amerikansuomalaisen luterilaisen seurakunnan papiksi Yhdysvalloissa.

Helluntailaisen delegaation kokoajat kuitenkin pyysivät asiantuntemukseltaan arvostettua Kärkkäistä jatkamaan ryhmässä, eikä Luterilaisella maailmanliitolla ollut mitään sitä vastaan.

Helluntailisten delegaatiota johtaa tunnettu sveitsiläinen helluntaiteologi Jean Daniel Plüss, ja ryhmään kuuluu henkilöitä myös muun muassa Malesiasta, Filippiineiltä, Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Teoreettisen tarkastelun lisäksi tapaamisten ohjelmaan sisältyy yhteistä raamatuntutkistelua ja rukousta sekä vierailuja paikallisiin seurakuntiin.

Aiemmin kansainvälinen helluntaiyhteisö on käynyt vastaavia keskusteluja roomalaiskatolisen kirkon, reformoitujen kirkkojen sekä Kirkkojen maailmanneuvoston jäsenkirkoista koostuvan ryhmän kanssa.


Heikki Salmela


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja