Harvojen taakka - vai kansallinen kipupiste?

Elli Meklin korostaa, että mielenterveys on osa ihmisen kokonaisuutta, vaikka se nähdään usein irrallisena. Juuri kokonaisuuden vuoksi mielen taakat oireilevat usein kropassa tai psyykkiset säröt heijastuvat ihmisen hengellisyyteen.

Mielenterveysongelmista puhuminen on helpottunut paljon viime vuosina. Jos joku kertoo itsensä tai perheenjäsenensä kyntävän henkisissä alhoissa, leimakirves ei enää heilahda niin nopeasti. Itse asiassa terapiassa käymiseen voi liittyä jopa myönteistä nostetta. Erilaiset mielen häiriötilat ja niiden hoitaminen siis hyväksytään.

– Tämän päivän hyvä puoli on se, että mielenterveyttä koskevat asiat eivät ole samalla tapaa häpeää tuottavia kuin aikaisemmin. Niistä käydään julkista keskustelua, ja ihmiset ovat myös tulleet esiin ja puhuneet aiheesta TV:ssä omilla kasvoillaan. Tämä on osaltaan vienyt tilannetta hyvään suuntaan, arvioi perheterapeutti Elli Meklin.

Tämän päivän huonoksi puoleksi voikin sitten lukea erilaisten mielen häiriötilojen yleisyyden. Ylen kolumnissa (12.3.) poliisi ja kirjailija Marko Kilpi otsikoi Suomen olevan mielenterveysongelmien luvattu maa.

Väitteelle löytyy katetta.

Mielenterveyden keskusliiton mukaan joka toinen suomalainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa mielenterveyden häiriöön, ja joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelma. Herättävä on sekin päätelmä, että mielenterveysasiat koskettavat ainakin välillisesti jokaista suomalaista.

Ammattilaisetkin uskovat inhimilliseen kohtaamiseen

Elli Meklinille suuret luvut eivät ole yllätys, sillä hän perkaa niiden tuomaa todellisuutta päivittäin vastaanotoillaan. Hän on saanut tuntumaa etenkin lasten ja perheiden hyvinvointiin myös vuosia opettajana ja Keravan helluntaiseurakunnan pastorina työskennellessään.

Seurakuntaväelle Meklin haluaisikin viestittää aiheesta kissankokoisin kirjaimin kaksi asiaa: usko ei tee immuuniksi mielenterveyden häiriöille, ja seurakunnissa on paljon sellaista luonnollista pääomaa, jonka avulla voitaisiin ennaltaehkäistä ja helpottaa lievimpiä mielenterveyden häiriöitä. Ongelmien takana kun on usein tarve, jota täyttämään seurakunta on kutsuttukin.

– Ihmiset ovat usein menneet rikki rakkauden puutteesta. Siksi heidän toipumisessaankin rakkaus, välittävä kohtaaminen ja kunnioittava kuuntelu ovat niin iso avain, Meklin uskoo.

Hän huomauttaa, että jopa laitoksissa, kuten torniolaisen Keroputaan mielisairaalan avoimessa dialogihoidossa, uskotaan inhimillisempään ihmiseltä ihmiselle -kohtaamiseen. Siitä on myös saatu hyviä tuloksia.

Kun yksi kärsii, kaikki kärsivät

Raamatussa kuvataan seurakuntaa Kristuksen ruumiina, jossa yhden jäsenen kärsiessä kärsivät kaikki.

Kuvaus pätee myös normaaliin perheeseen, jossa yhden jäsenen psyyke horjuu.

– Kyllähän se vaikuttaa aivan kaikkeen. Jos esimerkiksi toinen vanhempi sairastuu vaikeaan masennukseen, hän on pois pelistä. Hän ei jaksa osallistua eikä olla läsnä, jolloin toinen vanhemmista taakoittuu joutuessaan pyörittämään koko arkea. Silloin hänkin on liian kiireinen kohdatakseen lapsia, mikä saattaa näkyä heidän oirehtimisenaan, Elli Meklin kuvailee.

Vastaavanlaisia vaikutuksia on lapsen sairastumisella.

– Silloin toki on parhaimmillaan kaksi aikuista hakemassa lapselle apua ja miettimässä, millaista apua haetaan. Mutta kuinka usein sitten vanhemmatkin ovat jo uupuneet lapsen oireilusta, eivätkä itsekään voi hyvin? perheterapeutti pohtii.

Mielenterveysongelma paitsi vie voimia myös koet-telee perheen sosiaalisia suhteita ja seurakuntaelämää.

– Jotkut kokevat jäävänsä aika yksin, kun heillä ei ole voimavaroja pitää itse yhteyttä eivätkä he jaksa mennä paikkoihin, joissa ovat ennen käyneet, kuten seurakuntaan. Toisilla tuntuu olevan sen verran paljon läheisiä, että he saavat apua verkostostaan. Mutta kyllä liian monet jäävät yksin, Meklin summaa.

Omalla vastaanotollaan perheterapeutti pyrkii huomioimaan koko perheen. Myös sairastunutta on helpompi auttaa, kun hahmottaa tarkemmin perheenjäsenten suhdekarttaa ja kunkin jaksamista.

Rimakauhua johdatuksesta

Yleisesti mieleltään terveenä pidetään henkilöä, joka kykenee hoitamaan itsenäisesti niin ihmissuhteensa, työnsä kuin vapaa-aikansakin ilman omaa tai muiden kärsimistä. Poikkeamia tähän kykyyn voi laukaista niin perinnöllinen herkkyys, epäterveet ihmissuhteet kuin nykyajalle tyypillinen mielen ylikuormituskin.

”Suurin osa uupumuksista, masennuksista ja mielenterveysongelmista olisi vältettävissä, mikäli ihmiset pitäisivät huolen siitä, että elämä pysyttelee toleranssiputken sisällä. Pitäisi osata ottaa kierroksia alas”, tiivistää Marko Kilpi kolumnissaan.

Elli Meklin tunnistaa ongelman. Hänen mukaansa nykyihmiset tavoittelevat usein täydellisyyttä kaikilla elämän osa-alueilla, mikä uuvuttaa heidät.

Toisaalta ihmiset myös tarttuvat pulmiinsa. Hänen vastaanotollaan käy paljon kristittyjä, jotka haluavat selvittää, miksi tämä tai tuo asia elämässä tökkii koko ajan. Usein taustalla on monimutkainen kudelma psyykkisiä ja hengellisiä elementtejä.

– Koen, että puran työssäni paljon hengellisiä vääristymiä. Yksi tällainen on käsitys Jumalan johdatuksesta. Jotkut nuoret aikuiset eivät uskalla edetä elämässään, koska odottavat suurta palavaa pensasta, Meklin kuvailee.

– Se, että kyseenalaistaa jatkuvasti opiskelunsa tai työnsä eikä näe sitä hengellisesti merkityksellisenä, kuormittaa psyykettä.

Ihmisten tavoittamattomaksi jäävien hengellisten unelmien yleisyys on saanut Elli Meklinin arvostamaan jumalasuhteeseen keskittymistä tavallisen arjen keskellä.

– Usein pidämme ihanteenamme Mooseksen tapaisia henkilöitä ja unohdamme, että hänen aikanaan eli miljoonia muita, arjen monissa tehtävissä palvelevia israelilaisia, hän huomauttaa.

Avun aspektit

Mutta palataan vielä perheeseen. Sellaiseen, jossa kärsitään hiljaa. Ongelmat mielenterveydessä ja perheen ihmissuhteissa voivat johtaa seurakunnasta pois jäämiseen. Kulissia ei jakseta kantaa, ja oikeita ymmärtäjiä on kovin vähän. Mikä avuksi?

Elli Meklinin mielestä pastorien olisi teologisen osaamisen rinnalla hyödyllistä saada riittävästi ymmärrystä myös ihmisestä ja mielenterveydestä.

– Siihen panostaisin nyt näiden suomalaisten mielenterveystilastojen valossa.

Strategisesti hän toivoisi seurakuntien keskittyvän enemmän suhteisiin kuin toimintamyllyyn.

– Ihmiset menevät rikki eniten ihmissuhteissa, mutta he myös toipuvat aidoissa ja välittävissä ihmissuhteissa. Terapiankin vaikuttavin työkalu on terapiasuhde, Meklin sanoo.

Elämän haurasta todellisuutta voisi hänen mielestään sanoittaa ja toteuttaa seurakunta-arjen keskellä siihen sopivin tavoin.

– Olisi hyvä viestittää, että on hyväksyttävää olla rikki, jokainen on tärkeä suorittamatta ja että vaikeuksissa ei tarvitse jaksaa yksin, Meklin antaa esimerkkejä.

– Tai kesken saarnan sanoa, että jos syyllistyy herkästi, kannattaa huomata, ettei tulkitse seuraavaa asiaa itseään vastaan.

Meklin liputtaa myös sielunhoitajien koulutuksen ja sielunhoitopäivien puolesta. Ne varmistavat osaltaan, että seurakunta on majatalo myös särkyneille.

Vaikka perheterapeutti rohkaisee kohtaamaan mielenterveysongelmista kärsiviä, puoskaroimaan hän ei kehota. Jos joku näyttäisi tarvitsevan ammattiapua, on oikein ohjata hänet reilusti sen piiriin. Aina voi kuitenkin kuunnella ja rukoilla.

– Keskusteluapu on se, mitä ihmiset kaipaavat ja odottavat. Ei tarvitse osata auttaa tai olla asiantuntija, vaan tärkeää on huomata toinen ja osoittaa hänelle lähimmäisenrakkautta samalla tavalla kuin kaikille muillekin.

Elli Meklin uskoo, että seurakunnat voivat jopa päätyä kaunistamaan Suomen mielenterveystilastoja – varsinkin, jos niissä ymmärretään, ettei niiden osuus ole mitätöntä laastarointia, vaan olennainen osa rikki menneiden ihmisten toipumista.

Ruut Ahonen