Elämyksiä Näkinkujalla

Tullessani Näkinkujalle sunnuntaina koko kuja on muuntunut vilkkaaksi markkina-alueeksi. Ihmisillä on käsissään I love Helsinki / Tervetuloa kotiin -tekstein koristeltuja ilmapalloja. Kujan molempia päitä hallitsevat värikkäät pomppulinnat, ja Hämeentien puoleiseen päähän on rakennettu katusählyrata sekä lasten sumopainialue. Suurimman yleisönsuosion näyttää saavuttavan poniratsastus.

Ostan kupillisen kahvia ja vastapaistetun letun. Tiedustelen lettukojussa työskentelevältä  Liisa Rekoselta, kuinka kauppa on käynyt.

– Tukka hulmuten tässä on touhuttu, Rekonen nauraa.

Lettukojun lähistöllä seisoskelee keskusteluun syventyneenä ryhmä pitkätukkaisia miehiä, joiden liiveihin on kirjailtu teksti ”God´s Squad”. Juhlahumussa näkyy myös muutama karvainen nelijalkainen perheenjäsen, ja siellä täällä puhutaan itselleni vieraita kieliä.

Kadulla on erilaisten ruokaja juomakojujen lisäksi myyntipöytiä, joita yksityiset myyjät ovat saaneet vuokrata viidellä eurolla. Yhdessä kirpputoripöydistä myydään tavaraa ja vaatetta seurakunnan hyväksi.

– Olemme saaneet tavaralahjoituksia muun muassa kuolinpesiltä. Vielä tänä aamuna ihmiset toivat lahjoituksia, ja myytävää on löytynyt jopa Saalemin vintiltä, kertoo Marja-Liisa Sopanen.

Ostan pöydästä viehättävän 1900-luvun vaihteessa ikuistetun perhepotretin, jonkalaisia näkyy olevan myynnissä pieni laatikollinen.

– Nuoret tekevät tällaisista vanhoista valokuvista kollaaseja. Se on nyt ihan buumi, Sopanen valottaa.

Siirryn kirpputoripöydän ääreltä ruokakojulle, jossa myydään niin hodareita kuin kanavartaita pilaulla ja papuhöystöllä. Mutta mitä on pilau?

– Ole hyvä ja maista, myyjä Philipp Fuss kehottaa ja tarjoaa lautasellisen kanaa, punasipulilla höystettyjä papuja ja pilauta, Lähi-idästä peräisin olevaa maukasta riisiruokaa. En malta olla ostamatta jälkiruuaksi vielä hattaraa, lapsuuden herkkua.


Annariikka Leino