KRISTILLINEN VIIKKOLEHTI 34/2016Sateet

”Eivät evankelistat mihinkään ole hävinneet”

Nicklas Ljungman on yksi Hyvä Sanoma ry:n Evankelistapolku-koulutuksen kurssilaisista. Hänen julkaisemillaan Kanjonimies-videoilla ollaan milloin ostoskeskuksessa, milloin jääkiekko-ottelussa. Puhe on silti aina Jeesuksesta. Ruutukaappaus Nicklas Ljungmanin Facebook-videolta

”Meiltä ovat kadonneet lähes kokonaan evankelistat . Heitä ei palkata enää seurakuntiin. –– Vuosikymmeniä sitten evankelistat pitivät usean päivän kokoussarjoja. Ihmiset tulivat ilta illan jälkeen heitä kuuntelemaan.”

Näin kirjoitti eräs lukija hiljattain Ristin Voiton mielipidepalstalla.

Samantyyppisiä puheenvuoroja on kuultu ennenkin. Yhteistä niille on huoli evankelistan tehtävään nimitettyjen henkilöiden vähenemisestä helluntaiseurakunnissa.

Ilmiö onkin kiistaton – ainakin, jos Seurakuntaoppaaseen (Emrone ja Aikamedia) koottuihin tietoihin on luottaminen. Vuoden 2007 oppaassa helluntaiseurakuntien luottamustehtävissä palveli lähes 280 henkilöä, jonka titteliksi oli ilmoitettu evankelista. Uusimmassa, vuoden 2018 oppaassa tällaisia henkilöitä on alle 240.

Näin laskien evankelistojen määrä on vähentynyt reilussa kymmenessä vuodessa lähes 15 prosenttia.

Tästä huolimatta Hyvä Sanoma ry:n evankelistapalvelun koordinaattori Helena Kärkkäinen on eri mieltä näiden mielipidekirjoittajien kanssa. Eivät evankelistat mihinkään ole hävinneet.

– Seurakunnissa on edelleen runsaasti henkilöitä, jotka käytännössä toimivat evankelistoina, vaikka heitä ei kyseiseen tehtävään erikseen ole nimitettykään, Kärkkäinen toteaa.

Itse asiassa on mahdollista, että tällaisten oto-evankelistojen määrä on viime vuosina jopa noussut.

Somea ja soppatykkejä

Helena Kärkkäinen organisoi Hyvä Sanoma ry:n ja IK-opiston järjestämää Evankelistapolku-kurssia, jota käy parhaillaan noin 30 henkilöä. Aiemmin kurssin suorittaneita on noin sata. Koko tästä joukosta vain muutama on kotiseurakunnassaan virallisesti nimitetty evankelistaksi.

– Uutta innokasta sukupolvea on nousemassa. Esimerkiksi järjestämillemme alueellisille evankelistapäiville on viime vuosina osallistunut yhteensä yli 600 eri henkilöä. Nämä ja useimmat muut ruohonjuuritasolla tavoittavaa työtä tekevät eivät näy tilastoissa, Kärkkäinen toteaa.

Samalla toiminnan muodot ovat muuttuneet. Esimerkiksi Evankelistapolku-koulutuksen suorittaneista jotkut keskittyvät sosiaaliseen mediaan, tekevät videoklippejä nettiin tai kirjoittavat evankelioivia blogeja. Jotkut käyttävät pienryhmätoimintaa evankelioinnin välineenä.

– Toki on yhä niitäkin, jotka tykkäävät mennä torille ja pystyttää katoksen, paistaa lettuja ja tarjota kahvia. Jotkut ovat hankkineet soppatykin, tarjoavat ruokaa ja juttelevat ihmisten kanssa. Jotkut toimivat seurakuntien ruoka-aputyössä tai toteuttavat kutsumustaan muuten arjessa. Yhteistä heille on se, että heidän toimintansa ei ole kokouskeskeistä, Kärkkäinen kertoo.

– Nykyihmiset ovat kouluttautuneita. Jos menisimme yhä takavuosikymmenten tyylillä megafonien kanssa, meitä pidettäisiin hulluina. Myös perinteinen kirjallisuustyö on hirmu haasteellista tänä päivänä. Rakkauden tekojen merkitys on kasvanut.

Evankelista-tittelin merkitys tässä kaikessa on vähäinen.

– Toki se toimisi eräänlaisena valtuutuksena toimia seurakunnassa.

Vaikka evankelistoja on, innostusta Jeesus-sanoman levittämiseen mahtuisi seurakuntiin enemmänkin. Jos seurakunnissa on usein epäonnistuttu uskon-asioiden markkinoinnissa ei-uskoville, on niissä epäonnistuttu myös evankelioivan elämäntavan siirtämisessä uskoville.

– 1980-luvun herätyksen aikana moni rivikristittykin oli innokas ja kutsui ystäviään tilaisuuksiin. Rakkaus Jeesukseen oli voimakasta. Nyt eletään uus-pakanuuden ja sitoutumattomuuden aikaa, ja se on vaikuttanut uskoviinkin. Ne, joilla on voimakas kutsu, tekevät yhä työtä, mutta monet uskovat ovat lamaantuneet eivätkä tee mitään, Helena Kärkkäinen pohtii.

– Toisaalta me uskovat olemme itse pilanneet evankeliointi-sanan. Itse puhun mieluummin tavoittavasta toiminnasta arjen keskellä. Evankelistojen tehtävänä on olla ihmisten hengellisten ja fyysisten tarpeiden täyttäjiä.

Suosittuja videoita

Yksi Evankelistapolku-koulutusta parhaillaan käyvistä on porilainen Nicklas Ljungman. Häntä ei ole seurakunnassa siunattu evankelistaksi, mutta kutsumus uskonasioista todistamiseen on vahva.

Viime syksystä lähtien Ljungman on ystävänsä kanssa julkaissut Facebookissa Kanjonimies-videoita, joissa yhdistyy kristinuskon ydinteemoista kertominen katsojille ja katuevankeliointi-tilanteiden kuvaaminen. Monia näistä videoista on katsottu jo yli 4 000 kertaa, ja palaute on ollut rohkaisevaa. Puhelinsoittoja on tullut eri puolilta Suomea.

– Katsojat ovat lähettäneet paljon rukouspyyntöjä, ja olen saanut johdattaa muutamia ihmisiä puhelimitse uskon tielle. Eräs heistä on lähiaikoina menossa kasteelle. Lisäksi olemme kuulleet terveisiä, että kun ihmiset ovat jakaneet videoita, heidän tuttujaan on tullut uskoon.

– Videoiden tarkoitus on kirkastaa Kristusta, johdattaa ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja rohkaista uskovia lähtemään rohkeasti liikkeelle.

Ljungman pyrkii muutenkin tuomaan Jeesusta esille kaikin mahdollisin tavoin siellä, missä hän arjessaan liikkuu.

– Pyrin joka aamu sanomaan Jumalalle, että hän voi minua käyttää, jos hän haluaa. Kaupungilla juttelen ihmisille. Kun kulkee rukoillen, Jumala kyllä johdattaa. Jos pyytää Jumalalta, että hän lähettäisi jonkun, jolle voi todistaa, niin kyllä hän lähettää.

Heikki Salmela

Muistolle
34/2016Sateet

Tietosuojalauseke

”Eivät evankelistat mihinkään ole hävinneet”

Somea ja soppatykkejä

Suosittuja videoita

Muistolle34/2016Sateet

Muistolle
34/2016Sateet