”Mitä uskonelämääsi kuuluu?” Oikein hyvä kysymys, joka osoittaa kysymyksen esittäjän välittävän lähimmäisensä jumalasuhteesta. Syvemmin tarkasteltuna kysymyksenasettelun taustalta saattaa kuitenkin löytyä dualistinen ajattelu, jossa ihmisyys lokeroidaan toisistaan irrallisiin hengelliseen ja maalliseen osa-alueeseen. Tällaisessa ajattelutavassa on vaarana lohkoa hengellinen elämä erilliseksi saarekkeeksi, joka ei vaikuta mitenkään työntekoon, perhe-elämään eikä ihmissuhteisiin.
Onneksi ajattelumallia tapaa nykyään harvoin. Suomen kristillisessä ilmapiirissä on ollut havaittavissa kehityssuunta, jossa ihmisyys on alettu nähdä yhä kokonaisvaltaisemmin. Urheiluharrastuksia ei enää pidetä seurakunnallisten vastuutehtävien kilpailijoina vaan tervehenkisinä vapaa-ajanviettotapoina, joiden hyvinvointia tukevat vaikutukset näkyvät kaikilla elämänalueilla. Psykologiaa ei enää nähdä hengellisyyden tukahduttajana vaan apuvälineenä, jonka kautta ihminen voi löytää avaimia niin ihmissuhteiden kuin jumalasuhteen lukkoihin.
Kokonaisvaltaisen ihmiskuvan omaksunut kristitty voi kuitenkin edelleen sortua yksipuolisiin näkemyksiin, kun kyseessä on hengellinen näky. Karismaatikko saattaa sivuuttaa lähimmäisensä toiveet tai henkiset valmiudet esimerkiksi rukoillessaan psyykkisesti tai fyysisesti vammautuneen puolesta. Evankelista voi unohtaa, kenelle hän ilosanomaa viestii ja millaista kieltä hänen keskustelukumppaninsa ymmärtää. Seurakunnan uudistaja saattaa sivuuttaa paimentamansa lauman psyykkiset tarpeet, kuten kuulluksi tulemisen tai osallisuuden kaipuun.
Pahimmillaan psykologisen todellisuuden unohtaminen johtaa hengelliseen väkivaltaan. Vaara on erityisen suuri silloin, kun näyn kantaja kokee kaikki kriittiset äänet vihollisen lannistusyrityksiksi.
Kun Jeesus eli maan päällä, hän osoitti näkevänsä ihmisen kokonaisvaltaisena Jumalan luomuksena. Vaikka hän pyrki ennen kaikkea sielujen pelastumiseen, hän huomioi yhtä lailla kohtaamiensa ihmisten fyysiset ja psyykkiset tarpeet. Hän lähestyi ihmisiä heidän ehdoillaan ja puhui heille sitä kulttuurista kieltä, jota nämä ymmärsivät. Jeesus osoitti, että hänen seurassaan yhteiskunnan hylkiökin sai kuulua joukkoon.
Siksi myöskään hänen seuraajiensa ei tule sivuuttaa psykologista todellisuutta. Sen huomioimalla hengellinen näkykin voi saada entistä kantavammat siivet alleen.
Elina Rautio
Kirjoittaja on Aikamedian aikakauslehtien toimituspäällikkö.