Kunniaa ja kunnioitusta

Ensimmäisessä joulussa oli kunnia läsnä. Enkelit julistivat kunniaa Jumalalle koko taivaallisen sotajoukon voimin. Itämailta saapui tietäjiä, jotka tekivät pitkän matkan päämääränään kumartua Jeesus-lapsen eteen kunnioittamaan häntä. Myös ylösnousemuksen hetkellä opetuslapset polvistuivat kunnioittamaan Jeesusta, jonka persoonalle kuului kunnia.

Tänäkin jouluna kirkot täyttyvät maassamme. Hoosianna-hymni kaikui jo ensimmäisenä adventtina ja erilaisissa konserteissa koetaan joulumieltä. Näissä kokoontumisissa yhdymme Jeesus-lapsen muisteluun. Kansallamme on kuitenkin valitettavan pitkä matka tunnelmallisesta joulukonsertista todelliseen, oman elämän kautta tapahtuvaan kunnian osoittamiseen joulun Herralle.

Kristuspäivä kokosi joulukuun alussa Turkuun tuhansia kristittyjä rukoilemaan 100-vuotiaan Suomen puolesta. Tällainen yhteiskristillinen suurtapahtuma on osoitus kunnioituksesta. Kunnioitamme Jumalaa ja tunnustamme hänen valtasuuruutensa. Kunnioitamme myös toisia kristittyjä ja kirkkokuntia, heidän uskoaan ja rukouksiaan. Vaikka tulemme erilaisista uskonnollisista yhteisöistä, ajattelemme teologiasta eri tavoin ja elämme seurakuntaelämää eri tavoin, kunnioitamme toisiamme Jumalan lapsina. Vain toimimalla eri kristillisinä seurakuntina yhdessä voimme jälleen nähdä Jumalan kunnian palaavan kansamme keskelle.

Toinen toisemme kunnioittaminen myös haastaa meitä uskovina. Esimerkiksi keskustelu tasa-arvosta, sukupuolirooleista, presidenttiehdokkaiden arvopohjasta ja jumalanpalvelustemme sovittamisesta eri sukupolville sopivaksi koettelevat kunnioituksemme syvyyttä. Eri ihmisille kunnioitus voi myös merkitä täysin eri asioita. Joillekin kaiken suvaitseminen on kunnioitusta, toisille taas perinteen ylläpitäminen johtaa kunnioitukseen.

Kunnioitus ei merkitse kaiken hyväksymistä, eikä ystävällisen käytöksen tarvitse merkitä

samaa mieltä olemista. Erimielisyys ei automaattisesti myöskään tarkoita kunnioituksen puutetta. Mikäli pystymme erottamaan ihmiset ja asiat toisistaan, kunnioittaminenkin on helpompaa.

Kaikkia asioita emme pysty kunnioittamaan, mutta ihmistä Jumalan kuvana tulee aina kunnioittaa. Meidän ei tule myydä omia arvojamme kunnioitusta hakiessamme vaan kertoa ne elämällämme ja sanoillamme selkeästi ja rakkaudellisesti.

Kunnioitus oli Jeesuksen tapa kohdella ihmistä. Hän ei ollut aina samaa mieltä jokaisen ihmisen kanssa, mutta ohjatessaan häntä oikealle tielle hän puhui ja toimi kunnioittavasti.

Waltteri Haapala

Kirjoittaja on Siilinjärven helluntaiseurakunnan pastori ja

Aikamedian hallituksen puheenjohtaja.