Kunniaa ja kunnioitusta

Ensimmäisessä joulussa oli kunnia läsnä. Enkelit julisti­vat kunniaa Jumalalle koko taivaallisen sotajoukon voimin. Itä­mailta saapui tietäjiä, jotka tekivät pitkän matkan päämääränään kumartua Jeesus-lapsen eteen kunnioittamaan häntä. Myös ylösnousemuksen hetkellä opetuslapset polvistuivat kunnioitta­maan Jeesusta, jonka persoonalle kuului kunnia.

Tänäkin jouluna kirkot täyttyvät maassamme. Hoosianna-hymni kaikui jo ensimmäisenä adventtina ja erilaisissa konser­teissa koetaan joulumieltä. Näissä kokoontumisissa yhdymme Jeesus-lapsen muisteluun. Kansallamme on kuitenkin valitetta­van pitkä matka tunnelmallisesta joulukonsertista todelliseen, oman elämän kautta tapahtuvaan kunnian osoittamiseen joulun Herralle.

Kristuspäivä kokosi joulukuun alussa Turkuun tuhansia kris­tittyjä rukoilemaan 100-vuotiaan Suomen puolesta. Tällainen yhteiskristillinen suurtapahtuma on osoitus kunnioituksesta. Kunnioitamme Jumalaa ja tunnustamme hänen valtasuuruuten­sa. Kunnioitamme myös toisia kristittyjä ja kirkkokuntia, hei­dän uskoaan ja rukouksiaan. Vaikka tulemme erilaisista uskonnollisista yhteisöistä, ajattelemme teologiasta eri tavoin ja elämme seurakuntaelämää eri tavoin, kunnioi­tamme toisiamme Jumalan lapsina. Vain toimimalla eri kristillisinä seurakuntina yhdessä voimme jälleen nähdä Juma­lan kunnian palaavan kansamme keskelle.

Toinen toisemme kunnioittaminen myös haastaa meitä us­kovina. Esimerkiksi keskustelu tasa-arvosta, sukupuolirooleista, presidenttiehdokkaiden arvopohjasta ja jumalanpalvelustemme sovittamisesta eri sukupolville sopivaksi koettelevat kunnioituk­semme syvyyttä. Eri ihmisille kunnioitus voi myös merkitä täysin eri asioita. Joillekin kaiken suvaitseminen on kunnioitusta, toisil­le taas perinteen ylläpitäminen johtaa kunnioitukseen.

Kunnioitus ei merkitse kaiken hyväksymistä, eikä ystävällisen käytöksen tarvitse merkitä

samaa mieltä olemista. Erimielisyys ei automaattisesti myöskään tarkoita kunnioituksen puutetta. Mi­käli pystymme erottamaan ihmiset ja asiat toisistaan, kunnioitta­minenkin on helpompaa.

Kaikkia asioita emme pysty kunnioittamaan, mutta ihmis­tä Jumalan kuvana tulee aina kunnioittaa. Meidän ei tule myydä omia arvojamme kunnioitusta hakiessamme vaan kertoa ne elä­mällämme ja sanoillamme selkeästi ja rakkaudellisesti.

Kunnioitus oli Jeesuksen tapa kohdella ihmistä. Hän ei ollut aina samaa mieltä jokaisen ihmisen kanssa, mut­ta ohjatessaan häntä oikealle tielle hän puhui ja toimi kunnioittavasti.

Waltteri Haapala

Kirjoittaja on Siilinjärven helluntaiseurakunnan pastori ja

Aikamedian hallituksen puheenjohtaja.

Teema
50/2017

"Muistakaa vankeja”

TeemaSeurakunta voi tarjota vangille kasvualustan yhteiskuntaan ja kiinnekohdan kristilliseen uskoon.

Vaikuttavaa vankilatyötä

TeemaParhaat tulokset saavutetaan luottamuksellisilla ihmissuhteilla ja Jumalan voimalla, valtakunnallisilla vankilalähetyspäivillä todettiin.

Joululehtiä vankiloihin

TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...