Kunniaa ja kunnioitusta

Ensimmäisessä joulussa oli kunnia läsnä. Enkelit julisti­vat kunniaa Jumalalle koko taivaallisen sotajoukon voimin. Itä­mailta saapui tietäjiä, jotka tekivät pitkän matkan päämääränään kumartua Jeesus-lapsen eteen kunnioittamaan häntä. Myös ylösnousemuksen hetkellä opetuslapset polvistuivat kunnioitta­maan Jeesusta, jonka persoonalle kuului kunnia.

Tänäkin jouluna kirkot täyttyvät maassamme. Hoosianna-hymni kaikui jo ensimmäisenä adventtina ja erilaisissa konser­teissa koetaan joulumieltä. Näissä kokoontumisissa yhdymme Jeesus-lapsen muisteluun. Kansallamme on kuitenkin valitetta­van pitkä matka tunnelmallisesta joulukonsertista todelliseen, oman elämän kautta tapahtuvaan kunnian osoittamiseen joulun Herralle.

Kristuspäivä kokosi joulukuun alussa Turkuun tuhansia kris­tittyjä rukoilemaan 100-vuotiaan Suomen puolesta. Tällainen yhteiskristillinen suurtapahtuma on osoitus kunnioituksesta. Kunnioitamme Jumalaa ja tunnustamme hänen valtasuuruuten­sa. Kunnioitamme myös toisia kristittyjä ja kirkkokuntia, hei­dän uskoaan ja rukouksiaan. Vaikka tulemme erilaisista uskonnollisista yhteisöistä, ajattelemme teologiasta eri tavoin ja elämme seurakuntaelämää eri tavoin, kunnioi­tamme toisiamme Jumalan lapsina. Vain toimimalla eri kristillisinä seurakuntina yhdessä voimme jälleen nähdä Juma­lan kunnian palaavan kansamme keskelle.

Toinen toisemme kunnioittaminen myös haastaa meitä us­kovina. Esimerkiksi keskustelu tasa-arvosta, sukupuolirooleista, presidenttiehdokkaiden arvopohjasta ja jumalanpalvelustemme sovittamisesta eri sukupolville sopivaksi koettelevat kunnioituk­semme syvyyttä. Eri ihmisille kunnioitus voi myös merkitä täysin eri asioita. Joillekin kaiken suvaitseminen on kunnioitusta, toisil­le taas perinteen ylläpitäminen johtaa kunnioitukseen.

Kunnioitus ei merkitse kaiken hyväksymistä, eikä ystävällisen käytöksen tarvitse merkitä

samaa mieltä olemista. Erimielisyys ei automaattisesti myöskään tarkoita kunnioituksen puutetta. Mi­käli pystymme erottamaan ihmiset ja asiat toisistaan, kunnioitta­minenkin on helpompaa.

Kaikkia asioita emme pysty kunnioittamaan, mutta ihmis­tä Jumalan kuvana tulee aina kunnioittaa. Meidän ei tule myydä omia arvojamme kunnioitusta hakiessamme vaan kertoa ne elä­mällämme ja sanoillamme selkeästi ja rakkaudellisesti.

Kunnioitus oli Jeesuksen tapa kohdella ihmistä. Hän ei ollut aina samaa mieltä jokaisen ihmisen kanssa, mut­ta ohjatessaan häntä oikealle tielle hän puhui ja toimi kunnioittavasti.

Waltteri Haapala

Kirjoittaja on Siilinjärven helluntaiseurakunnan pastori ja

Aikamedian hallituksen puheenjohtaja.

Muut
50/2017

Riihikirkkoa ja isänmaan juhlintaa

MuutHiljaisuuden lauluja -gen­re kaipaa ajoittain uudistamis­ta. Myös vapaakristillisissä pii­reissä vankkaa suosiota naut­tiva uudempi messumusiikki kotiuttanee Tulee aika -levyltä mukavan nipu...

Elämän polku leveni juutalaistieksi

UutisetJouko Pursiainen möyrii katsastusmiehenä autojen alla ja vie turisteja Israelin ja Euroopan juutalaiskohteisiin.

Nostalgiatapaamiset aktivoivat syvämuistoja

MuutEntisten nuorten kokoontumisissa läikkyy ilo ja haikeus.

Muut mediat 50/2017

MuutNoin 80 prosenttia maail­man vammaisista henkilöis­tä asuu kehitysmaissa. Häpeä on heille usein vammaisuut­ta suurempi ongelma, Virpi Mesiäislehto kirjoittaa (fida. info/blogi 30.11.).
...

Kristittyjen yhteisellä rukousmatkalla Turussa

MuutKristuspäivässä unelmoitiin yhdessä rukoilevasta Suomesta.

Freidiba Boodoksen perilliset evankeliumin asialla

MuutBenja & Freidiba Boodos -yhtye jatkaa siitä, mihin vanhempi samaa nimeä kantanut yhtye jäi.

Sairaudessakin voi piillä siunaus

MuutJoka kolmas suomalainen sairastuu joskus syöpään, ja monessa syöpätarinassa vellotaan pelossa ja toivottomuudessa. Rintasyövän sairastanut Sirpa Hilpinen halusi tehdä kirjan toivon ja elämänilon näkök...